Puoli poroa, kiitos!

Loppukesällä sain sen saman porokärpäsen pureman, joka melkein epidemiana tuntui leviävän täällä blogimaailmassamme. Yksi toisensa perään havahtui poron luiden ylivertaisuuteen ja etsimään niitä omista lähikaupoista tai supermarketeista. Lukeudun varmaan ahkerimpiin etsijöihin, koska hakureissut eivät jääneet paikallisten kauppojen tasolle. Ajoin lähikaupunkiin ja kulutin aikaa pakastekaappien ja -altaiden reunoilla enemmän kuin monikaan elokuvafriikki dvd-hyllyn luona. Lopputulos oli sama pyöreä nolla kuin kotikaupungin kaupoissa. Niiden lemmikkiruokahyllyt osasinkin jo ennestään melkein ulkoa, mutta kävin silti kaikki vielä kerran uskollisesti läpi.

Syöksyin internetin Google-avusteiseen maailmaan. Hakusanat poron luiden ja koiranruokien välillä tuli kokeiltua laidasta laitaan. Myyntipaikkoja löytyi pohjoisesta etelään. Latelin sähköposteja tavarantoimittajille, joilta sain verkkaisia vastauksia muutaman päivän viiveellä. "Liian aikaista, porojen listiminen alkaa vasta lokakuussa." "Kyllä valikoimaamme kuuluvat poron LIHAT." (kysyin LUITA!!! ÄRrrrgghhRRR...) "Toimitamme porotuotteita sesonkiaikana etupäässä vakioasiakkaillemme..."
Lopulta sain tilattua 4 kiloa poron luita "sopivina annospaloina", sisältäen mm. selkärankaa ja kylkiluita. Jos olisin löytänyt ostopaikan vain 2 tuntia aiemmin, olisin ollut muutamaa luuta viisaampi jo samana päivänä. Nyt jouduin odottamaan seuraavaa toimituspäivää kuukauden.

Kuukauden malttamattoman odottelun jälkeen ajoin pakasteauton lähimmälle pysäkille. Auto oli myöhässä. Soitin kuskille, joka rauhoitteli, että olen oikeassa paikassa, ja hän on tulossa..

Jonotin muutaman muun koiranomistajan kanssa vuoroani. Auton takakontista nosteltiin pahvilaatikoita ja muovikasseja. Muistan miettineeni, kenelle nuokin menevät, on rehvakkaan kokoinen tilaus jollakin. Varmaan koiralla on iso nälkä ja suuri suu.

Vuorollani kuski haki yhden pienen paketin eteeni. Kärkkäästi ilmoitin tilanneeni myös poron luita. Sanat tuntuivat oikein hyvältä ja laadukkailta suussani. Tunsin nousseeni koiran omistuksessa seuraavalle tasolle, pois ikiaikaisten naudan rustoluiden ja koiranmakkaran ostajien joukosta. Leijailin poron luiden omistuksen odotuksessa. Nautin etukäteen siistien luubrikettien tarjoilusta koiralle, joka nautiskellen vetäytyisi omiin oloihinsa järsimään pohjoisen Suomen puhtaassa ilmassa kasvaneiden luonnonvaraisten eläinten luihin varastoimia hivenaineita ja vitamiineja...

Tuijotin eteeni siirrettyjä muhkuraisia muovikasseja, joista sojotti huolimattomasti solmittujen kädensijojen välistä ja muovin läpi epäilemättä jotain kylkiluihin viittaavia suikaleita. Kuski ilmoitti hinnan, jonka maksoin samalla, kun barffaajan viitta valahti vähitellen harteiltani, kiepahdellen hetken kolkoksi käyneessä tuulessa ja jääden asfaltille. Tartuin kuin unessa kasseihin ja kannoin ne autoon.

"Sopivien annospalojen" sovittaminen pakastimeen oli seuraava haaste. Jos poron luut säikäyttivät minut puolikuoliaaksi, kurkistus strutsin luita sisältävään kassiin sai jo tuntemaan silkkaa kauhua. Vaikka en ollut olettanut, että annospalat ovat tasakokoisia legoja, joita voi tarjoilla hopealautaselta, omista mielikuvista siirtyminen näihin ruhon osien todellisuuteen sai miettimään moottorisahan hankkimista.

