Tasapuolisuuden vuoksi on varmaan kirjoitettava tästäkin. Arttu valvottaa, ärsyttää ja on sinnikäs, Basse keksii draamaa pikkujutuista arkielämässä.
Bassen kynsiä on leikelty kotona, koirahoitolassa, trimmaajalla ja lemmikkiliikkeessä, vaihtelevalla menestyksellä. Paras lopputulos on saatu juuri trimmaajan käsittelyssä, trimmauksen yhteydessä tai muuten. Kun tietää, mitä koiran kynsien leikkuuseen menee normaalisti aikaa, tuntuu matka trimmaajalle joskus kohtuuttomalta vaivalta. Olinkin ilahtunut, kun sain ajan paikalliselle eläinlääkärille, joka lupasi hoitaa kynnet kuntoon kotonaan.
Hyvin paljon tiivistettynä: taistelimme ellin kotivastaanotolla puolisen tuntia, emmekä saaneet edes kuonokoppaa Basselle. Ensimmäinen yritys epäonnistui vain, koska kopan niskahihna oli hiukan liian tiukalla ja jouduin pidentämään sitä. Sen jälkeen varuillaan oleva koira muistutti lähinnä kissapetoa, joka vihaa kuonokoppaa, käsiä, nahkahanskoja, kaikkea.
Lähdimme ellin kanssa paikalliselle yhteisvastaanotolle hakemaan järeämpää kuonokoppaa, mutta päädyimmekin lopulta 3 ellin neuvosta ja rimpuilevan koiran vuoksi kokeilemaan kauluria. Se solahtikin päähän kohtuullisen mukavasti (toinen piti koiraa nahkahanskoilla poskikarvoista ja pannasta kiinni, toinen pujotti kaulurin paikalleen.)
Kaikkiaan yli kolmen vartin taistelu huipentui kynsien leikkuuseen. Istuin vastaanoton sängylle, kutsuin Bassen syliini, johon se tulikin mielellään "turvaan" (voi pientä...). Pidin poikittain sylissäni olevaa koiraa tiukasti kiinni ja varmistin otteen toisella kädellä niskanahasta. Eläinlääkäri leikkasi kynnet, minä puristin koiraa, koira parkui ja kiemurteli.
Summasimme mukavan ellin kanssa tilannetta. Koska trimmaajalla leikkaaminen on onnistunut kerta kerralta helpommin (ilman huutoa, vähällä pyristelyllä, trimmaaja sekä leikkaa että pitää koiraa lattialla kiinni, kuonokoppa varmuuden vuoksi), syynä oli nyt joko epävarmempi leikkaaja (ainut pieni miinus täydellisen kärsivällisessä eläinlääkärissä) ja/tai eläinlääkärin vastaanoton tuoksut. Basse ei ollut käynyt aiemmin kyseisessä paikassa, mutta alkoi pakittaa jo eteisessä.
-Basse on kokenut jotain ikävää kynsien leikkaamisessa ennen meille muuttoaan
-se on kokenut myös jotain kurjaa syliin nostettaessa ennen meille muuttoaan
-se muistaa eläinlääkärin vastaanoton hajut, ehkä siitä kun se on leikattu alle vuoden vanhana
Kysymys kuuluu: miten saisi pyyhittyä edes kahden ensimmäisen tilanteen muistijälkiä pois?
Oli mieltä lämmittävää, kun eläinlääkäri sanoi, että Basse on oikein ihana ja ystävällinen koira, mutta sen kammo kynsisaksia yms. kohtaan saa sen pelkäämään ja puolustautumaan raivokkaasti, ja se kehittää hetkessä itselleen paniikin ja läähättää ja puree, jos sitä yrittää pakottaa.
Entäs jos kokeilette tehdä kynsisakseista mahdollisimman ihanat.Basse joutuisi katsomaan niitä monta kertaa päivässä ja aina saisi saksien suunnasta herkun. Eli sinulla olisi sakset toisessa ja herkut toisessa kädessä. Projekti on pitkä, mutta tekemällä kauhean kapistuksen positiiviseksi saa ihmeitä aikaan.
