keskiviikko 17. elokuuta 2011

Syksy

Tänään on paistanut aurinko. Tervemenoa sadepilvet, ropina oli viime yönä oikein nukuttavaa, nyt nautittiin vuorostaan kirkkaasta syyspäivästä, joka oli tosi lämpöinen. Kotitoimistolta tehty työpäivä antoi "liikkumavaraa" ;) Tosi uninen Arttu heräili lopulta vasta puolilta päivin ja kävimme tekemässä mukavan lenkin ilmaa/tienpientareita nuuskutellen.

Kävin kaupassa ja löysin koiralle lelun. Ensimmäinen pehmolelu, joka oli ehjä vielä vartin päästä... Se on pitkulainen ötökkä, jolla on pienet tassut ja korvat, veikeä ilme naamalla ja kaksi vinkua sisällä: mahassa ja päässä! Niiden etsiminen oli koirasta kivaa ja järsiminen jäi vähemmälle. Pelastin ötökän yläkaappiin ennen kuin siitä ehti tulla kertakäyttölelu.

Palloakin heiteltiin tänään, uusilla säännöillä. Pallo lähti lentoon vasta, kun koira istui sivulla. Vaikeaa, mutta mahdollista (ainakin sisätiloissa :)

Emännän uudet hiuslenkit ovat muodostuneet Artulle suureksi kiusaukseksi :) Parturille olisi jo aika mennä, mutta ensiavuksi löytyi kaupasta ihanan sinisiä hiuslenkkejä. Makuuhuoneen työpöydän reunalla on laatikko, josta pienikin koira voi poimia mieleisensä hiuskoristeen suoraan omalta tuoliltaan...
(Samalle tuolille Arttu hyppäsi illalla nukkumaan, ja nousi etutassuilleen tuolin selkänojalle - nähdäkseen kuvansa peilistä, joka on tuolin takana... Pitäisikö koiralle ostaa omia kauneudenhoitotarvikkeita ;D)))

Kolmas aktivointi tälle päivälle tuli eteisen lehtilaatikosta. Se sama, jonka sisälle Arttu jäi joskus jumiin ;) Olen kerännyt mainoslehtiä ym. roskapostia (paperista;) laatikkoon. Piilotin puruluun pienempään pahvirasiaa, jonka laitoin ison laatikon sisälle ja kansiläpät päälle. Arttu käytti itse nakertamaansa aukkoa laatikon päädyssä ja taiteili pikkulaatikon ulos, puruluun esille ja sitten alkoi viimeinen työ ennen yöunille kaivautumista.

Mitä muuta? Kukkakaali on hyvää ja edullista. Ja suomalaista. Keltaiset lehdet lisääntyy joka päivä, kohta ne rapisevat aamupakkasessa. Syksy on, ja se on hyvä juttu. En jaksaisi helteistä kesää kuukaudesta toiseen. Aina yhtä korkealta paistavaa aurinkoa, valoisia aamuja ja T-paitoja. Välillä on saatava kietoutua syksyn ja talven hämärään, palattava lenkiltä kohmeisin käsin kodin lämpöön ja etsittävä komerosta isompi pipo. Sitten vasta tuntuu, että uusi kesä voi taas tulla :)

5 kommenttia:

  1. OletMai oikeassa.Elokuun loppu on ihan syksyä.Ei voi mitään.Mutta sitten tulee talvi, uusi kevät ja uusi kesä. Minäkin pidän vuodenaikojen vaihtelusta ja väreiltänihän olen syksyihminen. Mutta syksy ja talvikuukaudet voisivat olla lyhyempiä ja kesästä voisin nauttia hmm vaikkapa puoli vuotta.

    Minä en ole vielä Ossille löytänyt pehmolelua joka kestäisi ehjänä puolta tuntia. Tosin toisesta Ikean rotasta on suurin osa täytteistä vielä sisällä. Ossi kait tykkäsi ettei se tekovanu nyt niin hyvältä maistukaan.
    Artulle rapsutuksia M-L ja Ossi:)

    VastaaPoista
  2. Elokuun pitäisi olla vielä kesää, mutta kyllä siinä on alusta alkaen pieni aavistus syksyä ja loppukuussa isompikin aavistus. Olen syntynyt elokuussa ja siitä johtuen/huolimatta olen myös syysihminen. Sade ei minua haittaa, sehän on pukeutumista kiinni, miten asian kokee. Mäyräkoiralle sateinen keli on myrkkyä. Tänä aamuna puin itselleni kaikki asianmukaiset sadekamppeet aamulenkille ja Herra Mäyräkoira suostui noin 50 metrin aamulenkille. Tähänkin meni aikaan 5 minuuttia.

    VastaaPoista
  3. Marja-Leena: Olen oikein yrittänyt opetella nauttimaan hetkistä, ja silloin saa paljon enemmän irti lyhyestäkin kesästä tai mistä tahansa ohimenevästä ihanuudesta.
    Se on sääli, että mäykyt mieluummin järsii kuin riepottelee ja riehuu lelunsa kanssa. Aluksi kyllä villistetään, mutta sitten vanua popsimaan!

    Olli: Onnea sulle, elokuu on kevään jälkeen ehdottomasti paras synttärikuukausi :)
    Aina saa ihmetellä, miten eri asioissa mäykyt on jääräpäitä... Ei tulis kuuloonkaan, ettei Arttu suostuis lenkille, vaikka sadetta inhoaa. Mutta sillä on sitten taas ihan omat "jumituksensa", joista emäntä saa yrittää vaan keinotella koiran ja itsensä kompromissiin.

    VastaaPoista
  4. Syksy on ollut mulle aina se vähiten miellyttävä kuukausi...'inhokki' on vahva sana, muttei kovinkaan kaukana totuudesta ;) Nyt kuitenkin sait syksyn kuulostamaan aika idylliseltä ja romanttiselta; näinköhän se onnistuisi tällaiselta jäärältä omankin mielipiteen muuttaminen vuodenaikojen suhteen? Ainakin voin yrittää :)

    Mä rakastan kesää, voisin elää ikuisen auringon maassa, eikä tekisi tiukkaa, mitä kuumempi ja kuivempi, sitä parempi :) Neljä vuodenaikaa on mun mielestä ollut aina liioittelua Luontoäidin puolelta; mulle kelpais hyvin, että kesästä siiryttäisiin suoraan talveen - jota tosin kestäisi vain n. puolitoista kuukautta - ja sitten olisikin taas kesä, ilman sitä loskaa etc. Mistäköhän mulle löytyisi mainitunkaltainen paikka? Mikämikämaasta? :D

    VastaaPoista
  5. Ehkä niitä vuodenaikoja on neljä siksi, että jokaiselle löytyis edes yks suosikki ;) Tässäkin on jo kaks eri vuodenajan ihmistä. Tänä vuonna on vielä ollut helppo olla "syksyihminen", kun elokuu on näyttänyt pelkästään parhaat puolensa. Lokakuussa olen jo kanssasi samaa mieltä kesä-talvi-yhdistelmästä :/

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)