lauantai 29. elokuuta 2015

Arki muuttuu muistoiksi

Tänään vietimme ulkoillen aikaa entisen kodin kulmilla. Eikä ne olleet mitään kulmia, vaan avaria merinäkymiä, puistoa, kallionkuvetta ja leveitä rantabulevardeja. Enkä yhtään kiellä, kirpaisi taas aika kovasti tassutella niissä maisemissa. Enemmän kirpaisi tulla kotiin, ja tassutella näissä hmm... kadunpätkissä. (Siistitty versio.)

Suurkiitos Monnalle! Aamupäivämme oli täydellinen, odotan malttamattomana tuloksia valokuvien muodossa. Ihan kuin joulua odottaisi :)

Kiitos myös Kallen mammalle, pikaisesti sovittu rantakirppiskierros oli hauska yllätys! Ja kyllä pärjäsit Artun kanssa hyvin, vaikka ensin hiukan pelotti fillari-sinkoilevamäyräkoira-pehmolelu-kombo...

Hassua, kummallista ja hiukan vielä sopeutumista vaativaa. Siis se, että entinen "tavallinen arki" onkin nyt kultaisia muistoja, haikeutta, ainutlaatuista... Ja vielä kerran sanon itselleni: "Kaikkea ei voi saada kerralla."


Hirmu aikaisin piti herätä lauantainakin...


... mutta kyllä se kannatti!
Sain uuden LEIJONAN.
Opetan sille talon tapoja.

maanantai 24. elokuuta 2015

Haaste 11 bloggaajalle

Mäyräneiti Doris ja emäntänsä antoivat meille mukavan haasteen, kiitos siitä :) Eipä sitten muuta kuin kysymysten ja vastausten kimppuun =D

1. Miksi juuri mäyräkoira?
Ihastuin mäyräkoiraan jo opiskelukaverini luona, hirveän kauan sitten.
Mäyräkoiran omistajana näen rodussa paljon vivahteita, joita ei muissa koirissa ole. Nakkikoirien tohellus on vaan niin ainutlaatuista, jääräpäisyys raivostuttavan huvittavaa ja tomera koiruus kaiken kaikkiaan persoona, jota ei voi hymyilemättä ohittaa :) Mäyräkoira on energinen harrastaja, vaikkakin motivoimisessa vaaditaan joskus ihmiseltäkin kekseliäisyyttä.

2. Kuvitellaan tilanne, jossa sinun tulee päättää kohde 50 000 euron lahjoitukselle. Minkä kohteen valitsisit ja miksi?
Kyllähän sillä saisi valtavan paljon ruokaa ihmisille, joiden toimeentulo on elämisen rajoilla. Nyt joku sanoo, että Suomen sosiaaliturva kyllä riittää jokaiselle. Kuitenkin on ihmisiä/perheitä, joilla on oikeasti vielä hyvinvoinnin keskellä nälkä tai huutava pula muusta tärkeästä, lääkkeistä esimerkiksi. 

3. Jos saisit nyt aloittaa uuden harrastuksen, mikä se olisi?
Jos uuteen harrastukseen olisi myös aikaa ja taitoa sen ylläpitämiseen, haluaisin opiskella jotain kieltä intensiivisesti, ja käyttää sitä mahdollisimman monipuolisesti kommunikointiin, kirjoittamiseen ja lukemiseen.

4. Bloggaisitko, jos et omistaisi koiraa? Jos vastasit kyllä, minkälainen blogisi olisi? Mitä se käsittelisi jne.?
Bloggasin kuukauden verran ennen kuin omistin koiran :) Blogi alkoi askarteluharrastuksen postauksilla. Alkumetreillä mukaan tuli Arttu Armas, sitten Basse. Välillä mukana on yhä ollut askarteluja, koruja, hiukan asiaa kodista. Koirapainotteinen blogi kuitenkin on ja sellaisena se pysyy.
Niin, ja jos en omistaisi koiraa, en usko, että askartelublogi olisi pysynyt hengissä näin kauan, reilut 6 vuotta! Harrastuksessa on ollut pitkiä hiljaisia jaksoja, koiran kanssa niitä ei pääse tulemaan =D

5. Kuluvan kesän kohokohta?
Uusi Koti ja se, että koira sopeutui uuteen paikkaan mielettömän hyvin.

6. Turhin temppu, jonka koirasi osaa?
No olisiko kieriminen "turhin". Siinä ei koira esim. rauhoitu odottamaan lupaa, kuten vaikkapa istuessa tai silmiin katsoessa. Kieriminen ei myös johda mihinkään, kuten pallon noutaminen. 

