tiistai 27. lokakuuta 2009

Voi ei

Meidän mamma on ihan kajahtanu! Se ei askartele enää yhtään, vaan hössöttää mulle tämmösiä kankaita ja kahisevia sadeasuja päälle, hiukan ottaa ylvääseen mäykynpäähän toi touhu, mutta kun ei sille oikein voi pistää hanttiinkaan tällasissa jutuissa... Ruokaa tipahtelee kumminki vastaavasti toistaseks reilusti, etten viitti paljoo äksyillä, sen verran hyvät edut mulla täs huushollissa on.
Mamma väittää että mä tärisen ulkona ilman näitä kummia kledjuja ja mä yritänki ainaki koirapuistos olla kovasti tärisemättä, etten sais niskaani niitä naurettavia kuteita ja tulis nolatuks...
Tässä mulla on nyt yks "puku". Kun mulla on tää lenkillä, en viitti edes vetää kauheesti hihnassa, että mamma uskois kuin karsee olo mulla on!


En mä mahtunu tän kans edes sohvan alle hakeen mun palloo!!! Ai sori, se onki ihan eri suunnas, mut silti...
No entäs tää sitte... mun sanat ei riitä kuvaileen mikä kahiseva hirvitys mun päälle puettiin! Pitiki tulla sadepäiviä.

Jotain kivaaki mulle ostettiin :) Tää on jo mulle liian helppo, mut pelailen aina hetken mamman mieliks, ku noista koloista löytyy namipaloja, kyl tää ihan sen takia menettelee.

Tässä mä oon jo melkeen tyhjentäny kaikki namikolot.

9 kommenttia:

  1. Hei Arttu!

    Turhaan nolostut, näytät tosi söpöltä noissa vetimissä!!! Ja aattele niin että mami tahtoo vaan sun parasta ;) Olet varmasti koirapuiston huolitelluin heppu :) Mukavia kävelyretkiä toivottelen...

    VastaaPoista
  2. Kuule niin kauan kuin tuo sun emäntä ei pue sulle vaaleanpunaista hörhelömekkoa ja rusettia pään päälle, niin ei sulla ole mitään hätää! Sä olet kuule komea jäpikkä tuossa oranssissa puvussa! :)

    VastaaPoista
  3. Hih:) Hienot kuteet! Aktivointilelut on kivoja ja hauska katsella, miten koiruus ratkoo ongelmaa. Meidän haukku nappasi namilabyrintin suuunsa ja ravisteli pajatson tyhjäksi, kun ei enää jaksanut siirrellä palikoita.

    VastaaPoista
  4. Voi miten hienot gledjut Arttu! Kadehdin sinua.
    Meidän äippä on tehnyt vaan vanhoista vauvanhaalareista mulle metsäpuvun. Niskassa lukee Meksico, vähän hävettää kulkea siinä mutta lämmin se on.Mulle kun on emännän mielestä niin vaikea tehdä takkia kun on tää kikkeli joka on aina tiellä. Roosa-siskolla on kyllä soma mekko mutta minä jään aina kakkoseksi.Antaskohan sun emäntä tarkempaa mallia sieltä alapuolelta jos minäkin saisin uuden manttelin kylmiin viimoihin.paleltaa niin peevelisti ihan hampaat välillä kalisee.Aamuisin leikisti olen iloissani menossa ulos mutta kun emäntä avaa oven ja voisin siitä kirmata ulos laitakin jarrut päälle. Kuka sinne sateeseen ja tuuleen viitsii vapaaehtoisesti mennä?
    Luisevia terkkuja Kusti ja Roosa

    VastaaPoista
  5. Huolitelluin heppu, komea jäpikkä.. oijoi, mun pää meni ihan sekasin noista uusista raflaavista nimityksistä ;)

    Lelun ravistus vois ollakin hyvä, mutta mulla on sellanen pyramidi, jota ei saa otettua hampaisiin, pitää vaan läimiä tassuilla, ja aina se ponnahtaa takas pystyyn. Se on tosi vaikee, ajan kuluks paukuttelen sitä pattereihin, kun mami tahtoo hommailla jotain muuta rauhassa.

    Kusti: mä en tiijä ja oon kans huolissani, miten kahva alias kikkeli talvella pärjää, ku en oo viel eläny oikeeta talvea. Mut mun puvussa masupuolella on kangasta vaan kahvaan asti, siitä taaksepäin sit vaan kylkien ja kankkujen päällä. Kaikista uusimmassa talvijutussa leuan alta menee suikale rintakehän alle ja se laitetaan kiinni soljella selän päältä. Mut siitäki kai tulee tänne kuvia lähipäivinä... ja juttua mun tokasta käynnistä eläinvaatekaupas! Tunnustan, siel oli kivaaki... mut mä kerron siitä vaik viikonloppuna :)

    VastaaPoista
  6. Hei Ansku ja Arttu,huomisen päivänsankari-Onnittelurapsutukset sulle.
    Kiitos valaistuksesta.Äiskä alkoi jo suunnittelemaan uutta pukuani.
    Suosittelisin risuiksi tuoreita koivunrisuja tai mustikanvarpuja.Risuja ei tartte liotella, heti vaan kierrät kranssille.Vähän voi apuna käyttää ohutta rautalankaa. Mustikanvarpu on todella kaunis kranssimateriaali. Kun se venhenee ja kuivettuu siitä tulee kauniin ruskea.
    Olen tehnyt useaksi jouluksi ulkoikkunalle köunnökset.Paksun narun ympärille kierittelet valosarjan(ulkokäyttöön soveltuvan).Sit vaan päällystät sen mustikan ja puolukanvarkunipuilla.Punaisia pikkurusetteja sinne tänne ja kilikelloja ja voi että on söpö koristus.Samalla periaatteellahan voi tehdä kranssinkin. Mutta kokeilemalla sen saa mieleisekseen. Innostavia ulkoiluhetkiä teille molemmille.Kivaa kekriviikonloppua.
    Kaisa ja kaksoset

    VastaaPoista
  7. Moikka, pitkästä aikaa! Kylläpä on hyvän näköiset vaatteet:) Tiitun pitäisi saada uusi talvitakki, mutta se sovitus... Entinen on kutistunut;) niinkun tuppaa kesän aikaan monesti kämään! Ootko kokeillu semmoisia tossuja jalkaan, oisko ne hyvät? Tiitu kun semmoinen "arkajalka"! Mukavaa marraskuuta!!!

    VastaaPoista
  8. Arttu Arkajalalle en ole tossuja testaillut. Uskon että ravistelis ne kaikkiin ilmansuuntiin ennen kuin suostuis astumaan pihasta pidemmälle. Vaikka lätäköt onkin suuri kauhistus :)
    Takkien sovitus kaupassa oli oikein jännää, kun meitä palveli niin kivat myyjät. Eilen 4 tuntia metsässä testattiin uusinta talvimanttelia, ja hyvin Arthur sillä tarkeni, eikä haitannut menoa kivien ja kantojenkaan joukossa.
    Toivottavasti läydät Tiitulle sopivan vaatteen, on se niin paljon mukavampaa pistellä lenkillä, kun ei tärisytä pakkasessa. Aurinkoisia ulkoilusäitä teillekin, ja tulkaa taas moikkaamaan :)

    VastaaPoista
  9. Anonyymi5.12.09

    Eihän sitä paleltuakaan voi ja ehkä narttujen kiinnostuneet katseet muuttavat herran mielen :) Oma mäykky on vasta emon masussa, mutta täällä jo kovasti odotellaan!

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)