Poron luut ovat lasten leikkiä koiran hampaissa. Ongelma onkin siinä, että salamannopea herkuttelija kiskoo vatsansa umpiluuksi, jos en vahdi vieressä ja ota (suden annospalan kokoista) luuta sopivalla hetkellä pois. Eli täydellinen paluu naudan rustoluiden syömiseen, mikään ei muuttunut, vaikka saimme puoli poroa ja strutsin kaupan päälle! No, onhan niissä sentään ne vitamiinit.

Ruualla saa leikkiä!

Ennen ja jälkeen.

Arttu napsii Osteomax-K -tabletteja 1-2 tabun päivävauhtia. Syynä on se, että puoli-barffauksemme halutaan täydentää tarvittavilla vitamiineilla ja kalsiumilla yms., joita emäntä ei osaa ruuan ravintoarvoista koota ja laskea, lieneekö se edes mahdollista puurolla ja lihalla sekä satunnaisilla kasviksilla?

Edellinen purkki tyhjeni, ja päätin käyttää sitä vielä koiran aktivointiin. Laitoin sisälle ensin muutaman kuivanappulan (joita meillä ei syödä ruokana, näin herkkunakin todella harvoin ja vähän). Rapiseva purkki kiinnosti tietysti kovasti, mutta varsinaisen ihmetyksen aiheutti se, että koira osasi avata tuon purkin kannen sitä rikkomatta. Kesti ihmeen pitkään saada ne muutama nappula ulos purkista. Alaleuka sovitettiin purkin sisälle ja kielellä yritettiin tavoittaa purkin pohjaan jämähtäneet napurat.

Kun purkki oli tyhjä, täytin sen kokeeksi koiran ruoka-annoksesta, joka ei taas aamupäivällä kelvannut lenkin jälkeenkään. Sama juttu: kansi auki ja sisältö tyhjeni ilman purkin rikkomista. Vasta neljännellä täyttökerralla ruoka alkoi ilmeisesti maistua siltä samalta kuin kupistakin, tylsältä, ja purkki pistettiin kuvan mukaiseen malliin.

Kiva kokeilu, harmi vaan ettei purkki kestä toista käyttökertaa. Intensiivinen puuha ruuan parissa väsyttikin koiraa, joka rauhoittui aika pian sohvalle päikkäreille.

Puuroa ja putsausta

Selvisihän sekin lopulta, miksi uusi uljas NEU-ruoka ei Artulle kelvannut. Ei lopulta edes mahapullien kera. Arttu on yleensä reipas ruokailija, joten aloin jo tuskastua parin viikon nirsoiluun. Jostain sain päähäni keittää taas tuttua kaura-riisi-hiutalepuuroa. Sitähän koira on lappanut viimeisen vuoden jauhelihan, kasvisten, kananmunan tai muun lisukkeen kanssa. Ja pisteli nytkin puuron sekä NEU:n kuuluvasti maiskuttaen! Asia on siis pihvi, mamma keittää edelleen puuroa (oikeastaan kiehauttaa ja laittaa kattilan haudutuslaatikkoon, tosi helppoa).

Karpalojauhetta löytyi netistä, ja sitäkin on pistelty ruuan seassa jokunen päivä. Toivotaan, että se tepsii toistuvien tulehdusten kurissa pitämiseen ja saadaan unohtaa Betadine kokonaan.

Kainalot on taas kunnossa. "Viallista" nahkaa niissä on, mutta ei punota eikä kutise :) En temppuile kuivamuonien kanssa enää, en.

Tänään oli siivouspäivä, joka huipentui koiran kylvetykseen. Se otti nokoset kylppärin lämpimällä lattialla, pyykkikoneen unettavan hurinan lähellä, ja sillä aikaa moppasin lattiat. Ikävä emäntä teki kiltisti poissa jaloista pysyneelle koiralle ikävän yllätyksen, kun kylppärin ovi menikin kiinni, ja käsky kävi suihkun alle.