7. Millainen on koirasi normaali päivä?
Kääk, syyllistyn aina tästä, koiran virikkeettömästä elämästä... 
Klo 6.45 herätys (koira jatkaa uniaan). Klo 7 paikkeilla kovistelen sitä liikkeelle, jos se vielä hautautuu petinsä uumeniin. Vajaa puoli tuntia vietetään ulkona. Lenkin jälkeen hepulointijuoksua sisällä, aamupala ja sitten koira vetäytyy sohvalle seuraamaan (tai kurjimpina aamuina kulkee kintereillä kylppärin ja keittiön välillä todella surkean näköisenä). Klo 8 maissa se jää yksin kotiin. Klo 17 mennessä palaan, minulle kannetaan palloja/leluja/luita ja jos olen aamulla jättänyt jonkin kuivatun herkun, nyt se vasta syödään... Joskus annan raejuustoa tms. kevyttä välipalaa ennen lenkkiä.
Klo 18 mennessä lähdetään ulos, jossa pyritään olemaan tunnin verran, päivästä ja kelistä riippuen. Lenkin jälkeen on päivän toinen ateria.
Illan kuluessa järjestän joskus kotitöiden ja rentoutumisen lisäksi koiralle pallo- tai piilotusleikkiä. Päivän päätteeksi rauhoitutaan sohvalle lukemaan tai katsomaan jotain ohjelmaa. Klo 22 käydään ilta-asioilla, sitten on iltapala ja koira on useimmiten valmis nukkumaan.
Normaalista parempi päivä on silloin, kun koira pääsee pidemmälle lenkille uusiin maisemiin tai koirakaverin kanssa riehumaan. Tähän asti näin on tehty pari kertaa viikossa kummankin asian suhteen. Jatkossa kaveritapaamiset väistämättä vähenee... kunnes löydetään uusia kavereita kodin läheltä.

8. Paras muisto koirasi kanssa?
Parhaita asioita on ihan ne arkiset lenkit, kun koira kurkkii olkansa yli, kysyy katseellaan, että tuletkos perässä, mennäänkö vaikka tästä tänään...  Parasta koirassa on juuri kommunikointi, jota se oppii ja käyttää, kun sille antaa tilaisuuden.

9. Elämäsi koira? Kuka ja miksi?
Arttu Armas. Koska se on ensimmäinen oma koira, pennusta asti kasvanut mukana. Ja kuten moni muukin koiranomistaja varmasti ajattelee omasta koirastaa: tämän veroista ei ole toista. Ihan oikeasti.

10. Jos voisit matkata ajassa taaksepäin, johonkin tiettyyn hetkeen, mihin matkustaisit ja miksi?
Lapsuuteen, satutädin mökkiin. Siellä oli samojedi "Pyry", paljon kissoja, siellä luettiin aina satuja ja kerrottiin tarinoita, ja siellä oli myös satutädin tekemiä nukkeja kaikissa mahdollisissa työvaiheissa. Sadunomainen paikka, missä moni muukin viihtyi lapsena.


11. Kallein eläinlääkärireissunne? Kerro siitä.
Meillä ei ole onneksi ollut kovin kalliita, suunnittelemattomia lääkärireissuja. Luulisin, että Artun kastrointi maksoi eniten, 250 euroa. Siitä kerroinkin pari postausta taaksepäin, hintaan sisältyi myös muita asioita, jotka hoidettiin samalla reissulla.

Nyt laitetaan haaste eteenpäin! Seuraavilla ohjeilla:
1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 eri kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Award -haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia.
4. Keksi 11 uutta kysymystä haastetuille.