VastaaPoistaEläinlääkäri leikkasi Jonen kynnet pienenä väkisin ja jouduin paikkaamaan hänen tekemää vahinkoa noin puolivuotta viikottain. Nykyisin häntä heiluu aina operaation alkajaisiksi :)
Kokeilin joskus hetken aikaa Bassen kanssa tuota, mutta lyhytjännitteisenä olen jättänyt kesken, kun tuskastuin muutenkin siihen, että en saa hoidettua koiraani itse, ilman apua ja suurta järjestelyä.
PoistaArtun kanssa meillä on aivan sama kokemus eläinlääkäristä! Olin niin epävarma ensimmäisen koiran kanssa, että rokotuksen yhteydessä pyysin eläinlääkäriltä apua kynsien leikkaamiseen. Hän teki sen myös kovakouraisesti ja pahensi alkavaa pelkoa noin 500%. Joskus myöhemmin vein Artun asiantuntijalle, joka yritti vaimentaa koiran pelkoa ja saksiin kohdistuvaa puolustautumista nappaamalla koiraa saksilla kuonolle... Haloo, mistä näitä "asiantuntijoita" ja "ammattilaisia" tulee!!!
Ihana kuulla, että teillä heilutellaan häntää nykyään :) Arttu kellahtaa kyljelleen (hoitotoimenpideasento...) jos en ehdi estämään, koska nykyään leikkaan mieluummin kynnet koiran seisoessa, sujuu nopeimmin, kun ei se ala tuijottaa selällään mua silmiin ja lietsomaan pelkoa, että jos kumminkin leikkaan liikaa. Sitä paitsi Arttu, joka yrittää aina testailla asetelmia, voi vaimeasti kiljahtaa jonkun kynnen kohdalla selällään joskus vieläkin, seisaallaan ei ole mitään hätää.
Aikas kurja tilanne!:( Kuulostaa helpolta, mutta mitä jos koittaisi hiljalleen vaan totuttaa? Ensin siihen, että tassuihin saa koskea, sitten koskea tassuihin niin, että sakset on jossain lähellä näkyvissä, sitten ottaa sakset käteen ja koskea tassuihin... ja niin eespäin. Monta kertaa päivässä, yhtä vaihetta esim. jopa viikkojen ajan. Ja ylenmäärin palkkaamista aina, kun koira on rauhallinen. Näin mä koittaisin tehdä.
VastaaPoistaIhmisväki väkisinkin hermostuu hankalassa kynsienleikkuutilanteessa, mikä taas pahentaa koiran oloa. Ja noista pentuaikoijen traumoista kun ei tiedä - siellä voi olla taustalla mitä vaan! Mutta kyllä mä uskoisin, että tolla tooodella kärsivällisellä totuttamisella päästään pitkälle!:)
Jalo oli pentuna tuleva ongelmatapaus kynsienleikkuussa, kiljui ja sätki kuin pahimmissakin tuskissa ja vasta-alkajana menin itekin paniikkiin kun en luottanut omiin taitoihini. Mentiin sitten juurikin noilla kuvaamillani tasoilla eteenpäin, kylmän rauhallisin ottein ja esim. yksi kynsi yhtenä päivänä jne. Ja nythän tuo köllöttelee puoliunessa koko kynsienleikkuun ajan :)
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä! Ainakin täällä uskotaan, että Bassen kynsisaksikammo saadaan katoamaan!:)
t. Jaltsan mamma
Samoilla (viisailla) linjoilla olet kuin Sheriffien emäntä. Kunpa oltaisiinkin Bassen kanssa opeteltu pennusta asti tätäkin juttua. Se on hurjan oppivainen, mutta samalla pitkämuistinen, joten syntyneet traumat pysyy sen pienessä päässä kauan.
PoistaArttukin oli aika hurja kiljukaula pentuna kynsien leikkaamisen yhteydessä, mutta sen kanssa tilanne saatiin hallintaan, kun ei se käyttänyt koskaan hampaita ihmiseen. Eipä tietenkään, kun ei joutunut koskaan oikeasti pelästymään, kehitti vaan mäyriksen omaa teatteria, kunnes siihen saatiin määrätietoisten ihmisten avulla tolkku. Nyt leikkaan Artun kynnet niin, että se seisoo lattialla ja nostan siltä tassun kerrallaan ja naks, naks ;) Arttuhan rakastaa kaikkia "toimenpiteitä", koska niiden jälkeen saa herkkua :)
Rohkaisevaa kuulla omia kokemuksiasi vastaavasta tilanteesta. Mietin vaan, kuinka monta traumaattista kynsien leikkuuta tuon siedätysajan kuluessa on kuitenkin pakko tehdä, jos se kestää viikkoja ja kuukausia Bassen kohdalla. No, ainakaan en vie sitä leikattavaksi enää kenellekään muulle kuin trimmaajalle, jonka käsittelyssä Basse on joka kerta rauhallisempi. Nyt mentiin takapakkia, mutta kylläpä koira varmaan muistaa trimmaajan luo mennessämme senkin, että siellä ei ole tapahtunut mitään noin stressaavaa koskaan. Ja ennen kaikkea, siellä ei ole eläinlääkärin vastaanoton hajuja!