Kun kuivasin koiraa pyyhkeeseen, huomasin että sen turkki on täynnä pientä irtokarvaa! Siitä sitten märin käsin sivelemään turkkia myötä- ja vastakarvaan, jonka tuloksena pesuvadissa oli lopulta kourallinen karvaa. Kumisuka oli hukassa, joten tämä konsti oli ainut mahdollinen, eikä karvanlähtö loppunut silti. Emännän selkä ja koiran kärsivällisyys alkoivat hiipua, joten karvanpoistoa pitää jatkaa joku toinen päivä.

Artun harmien listalle voisi vielä mainita sohvakiellon. Tilapäisen. Karmea karvanlähtö, kovalla työllä imuroitu ja uusilla kukkapeitteillä verhoiltu sohva... pitääkö sitä enää muuten perustella. Lisäksi siivouksen takia matot on poissa lattialta, ja koira näyttää surkeuden perikuvalta märkänä ja lattiapetille alistuneena. Pääsiäisenä kaikki on toisin :)

Lomalla

(Näyttää kuin Artun selkään olisi ruuvattu rautatanko ja Saimi on pyllähtänyt nurin, ihan kuin koira olis poikki. Dramaattinen kuva...)

Kohtuullisen rankka talviloma on takana. Joitakin satoja kilometrejä autossa, kymmeniä metrejä ommeltuja verhoja, navigaattorin sekoilua ja maalaismaisemia on kiittäminen siitä, että vaikka väsyttää, työasiat unohtuivat tehokkaasti viikon aikana.

Arttu aloitti uransa terapiakoirana ihan omin päin, ilman koulutusta... Kävimme vierailulla palvelutalossa, jossa kymmenkunta tätiä istui iltapäivää oleskelutilassa. Olin käynyt kaupassa, ja Arttu oli jälleennäkemisen riemussaan niin tohkeissaan, kun pääsi käytävälle, ettei huomannut edes haukkua vieraiden ihmisten ryhmää. Eikä se sitten enää käynyt päinsä, kun taputtelevia käsiä ja iloisia tätejä oli joka puolella :) Vahtikoira puki salamana terapeutin puvun ylleen ja ilostutti paitsi asukkaita, mutta ehkä eniten itseään liehakoimalla täyttä päätä ja ottamalla kaiken huomion vastaan.

PS: NEU-ruuan kanssa ollaan keppuroitu nyt viikon päivät. Enää ei kelvannut kuivalihakaan, ei Beiflocke-hiutaleet, NEUsta puhumattakaan. Kerran annokseen sotkettu lihapulla sotki systeemin entistä pahemmin. Se oli myönnytys, jota ei olisi pitänyt tehdä. Lopulta keksin molempia osapuolia miellyttävän kompromissin: laitan annokseen pari mahapullaa, ja hetkessä kuppi on tyhjä ja kiiltäväksi nuoltu! Nyt on menossa lintu-NEU, jossa on perunaa ja kasviksiakin joukossa.

NEU - NO!

Tässä kuva minusta viime kesänä, kun olin vielä onnellinen koira enkä tiennyt tulevasta. Eilen emäntä päätti ilmeisesti tappaa minut ruualla. Hän toi kotiin hirveän ison selkärepun, ei meinannut pysyä pystyssä sen kanssa enää viime metreillä. Repusta tuli mielenkiintoisia tuoksuja. Se reppu on aina mukana, kun lähdemme retkelle, viimeksi sinne metsämökille. Silloin repusta tuli jauhelihaa MULLE. No, vähän muillekin koirille.

Nyt reppu on pilalla. Sieltä ilmestyi jäisiä patukoita, jotka laitettiin pakastimeen. (Toivon ettei siellä olleet mahapullat saa mitään tartuntaa.) Kaksi jäi sulamaan. Toista söin illalla, koska olin niin nälkäinen. Ja sain sekaan kuivalihaa. Aamulla jouduin taistelemaan annoksen kanssa. Menin ensin pois kupilta, mutta palasin, koska maha murisi aika kovasti.

Nyt en enää kestä. Lopetan syömisen, karkaan naapuriin tai syön petini, mutta valkosipuli saa riittää. Olen varattu nuorimies, eikä se käy laatuun tässä iässä, että henki haisee! Enkä ymmärrä mitä jauhelihalle on tapahtunut. Se on kummallista, ihan kuin joku eläin olisi teurastettu kuppiini. Tahdon marketin ilmatiiviit paketit, krepatut jauhelihat takaisin, tarjouslapulla tai ilman!