Haasteen lähetämme seuraaville 11 blogkamulle kirjureineen:


Tässä teille satsi kysymyksiä, kiitos jos jaksatte vastailla:

1. Koirasi/koiriesi rodun paras ominaisuus?
2. Miten motivoit itsesi ja koirasi harrastamaan?
3. Oletko koirasi suhteen kontrollifriikki vai rento riehumiskaveri?
4. Haastavin asia oman koirasi kanssa?
5. Oletko pelännyt joskus koiraa? Jos, niin missä tilanteessa?
6. Metsästys vai näyttelyt? Agility vai vaellus? Mitä harrastaisit koirasi kanssa, jos ei tarvitsisi miettiä asuinpaikkaa, rahaa tai ajankäyttöä!?
7. Onko koirasi vastannut aiempaa käsitystäsi ko. rodusta? Tai jos sinulla on ollut sama rotu ennenkin: mikä yllätti toisessa/kolmannessa koirassa?
8. Mitä eniten toivoisit koiran ja sinun yhteiselolta?
9. Miten usein koulutat koiraasi tai opetat sille uusia asioita?
10. Mikä on sinun ja koirasi laatuaikaa?
11. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, toimisitko samoin koirasi kanssa?

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kukan nimi hukassa


Mikä mahtaa olla tämän kukan nimi?
Ostin kukan keväällä, hukkasin nimen.
Hyvin näyttää viihtyvän auringossa,
mutta miten kauan syksyllä
se pärjää parvekkeella.

lauantai 22. elokuuta 2015

Näkökulmia


Kuvissa pitäisi olla muutakin kuin märäkoira,
sanoi ihminen.
Ja jätti katsojien mielikuvituksen varaan
paljon hukkatilaa.

Minusta pitäisi olla muutakin kuin
tämä uimarengas.
Tilalla vaikka samankokoinen ruokakuppi...

perjantai 21. elokuuta 2015

Potilas päättää



Koirapojalle on vihdoin toteutuneen kastroinnin jälkeen annettu aika monta petivaihtoehtoa...


...mutta hoitohenkilökunnan itselleen sijaama päivystyspaikka vei voiton.

Helpoista helpoin kokemus kaiken kaikkiaan. Operaatio hoitui työpäiväni aikana, aamulla vein ja illalla hain potilaan kotiin. Vastassa oli varsin vilkkaasti omin jaloin autoon rientävä koira. Reilun puolen tunnin kotimatka ja loppuilta kotona toki menivät vielä torkkuen. Iltapissi tuli ongelmitta ja ruoka maistui heti, kun silmät pysyivät auki.

Yöllä heräsin pari kertaa, kun koira seisoi lattialla tuijottamassa minua. En osaa arpoa, oliko syynä kipu, hankala uimarengas kaulalla vai ikävä  mammaa. Tilanne rauhoittui kuitenkin sillä, että koirapoika pääsi taas peiton alle polvimutkaan lepuuttamaan päätään. Kuorsauksesta päätellen kivut eivät olleet kovin sietämättömät ;)

Aamulla elämä on jatkunut samaa rataa. Jalannosto ja maan kuopiminen sujuivat ongelmitta, aamupala maistui ja ensimmäinen tulehduskipulääke upposi raakapullien joukkoon hienonnettuna. Nyt jatketaan unia. Jäljelle jäänyttä kesälomapäivää viettävä ihminen ei malta enää nukkua, mutta muuten kyllä rauhallisesti sujuu tämä päivä. Koirapoikaa tarkkaillessa ja eilisiä migreenin oireita vääräksi hälytykseksi toivoessa.

Me selvisimme. Arttu ON kova luu ja minäkin pysyin rauhallisena, vaikka allergisen koiran nukuttaminen tuntui ajatuksena ihan kauhealta. Kun samalla reissulla hoituivat myös kynsien leikkuu, varpaan furunkuloosin toteaminen, kainaloiden teippinäyte (ei mikrobeja) ja itse operaatio, koko paketti ei ollut edes päätähuimaavan kallis.

perjantai 7. elokuuta 2015

Tervetuloa kotiin


Tervetuloa uuteen kotiin,
Herra Mäyräkoira.
Minä olen The Pupu.
Älä syö minua heti,
sillä suojelen sinua.
Olen turvapupu ja uniriepu,
pehmeä päänalunen...


No olkoon menneeksi...
väsyttää niin tämä
ihmisen hössötys,
muuttovimma ja
toivoton kodinetsintä.
Pupu on pehmeä... zzzzZZZZZ...

torstai 6. elokuuta 2015

...toisaalla vasta haaveillaan


Valoa tunnelin päässä?

tiistai 4. elokuuta 2015

Toisaalla siivotaan...

Siivousapulainen väsähti.