Huoh, kiitos, tässäkin asiassa blogi tuntuu olevan verraton juttu. Eipä tunnu enää niin ahdistavalta tää ongelmamme, josta muutkin ovat selvinneet.
Ensimmäisen koiran kohdalla jo heti ensimmäinen kynnenleikkuu meni huonosti - leikkasin liikaa, verta valui ja koira sai huonon kokemuksen. Sitä sitten paikkailtiin pitkään. Juuri tuolla tavoin kun sheriffit ja Jalo selitti.
VastaaPoistaOnneksi silloin oli apuna poikani joka piteli koirasta kiinni. Yksi kynsi, nami + kehu. Ja sitten seuraava. Ja seuraava. Rauhallisesti.
En tiedä miten olisin onnistunut ilman apua.
Jos muutkin ovat selvinneet, yritämme mekin...
PoistaTässä riittää haastetta, taas kerran.
Sitä apua on koirien kanssa uskomattoman vaikea saada...
Mirkku on alusta asti pelännyt kynsien leikkaamista, koska ekalla kerralla leikkasin yhden kynnen liian lyhyeksi. Siitä alkoi leikkausshow, johon kuului ulina jo ennen kuin ehdin koskea kynteen.
VastaaPoistaNyt ollaan päästy piiiitkälle noista ajoista. Mirkku ei mene piiloon, kun otan sakset esiin. Neiti ei myöskään ulvo eikä kisko tassuja masunsa alle piiloon. Tilanne helpottui vielä entisestään, kun vähän aikaa sitten ostin eläinkaupan myyjän suosituksesta jyrsijöiden kynsisakset. Niissä on tarpeeksi pieni terä ja hyvä ote. Toimii!:)
Kiva kuulla, että sielläkin on päästy peloista :)
PoistaKynsisaksissa on todella monenlaisia, ja useimmissa se kurja läppä, joka pyrkii koko ajan näköesteeksi. Artulle piti ostaa oikein järeät sakset, koska sen paksut kynnet pitää saada reippaasti poikki niin koira ei ehdi tuntea kurjaa paineen tunnetta kynnessä.
Meidän Vili taisteli myös ensimmäiset kerrat vastaan ja eihän tappelulla tuloksia saada, päinvastoin. Sitten aloitimme siedätyksen eli Vilin vieressä napsuttelin saksia ja isäntä palkitsi herkuilla. Tätä toistettiin useasti lyhyen aikaa kerrallaan, sitten seuraava aste eli Vilin tassu käteen ja taas napsuteltiin jne. Kolmas vaihe oli näennäinen kynnenleikkaus ja taas palkintoa. Sitten leikattiin yksi kynsi vain ja palkinto. Seuraavina päivinä sitten kynnen leikkausta yksi kerrallaan ja varoen leikkaamasta liikaa. Sitten riitti jo pelkkä kehuminen. Nykyään ei mitään ongelmia, olen hyvin varovainen, ettei tule liikaa leikattua, se romuttaa koko tilanteen. Enkä vie vieraalle leikattavaksi, leikkaavat usein koko rahan edestä eli liikaa ja sehän sattuu.
VastaaPoistaTsemppiä teille, siedätys on hidasta touhua, varsinkin kun Bassella on negatiivisia kokemuksia myös sinun kanssasi, kuonokoppataistelua yms. Kyllä se silti voi onnistua. Bassen tulee oppia luottamaan siihen, että sinä et satuta sitä leikatessa. Etkä pakota etkä alista, vaan etenet hyvällä ja rauhallisesti. Ei varmaan helppo tehtävä... ♥
Huokaus ja kiitos realistisista neuvoista. Sepä se, kun olen pilannut tilanteen leikkaamalla kerran liikaa ja olemalla muuten kuonokopan kanssa pelottava. Mutta positiivista oli, että tuolla vieraassa paikassa Basse tuli kaksi kertaa luokseni turvaan. Eikä karttanut minua leikkaamisen jälkeen, kuten vierasta elänlääkäriä, jolta se ei ottanut herkkua edes jälkeenpäin.