Tarjoilija!

Arttu osaa tilata ruokaa monella tavalla.

1. Tuijotus. (Hankala tulkita, koska sitä käytetään lähes kaikkeen jankutukseen lenkille lähdöstä huomion hakemiseen.)
2. Mäyräkoirapolkka kohti keittiötä, perässä tulevaa ihmistä olkapään yli vilkuillen.
3. Ruokakupin viereen istahtaminen.
4. Ruokakupin mielenosoituksellinen kolistelu, jos ihminen on yhä eri huoneessa.
5. Aktivointipallon kanssa päätön riehuminen ja murina ympäri huoneita.
6. Aktivointipallon pamauttaminen ihmisen jalkojen juureen, jos ihminen on keittiössä. Muissa huoneissa tätä ei juuri tehdä.
7. Pallon tuominen lopulta sohvalla lojuvalle ihmiselle (palloa ei tuoda koskaan muulloin sohvalle, sillä ei yleensä edes leikitä nykyään paitsi lenkin jälkeen, kun on kova nälkä. Pallon tuominen sohvalle vaati kolme yritystä; kahdella ensimmäisellä kerralla koira pudotti pallon ennen hyppyä, mutta kolmannella onnistui.)
8. Koira makaa sohvalla pallon ja ihmisen vieressä. Kurina mahasta voimistuu. Ruoka-aika lähestyy. Koira huokaisee, koskettaa kuonolla palloa ja kääntyy katsomaan olkapäänsä yli ihmistä...

Edellisessä kodissamme Arttu kolisti eteisen ovea kyljellä tönien, kun se halusi jotain. Menin monta kertaa halpaan, kun luulin pennun pyytävän ulos pissalle. Kun pääsin eteiseen, koira juoksikin riemuissaan keittiöön, kun sai tietämällään keinolla ihmisen liikkeelle tuolista. Yleensä se pyysi lelua, jonka olin laittanut puolikuolleena vanumyttynä talteen keittiön lipaston päälle. Ehkä se pyysi ruokaakin joskus, en oikein muista...

PS: Askartelukurssi johon olin ilmoittautunut, peruttiin vähäisen osanottajamäärän vuoksi... Nyt jäi uusimmat niksit ja ideat oppimatta. Lohdutuksena tehdään porukalla huomenna Artun suosikkilenkittäjän ylioppilaskutsukortteja :)

PS 2: Uusimmassa Taika-lehdessä on kaikki mahdollinen leimailusta! Vannoin jouluna, etten koske leimasimiin hetkeen, mutta uudet ohjeet ja ostoksilla löytämäni mäyräkoiraleimasin houkuttelevat :)

PS 3: Ei olis aikaa leimailla tai katsoa leffoja lauantai-iltana tai edes kirjoitella tänne, mutta tänään ei ole työt innosta tarpeeksi. Pakolliset tein, mutta ideat on jäässä ja deadline lähestyy...

Ruuan tainnuttamat

Yö meni ruokaa paistellessa...

Tarkoitus oli illalla kypsentää kananjalat ja kasvikset emännälle ja tehdä pikaisesti pari vuokaa Yrjölän puuroa koiralle.

Kana kypsyi uunissa ja puuro kiehui levyllä. Kun puuro oli valmista, joku hajamielinen käänsi uunin pois päältä ja jätti keittoleyvn neloselle... Ajastin pirahti tunnin päästä merkiksi, että kanat ulos ja kasvikset tilalle. Emäntä ihmetteli uunista tulevaa, kovin vaisua, ei niin herkullista tuoksua...

Tyhjä levy pois päältä, uuni päälle, kanat takaisin lämmittelemään. Jatkoin Yrjölän puuron ainesten silppuamista. Monitoimikone ei suostunut muhentamaan liian suuria porkkanan- ja kukkakaalin palasia eikä possun sydämestä leikattuja kappaleita. Kello kävi puolta yötä, keittiön siisteystaso alkoi laskea, verenpaine nousta. Otin toisen tehosekoittimen avuksi, leikkelin kappaleita pienemmiksi yhä ahtaammaksi käyneen työtason kulmalla ja otin tehosekoittimella kierroksia enemmän kuin ylikuumenemisen vaara sallii.

