Otsikosta huolimatta täällä on ollut kohtuullisen tylsää aktiivisen koiran näkökulmasta. Mutta pikku haavereita sattuu, vaikka kuinka hissukseen oltaisiin.
Artulla on ollut yksi maitokulmahammas, jota en ole muistanut käydä poistattamassa. Odotin pitkäksi venähtänyttä rokotusreissua, mutta unohdin hampaan siinäkin tohinassa. Hammasta ei ole voinut havaita kuin kurkkaamalla suuhun ylös, jota tulee tehtyä aika harvoin :) Ajattelin joskus, että poistaminen saa jäädä jos-kun-mahdollisesti-ehkä Arttu joskus leikataan, koska kumpikin toimenpide vaatii rauhoituspiikin. Mutta kukapa olisi uskonut, että saimme kissat avuksemme...
Blogikamumme Ronja sai kissojen tunnelin :) Eksyin samanmoiseen kauppaan täällä ja ostin koirapojille oman tunnelin. Meno tunnelissa oli kohtuullisen rajua, kun Arttu sai ensin poistettua ne ihanat kissojen "karvapallot", joilla oli varmaan tarkoitus leikkiä sievästi tassuilla :) Lopulta leikki äityi niin kovaksi, että kumpikin koira kiskoi tunnelia eri suuntiin. Tunnelin aukoissa on aika vahvat reunat, ja sisälläkin jotain "kaaritukia", jotka pitävät tunnelin ryhdissä. Huomasin jossakin reunassa vähän verta ja Arttu maiskutteli suutaan ja nuoli (sijaistoimintona) tassua.
Illalla huomasin lattialla valkoisen "roskan", joka olikin pieni hammas! Pieni piste verta juuressa, eli uskon hampaan irronneen kokonaan. Mutta asia tarkistetaan mahdollisimman pian ell:n luona. Ja sehän onnistuu ilman rauhoitustakin :) Minun hoitomyöntyväinen mäyris, olen siitä ylpeä...
Viime yön tilanne oli Artulle hiukan harmillisempi. Arttu meni illalla aikaisin nukkumaan eikä sen petimökistä kuulunut hiiskahdustakaan. Aamuyöllä heräsin, kun koiran kynnet rapsuttivat pitkin olohuoneen lattioita. Yksi ykä ehti jo tulla lattialle (hurraa, taas kerran paljaalle lattialle!! voiko mäyräkoira oppia tämänkin, kun olen sen pari kertaa ehtinyt hätistää pois matolta??). Sain sen siivottua, kun koira halusi ulos. Ja hädän suuruuden tietää siitä, kummalla ovella se odottaa. Etuovella puetaan takkia ja pipoa, kenkää ja valjaita, tarkistetaan avaimia ja kakkapusseja... takaovelta pääsee pään yli solahtavan pannan kanssa ovenraosta salamana ulos!
Parin tunnin päästä uusi reissu. Silloinkin oli niin kiire, että Arttu juoksi paniikissa huoneesta toiseen, ei ehtinyt kunnolla edes pyytää ulos. Ja kun asia oli takapihalle toimitettu, suljin oven mahdollisimman pian, ja toivoin ettei kukaan tarkkanenäinen naapurikaan ole juuri lähistöllä!
Ennen töihin lähtöä kävimme lenkillä, jonka jälkeen keitin riisihiutalevelliä, että sain annettua Artulle hiilitabletin ja 2 Inupektia. Kaiken tämän jälkeen pesässään nukkui taas erittäin väsynyt mäyris. Vatsaan oli koskenut varmaan aika lailla...
Kun tulin töistä, eteisen matto oli myllätty. Ulos oli ollut asiaa. Ja olohuoneessa oli yksi hiilenmusta kakka... taas paljaalla lattialla :) Kyllä, mäyris voi oppia!
Pienen lenkin ja uuden riisi-maitorahka-annoksen jälkeen Arttu sai hepulin, joka muistuttaa minusta aina sitä tunnetta, kun itse on juuri selättänyt jonkin taudin, kuume on laskenut, mahatauti asettunut, eikä tiedä mitä tekisi, kun on niin kivaa :) Mutta aika pian pikkuriehumisen jälkeen toipilas meni taas nukkumaan. Tälläkin hetkellä se on käpertynyt petilleen, eikä täällä ole jokailtaista kerjuuta ulos-leikkimään-ruokaa-leluja-mitätahansa... Tiedän, ettei tämäkään mahavaiva ole vakavaa, niitä tulee ja menee. Silti minua liikuttaa tuo pieni, suklaanruskea, kyljelleen käpertynyt hahmo.
Toinen, karvaisempi hahmo nauttii jakamattomasta huomiosta jalkojeni päällä jakkaralla :) Kuorsaus nousee läppärin takaa ja nilkkaa lämmittää pieni pää. Tässä on varmaan läsnä koiraperheen arki ja autuus.
