Aika kiitää, sen tajusin iltalenkillä pienestä (???) koirasta.
Vielä sunnuntaiaamuna pisulenkillä pelättiin käen kukuntaa, huuhkajan huhuilua, jopa autoa pesevää naapuria...
Tänään inhottiin iltaunien aikana satanutta vettä, kierrettiin lammikot, jarruteltiin niin pitkälle kuin uskottiin emännän pinnan riittävän (voittaja EI ollut koira...) ja kauhisteltiin, kun sekä asfaltti että ojanpenkka olivat märkiä ja kuraisia. Lopulta oli alistuttava teputtamaan emännän perässä, kun ei mokoma enää vilkaissut taakseen, miten pieni koira pärjää. Ja se on merkki siitä, että nyt tosiaan mennään muutama sata metriä.
Mutta metsätiellä... pieni koirani... nosti jalkaa :OI
Juu, kyykistyi JA nosti jalkaa, pissasi oudossa asennossa, hajareisin, mutta niin liikuttavan matalana, kostein käpälin ja ihmettelevin silmin.
Kotimatka sujui vikkelään, pian pian pois täältä kosteasta maasta, kuka kumma sen on kastellut sinä aikana kun pieni koira hiukan nukahti...
Kotona tapahtui myös kummia. Emäntä ei päästänyt eteisen jälkeen lattialle, vaan kantoi kylpyhuoneeseen. Haukkumisesta huolimatta vatiin norui hanasta lämmintä vettä, ja sinne upposi tassu jos toinenkin, ja kun syvästi hämmentynyt koira oli tullut kastaneeksi tassunsa samana iltana SEKÄ ulkona että sisällä, emäntä valeli vielä puolikaljun massunkin vedellä...
Asiaa ei enää auttanut pehmeä, (Artun väreihin sointuva, ruskearuudullinen) pyyhe, riehukohtaus oli pesun ja kuivauksen jälkeen ainutlaatuinen, pienen koiran ääntelyiden kirjo possumaisesta muristelusta aina pieniin uikutuksiin asti, pehmolelu sai elämänsä kurituksen, ja lopulta uitettu koira vetäytyi kirjoituspöydän alahyllylle jyrsimään luuta, josta lähtevä ääni on kuin ison vahdin rouskutusta :)
Turvallista on emännänkin mennä tänä iltana levolle - talossa on kasvamassa iso vahtikoira - ainakin jos sitä näkemättä vain kuuntelee...
(Pieni koira ei tiedä, että emäntä suunnittelee lähiaikoina kylvetystä.)
Hih, taitaa olla se märkä aikamoinen kauhistus,
VastaaPoistaniin se on meidän koirillekkin... sateella ei mielellään mennä ulos vaikka mikäolisi.
ne leimasimet on indikandon ( meniköhän oikein)
akryylileimasimia. Itse ostin ne maaliskuulla Iisalmesta näppärä näppi kaupasta. Jossakin nettikaupassa niitä näin, mutta en nyt muista että missä.. jos muistan niin kerron myöhemmin.
Kerrontasi on niin sujuvaa ja hauskaa että ahmien aina luen sitä:))) Kissoilla ja koirilla on siis paljon yhteisiä inhokkeja. Meidän tenorikaartin ehdoton inhotus nr1 on tassujen pesu metsälenkin jälkeen. Tuntuu että valkoisissa tassuissa lika näkyy erityisen hyvin ;D. Vaatii hyviä hermoja ja uskallusta yrittää pitää kiemurtelevan, sylkevän ja raapivan kissan tohvelit juoksevan veden alla. Siinä kauhuleffa "Manaajankin" kohtaukset ovat kevyttä valuuttaa :DDDDD
VastaaPoista