Kun kanat saatiin ulos uunista, kullanruskean rapea kuori vakuutti, että kypsennys oli onnistunut. Yrjölän puuro tipahteli jo vartin kuluttua liian täysinäisten alumiinivuokien reunan yli uunin pohjalle, ja sai aikaan käryn, joka muistutti lähinnä grillatessa hiiltyneitä lihapaloja...

Viimeisenä eksoottiset kasvikset, joille ei käynyt mitään haaveria. Jos ei sitä lasketa, etteivät mahtuneet ensimmäiseen vuokaan, jonka olin jo voidellut, piti ottaa toinen, isompi...

Aamulla sammutin liesituulettimen, ja houkuttelin väsyneen koiran syömään annoksensa Yrjölän puuroa. Enemmän teki mieli painua pehkuihin, unohtaa tiskipöydällä oleva kaaos.

Tätä se taas on

Tänään Artun piti osallistua eka kertaa mätsäreihin. Se kokemus jäi taas aikeeksi. Kuvasta huolimatta, ei ole jalkoja poikki tai muutakaan draamaa. Tassussa on tosi kipeä tulehtunut kohta ja rakkula, kainaloihin roihahti kunnon punotus, ja molempien järsimistä yritän estää. Tassu liotettiin lämpimässä hoitopesunesteessä, kuivattiin, suihkutettiin desinfiointiainetta, rasvattiin ja laitettiin tukkoon. Pari tuntia kulunut, ja tukko on yhä paikallaan...

Viime yö meni jo kainaloiden järsimistä vahtien... Kuskasin koiran petin makuuhuoneeseen, ja heräsin joka kerta, kun mussutus alkoi! Vauvan tutin lutkutusta muistuttava ääni kantautui vaimeana peiton uumenista, jonka alle koira oli taas hautautunut salaa mielipuuhansa kanssa. Neljä juuri-nukahtamisen-jälkeen herätystä riitti, raahasin aamulla koiran petin takaisin olkkariin ja nukuin vielä pari tuntia.

Koville otti Artullakin... Heräsi klo 12 päivällä, pienen lenkin ja ruuan jälkeen oli valmis nukkumaan. Olin poissa pari tuntia, ja kun palasin, koira tuli syliin ja alkoi kuorsata!

Nyt siis nukutaan taas eri huoneissa, kainalot on putsattu, tukko kipeässä jalassa. Katsotaan mitä huomenna keksitään. Lääkäriin vissiin. Ainakin uusi kaupan muona menee ylähyllylle edellisten kanssa, ja meillä tuuletetaan Yrjölän puurolle ehkä lopun ikämme. Jos se auttaa, en valita... Nyt väsyttää, harmittaa ja kaduttaa. Miksi uskon mainoksiin, ja testaan koira-reppanalla mitään uusia juttuja.

Ruokakuppi kukkurallaan

Tassutteleva ruokailija on pysynyt hoikkana ja kiinteänä :)


Näytän hankkimani haudutus- ja höyrytysastiat, joilla kypsyy pöperöt samalla kertaa sekä ihmisille että koiralle. Höyryttämällä kypsennetyssä vitamiinit ja maut säilyy paremmin, astian tiskaaminen on helppoa ja sähköäkin säästyy, kun vain yksi levy on päällä :) Silikonista höyrytysastiaa voi käyttää eri kokoisten kattiloiden päällä. Kansi on todella tiivis ja koko laitos on helpompi pestä kuin erilliset kattilat ja pannut.


Kolmiosainen astia riittää mainiosti esim. 3 hengen perunoiden, kasvisten ja lihan haudutukseen. Liha kypsyy terveellisesti ilman rasvaa. Nostin kypsentyneet kanan fileet maustumaan lisää ylempään kerrokseen, kun perunat ja parsakaali höyryttyivät kypsiksi alemmassa kerroksessa.