PoistaTrimmaajamme on kuitenkin yksi parhaita koirankäsittelijöitä, jonka luona Basse on leikkaamisen jälkeenkin iloinen itsensä ja ottaa häneltä herkun. Niiden reissujen jälkeen leikkaaminen oli kotonakin jo hiukan helpompaa. Toisissa ihmisissä on "se jokin" koirien suhteen, jonka haluaisin itsellenikin. Taitaa olla syntymälahja, eikä opittavissa...
Ihanaa, kun saan näitä kannustavia kokemuksia, raportoin sitten joskus tilanteestamme. Nyt on vuorossa rähmivän korvan puhdistus ja tippojen laitto. Ei ollenkaan niin vaikeaa, mutta kun Basse kiemurtelee kuin mato ja on vaikea nähdä korvaan oikeassa kulmassa ;D) Väsyneenä onnistuu paremmin, silloin koira vaan istuu ja ähisee, kun putsaan korvaa ;D)
Mä muistankin, että tästä Bassen kynsienleikkuusta oli aiemminkin puhetta. Harmi, että nyt meni noin huonosti tuo kynsien leikkaus, toivottavasti ei kuitenkaan traumat syventyneet entisestään Bassen päässä.
VastaaPoistaTänään just leikkasin Ellin kynnet. Se kyllä pelkää, mutta antautuu tilanteeseen kun näkee namipurkin. Edes sakset nähtyään se ei juokse karkuun. Otan sen syliini selälleen (se on mulle helpoin asento) ja joka tassusta saa palkinnon ja lopuks vielä vähän isompi palkinto, liuska tms kun on valmis. Se jähmettyy yleensä vähän kippuraiseen asentoon kun leikkaan, mut otan tassu kerrallaan ja etsin kynnet karvapehkon alta ja nips. Tytsi odottelee kiltisti toimenpiteen loppumista (ja namejaan). En kyllä uskalla paljoa ottaa kerralla, joku rohkeampi ottais varmaan enemmän kuin minä. Että leikkauksen jälkeenkin sillä saattaa olla hiukan liian pitkät kynnet.
Ai niin, tuossa sanoit, että väsyneenä onnistuu korvien puhdistus. Ootko kokeillut tuota väsytystä ennen kynsien leikkausta?
Hauska kuvitella Ellin lekottelevan selällään manikyyrissä :) Perso herkuille kuten Arttukin, joka on suorastaan kade, kun putsaan Bassen korvia! Sitten pitää hiukan sipaista Artultakin vaikkua, että on aihetta nameihin ;D)
PoistaViime yönä, kun en saanut unta, hortoilin pirtissä ja putsasin aikani kuluksi Bassen korvat. Lähinnä sellaista väsymystä tarkoitin, mutta toden totta, kyllä kunnon hikilenkkikin voisi rentouttaa koiraa ennen kynsien leikkaamista. Tai koirapuistossa nuuskuttelu.
Sain hyvän vinkin AA-kerholaisten sukulaispoikien emännältä: oli peittänyt leikkuria pelkäävän koiran silmät (kuten villieläimillekin tehdään :) ja leikkaaminen oli onnistunut. Olisiko siitä mitään apua?
VastaaPoistaTuo on kyllä niin inhottavaa ja stressaavaa teille kaikille...toivon, toivon, että tilanne paranee.
Luulisi kaulurin ajavan hiukan samaa asiaa, kun koira ei saa suoraa katsekontaktia saksiin. Mutta Basse muistaa näkemänsä sakset parikin tuntia - nojatuolin alla...
PoistaKävin tänään ostamassa meille oman kaulurin. Vaihdoin muutaman ajatuksen tutun myyjän kanssa ja totesimme lopuksi, että näistä ostoksista ei emäntä pidä yhtään enempää kuin koirakaan. Lähdin tiskin luota ulko-ovelle, ja myyjä huhuili perään, että ota nyt nämä ostoksetkin mukaan, vaikka ne kuinka ahdistaisi ;) Hajamielisyys katossa taas...