maanantai 19. lokakuuta 2020

Lunta odotellessa



Lunta ei ole näkynyt vielä meillä päin, mutta ilma on välillä kolea. Ihmisellä on pari hupparia päällekkäin ulkoillessa, kun ei kuulemma vielä voi antaa periksi ja kaivaa talvitakkia esille. Minulle laitettiin jonkinlainen softshell-liivi lenkillä suojaamaan selkää kylmältä ja märältä. Aavistan, että tiedossa on taas paksumpiinkin loimiin pynttäytymistä. Vastahan oli kevät, ja vietiin meikäläisen vaatekassi varastoon. Aina se talvi yllättää, tavalla tai toisella.

Erinomaisen mukavaa alkanutta viikkoa kaikille. Täältä peiton alta on hyvä tarkkailla tilannetta. Jos tulee lunta, lenkki menee kiitämällä, mutta jos meille ei riitä kuin vettä ja räntää, pysyn sisällä. Suurin piirtein kevääseen asti.

 

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Voitto tuli!

Hajamielisen ihmisen kannattaa osallistua arpajaisiin ja kilpailuihin. Yllätys tulee aina tuplana: ensin se ilo, kun kuulee voittaneensa, ja sitten uudelleen, kun palkinto saapuu postissa :D 

Totta puhuen, Arttu voitti, joten voihan olla, että se on odottanut joka päivä postia korva tarkkana. Ainakin se on viime aikoina lakannut haukkumasta postinakantajalle, joka rämäyttää postiluukkua ihan reippaasti aina, kun pudottelee laskuja sun muita, mitä ei varsinaisesti odoteta tulevaksi.

Osallistuimme Lucyn, Ronin ja heidän emäntänsä blogissa keskusteluun kesäkukista, voitimme veikkauksen, ja nyt meille tuli tosi hienoa postia, katsokaa vaikka:


Taiteelliset tasssunjäljet ovat Lucy-neidin käpälistä, mutta arvatenkin Roni on seurannut ja ohjannut tilannetta tarkasti. Heidän emäntänsä kertoman mukaan "maalaaminen sujui Lucyltä kuin tanssi, ja siltä se ajoittain näyttikin". Voidaan vaan kuvitella, miten ihana Lucy-neiti on pistänyt parastaan ja kieppunut maalauksensa kanssa <3


– Minä erotin heti Lucy-neidin ihanat varpaanjäljet tuosta taideteoksesta!
– Arttu, ei noin saa sanoa... taiteiljat liikuttelevat elegantisti pensseliä, ei varpaita...
– Pyh! Mäyräkoira-taiteilijat työskentelevät paljain tassuin, siinä on silloin varpaatkin mukana.
– Ai-jaa...
– Mahtaisiko Lucy-neiti haluta palkaksi tämän minun vähän järsityn puruluuni?
– Ei, Arttu, et lähetä sitä Lucy-neidille, vaikka oletkin nyt tosi ihastunut. Hän maalasi sinulle ihan hyvästä sydämestään, ja heidän emäntänsä kehysti taulun kauniisti. Riittää, kun sanot kiitos, ja sitten ripustamme taulun johonkin mukavaan paikkaan, mistä näet sen joka päivä.
– Kiitos Lucy-neiti, Roni ja emäntänsä. Mutta jos tuntuu siltä, että puruluu maistuu, Lucy-neiti voisi hypätä vaikka junaan...
– Arttu, nyt!!!

tiistai 13. lokakuuta 2020

Nikkarit

Tuosta pitäisi saada jotain järkevää koottua. 
Mitään käsitystä ei tässä vaiheessa ole lopputuloksesta, pistää kyllä miettimään.

Jaahas, tässä on piirustukset. Jonkinlainen pöytä näyttäisi olevan kyseessä. Onkohan kaikki osat tallella, ja osaako ihminen liittää ne oikein toisiinsa.

Hae äkkiä apua, ei tästä taida tulla mitään...

Kuules pehmokaima, voisitko herätä ja tulla auttamaan? 
Päiväunet seis ja rakentamaan, tässä menee muuten koko viikko...

Huh-huijaa, kyllä raksamiehen homma on aika rankkaa!

Kaulakas hyppäsi pöydälle. 
Tämä oli Minun ja mamman projekti, voisitko väistyä!
Pöytä ei ole kummoinen, mutta eiköhän sille käyttöä löydy.
Pyörät on ainakin kätevät, kun ihminen muuttaa mielensä
ja rullaa pöydän taas eri paikkaan.