Tässä on haudutettu monet puurot. Viime aikoina siinä on kypsynyt myös riisiä Artulle :) Yöksi hautumaan jätetty kattila voidaan aamulla nostaa jäähtymään ja jääkaappiin. Keitettyä riisiä onkin Artun ruuassa melkein joka päivä jauhelihan/maksan/mahan, kasvisten, ja vitamiinien tai kananmunan kaverina. Joskus riisin tilalla perunaa, jos on tullut keitettyä iso satsi. Tämän nimi taisi olla aromipesä :)


Näistä löytyy hyppysellinen karvan kiiltoa, tuiskaus virkeyttä, huiskaus iloista mieltä ja kukkurapäin luille lujuutta :) Etualalla merileväjauhetta


Joskus soseutan kasvikset raakana tehosekoittimessa. Lusikallinen muun ruuan joukossa tekee terää. Porkkanaa, kaalia ym.

Toisinaan kypsyy Yrjölän puuro uunissa. Olen siihen silloin sekoittanut lihatkin valmiiksi. Vaihtelua raakana syötyyn jauhelihaan, ja välillä on mukava, kun voi annostella koiralle ruuan vain yhdestä purkista, eikä ottaa puuroa sieltä, lihaa täältä... Tuohon "uunipuuroon" laitetaan vaihtelevasti niitä kasviksia, mitä kaapissa on. Joskus nokkos- tai marjajauhettakin.


Tilasin yhden pussin kokeeksi kuivamuonaa, jossa ilmakuivattua peuranlihaa, viherhuulisimpukkaa... mutta ei säilöntä- eikä lisäaineita.
Tuoteseloste löytyy täältä ja vielä paremmin täältä.
Muona on vahvaa, ohjeessa käsketäänkin totutella vähintään 5 päivän ajan. Artun vatsa olikin vähän löysällä, kun annoin useammalla aterialla uutta ruokaa. Nyt on annettu päivän annoksesta vajaa 1/3 ja vain yhden kerran päivässä riisin kanssa. Eikä edes joka päivä. Maha tuli kuntoon, varpaiden ja korvien kutina on mysteeri. Alkoiko tästä vai jostain muusta, aika näyttää.
Meille tuo ei tule koskaan pääruuaksi, vaan esim. juuri riisin täydennykseksi silloin, kun tuoretta lihaa ei ole kaapissa.

Artun päiväannos olisi 85g, mikä on 1,5 mittakupillista. Ruoka on tosi vahvaa, lihapitoisuus vähintään 65%, mutta määrä näyttää kovin vähältä, kun vertaa omiin pöperöihimme, joita syödään reilut 300g päivässä. Miten raakaruokaa syövän koiran vatsa voi täyttyä noin pienestä...
Tämän kuivaruuan hintakin tulee kohtuulliseksi, kun sen sekoittelee vain lisäkkeeksi. Tätä sarjaan kuuluu lisäksi ainakin lammasta ja kalaa, kuivana sekä purkkiruokana. Ja saamme niitä ihan omalle paikkakunnalle lemmikkikauppaan, joten ei tarvi tilata enää netistä :)


Tämän ruokasarjan pötköt on maistuvia. Useimmat niistä lisä-, väri ja säilöntäaineettomia. Ihan varma en ole tästäkään, aiheuttaako tällä hetkellä tassujen ja korvien kutinaa. Pitäisi eliminoida muut ruuat pois, että selviäisi.


Kyllä meillä herkutellaankin joskus:) Mutta mahdollisimman luonnonmukaisesti, ilman lisä- ja väriaineita. Ilman niitä hurjan värisiä ja tuoksuisia patukoita, joita olis hyllykaupalla ja halvemmalla kaupoissa. Toisaalta, herkkuja käytetään vain koulutukseen ja kynsien leikkuun lievitykseen, joten kustannus ei ole kestämätön.


Moni vastasikin johonkin edelliseen postauksistani, kun kyselin mitä teillä koirankuppiin laitetaan. (Pitkä kuono ja kieli - no heh-heh!)
Muillakin oli allergian tai yliherkkyyden vuoksi ruokaongelmia. Meillä ei oikein menestyksekkäästi olla löydetty kuivamuonaa, tämän uusimman testaus on vielä kesken.
Löysin netistä vielä yhden muonan, Taste of The Wild. Siitäkin luvataan paljon, onko kellään kokemusta?

Makoisia unia, kohta on taas aamupalan aika :)