Vatsatauti on kurja, toivottavasti Arttu paranee pian. Meidän Ossin "vatsataudit" ovat kaikki olleet itse hankittuja = syötyjä matonkuteita, mutta Artun kuulostaa sellaiselta perinteisemmältä mahataudilta. Pikaista paranemista Artulle. Ai, että oli mainio tapa päästä eroon maitohampaasta. Onko se vaan jäänyt rautahampaan viereen? Minua kun varoiteltiin mahdollisista maitohampaiden kiinnijäämisistä, niin katsoin ainakin, että kaikki kulmurit lähtivät ja nitkuttelin niitä irti parhaan kykyni mukaan:) Terkkuja ja rapsutuksia pojille, M-L ja Ossi.
VastaaPoistaArtulla on herkkä vatsa, näitä parin päivän ykä-juttuja on muutama vuodessa. Ensimmäinen oire Artulla oli maanantaiaamuna hurjasi mouruava maha! Ihmettelin, voiko sillä olla noin kova nälkä. Ehkä siellä jylläsi jo silloin, vaikka tulokset näkyivät vasta myöhemmin.
PoistaMaitohammas jäi rautakulmurin taakse piiloon. Ell sen kerran huomasi, mutta todettiin, että poistetaan vasta kun on muutakin syytä rauhoittaa koira. Toivottavasti ei rautahampaaseen ole tullut mitään vikaa tai reikää.
Täällä toipilasunet jatkuu. Edes puhelun lopettaminen äsken ei saanut aikaa normaalia reaktiota: ryntäys petiltä ja mahdoton teputus iltalenkkiä valmistellen :) Nukkukoon vaivansa pois, lämmitän kohta potilaalle velliä iltaruuaksi.
Terkut Ossille, rautainen vatsa olisi tarpeen sielläkin :)
Alkoi hihityttämään kun mietin mikä tuo ensimmäinen tilanne on ollut: molemmat koiran tunnelin päissä ja hirvittävä veto päällä. Mutta leikki teki tehtävänsä :)
VastaaPoistaVatsataudit on todella kurjia - mutta miten ihmeessä Arttu osaa pysyttäytyä paljaalla lattialla. Nelli ei sitä ole oppinut vaikka välillä olen ehtinyt sen siirtämään matolta pois. Respektiä... :)
Leikki oli hassun hauskaa :) Pitää ottaa tunneli sen verran harvakseen esille, ettei siihen kyllästytä. Tekokarva lisää kiinnostavuutta 100% :)
PoistaLuulen, että Arttu oli kummallakin kerralla ollut maton päällä, mutta "tulostava" pää (kuono ja peppu vuorotellen...) olivat sitten aina paljaan lattian puolella! Siksi päättelinkin, että taisi ihan tarkoituksella tähdätä lattialle, kuten mamma toivoo. En ole varma, mutta kaikissa konnankoukuissaan tuo koira on voinut kehittää aivotyötä oikeaankin suuntaan ;D))
Nelli - ja muut tytöt - on sitten taas monella muulla tavalla fiksumpia kuin nuo pojanroikaleet.
Pahus, voiko maitohammas tosiaan jäädä noin pitkäksi aikaa tuonne leukaperiin? Kurkkasin heti Ellin suuhun, enkä kyllä nähnyt siellä mitään ylimääräistä ;) Kolme kulmuria ja kuusi muuta hammasta saimme aikoinaan talteen.
VastaaPoistaMä kans katselin tuolla kaupungilla aikoinaan niitä tunneleita, mutta ajattelin josko se on Ellille ehkä ahdas, ja jätin sitten ostamatta. Heh, pojilla on leikki niin rajua, kun taas luulisin Ellin leikkivän sillä nätisti, jos sillä semmoinen olisi ;)
Voi harmitus tuota Artun masua, toivottavaasti poika paranee pian. Onpas hienosti Arttu oppinut paljaalle lattialle hädän hetkellä tarpeensa tekemään. Ei luonaa Elliltä, alla pitää olla matto! Eihän sitä nyt hieno neito paljaalle lattialle... ;) Toivottavasti Arttu alkaa olemaan jo kunnossa, eikä tauti olisi tarttunut Basseen. Elli lähettää toipilaalle ja sille karvaisemmalle kaverille paljon kuonopusuja.
Voi jäädä, jos rautahammas kasvaa viereen. Artullakin siis ulkopuolelle, joten vauvahammas jäi piiloon.
PoistaElli menis varmaan tunneliin piiloon natustamaan herkkuluuta :) Ja kurkkais siitä tunnelin seinän aukosta välillä, onko AB tulossa ;)
Arttu on taas kunnossa. Basselle ei ole kertaakaan tarttunut nuo taudit, olipahan vaan ihmeissään, kun kaveri nukkui. Nyt on kisailtu senkin edestä. Ja päästy puuroruokinnasta raakaan lihaan ;)
Pojat kiittää ja lähettää Ellille virtuaalisti muutaman kepposen ja mäyräkoiratempun viikonlopun iloksi :)