Löysimme taas uusia maisemia tänään lenkillä. Jos emäntä vaan viitsisi, meidän ei tarvitsisi ainakaan kuukauteen mennä samaa reittiä, niin paljon täällä on polkuja! Mutta yritämme olla armollisia, ihminen on ollut väsyneempi kuin vuosiin. Eikä vähiten Artun mäyräkoiratuijotukseen, jonka taustalla oleva syy vaihtuu sitä mukaa, kun edellinen poistuu.
Pieni esimerkki:
Arttu kerjää iltalenkin jälkeen jotain purtavaa herkkukaapin edessä. Arttu saa puruluun. Se jää katsomaan emäntää, eikä ota luuta suuhunsa. Emäntä antaa Basselle puruluun. Arttu haluaa Bassen puruluun. Emäntä nostaa lattialta Artulle annetun luun ja tarjoaa sitä uudelleen. Arttu tuijottaa emäntää. Emäntä ottaa Basselta luun ja antaa sille tilalle Artun luun. Basse on tyytyväinen ja juoksee nakertamaan luuta. Emäntä tarjoaa Artulle Bassen luuta. Arttu tuijottaa emäntää, joka viskaa luun lattialle. Lopun iltaa Arttu tuijottaa emäntää ja kiertelee Bassen ympärillä, joka syö luuta ja murisee. Jossain vaiheessa Basse käy noukkimassa Artunkin luun ja vahtii sitä samalla, kun syö toista... ja Arttu tuijottaa...
Mutta takaisin niihin reitteihin! Muutimme maalta kaupunkiin, mutta tänäänkin lenkkeilimme keskellä viljapeltoja, kapealla hiekkatiellä, joka haarautui vähän väliä metsikköjen kohdalla lukuisiksi pienemmiksi poluiksi. Emäntä ei uskaltanut vielä poiketa mihinkään, joten jatkoimme suoraan eteenpäin keskimmäistä polkua ja palasimme samaa reittiä takaisin. Siellä maalla meillä oli vähemmän eksymisreittejä, mutta kyllä emäntä sielläkin onnistui kadottamaan suunnan...
Lenkillä tuli vastaan pikkupoikia, jotka kiskaisivat pyörät kumoon tielle ja juoksivat rapsuttelemaan koiria. Kaikilla oli kivaa :) Yksi poika kertoi omistavansa kaksi isoa koiraa, mutta tuumi voivansa ottaa vielä mäyräkoirankin! Bassen rotua hän tiedusteli kohteliaasti, koska "tuota minä en tunnistakaan". Lapset ovat herttaisia, lemmikkien seurassa tuplasti :)
Nyt kiskomme emännän pois koneelta, jossa se on istunut koko illan tekemässä töitä. Käymme iltakävelyllä ja menemme nukkumaan. Toivottavasti kaikki blogit pysyvät yön yli tallella...
Ai, te muutitte maalta kaupunkiin. Kaupungissa on kyl kaikkee kattottavaa ja erityisen mukavaa on tietysti runsaat lenkurointimahdollisuudet. Meil on täällä tosi suppeet maastot, ku äippä ei suostu lähteen metsään.
VastaaPoistaOotte kyllä Hyviä Koiria, kun ette hauku lapsille. Me ollaan räyhääjiä. Äippä on siitä hyvin pahoillaan.
Jep, pyyhkästiin siitä teidän ohi valtatietä etelään päin :)
PoistaMahdollisuuksia olis, äipät vaan on jarruja, jotka jumittaa kaikessa.
Juu, hyviä ollaan lasten kanssa, mutta kuulkaas kun se johtuu vaan siitä, että ollaan totuttu pieniin ihmisiin pennusta asti. Ei kannata olla pahoillaan, joka koiralla on omat vahvuudet. Pitää vaan osata elää niiden pienten heikkouksien kanssa.
Keh heh, kuullostaa siltä että Arttu ja mää ollaan aika lailla samiksii - emäntä kyl tietää, ko on toimittu vastoin mäyräkoiran toiveita, ja yleensä tietää jo nykyään jo tuijotuksen laadusta, että mikä mättää :-) Uudet lenkkipolut on kivoja,ja lapset kans, mut mää taidan kyl silti kuitenki kallistuu enempi niiden polkujen puoleen. Hyvää loppuviikkoa teille pojat! t. Mauri-setä
VastaaPoistaEikö vaan, tuijotuksessakin on sävyjä, vivahteita ja voimakkuuksia, joita emännän kannattaa oppia lukeamaan - ja ymmärtämään!
PoistaTotta kai polut vie voiton. Lasten kanssa jaksaa vähän aikaa, polkuja tallaisimme loputtomasti ;)
Mukavia kesäpäiviä sinnekin. Me matkustetaan viikonloppuna entiselle kotipaikkakunnalle. Joudumme kuulemma töihin. Olemme jo varanneet vahtivuorot, ja sitä emäntä etukäteen pelkäsikin...
Ois kyllä jännittävää löytää uusia polkuja kun aina on vaan nää samat maisemat...noo ehkä mäyris löytää täältä uudet hajut kuitenkin.
VastaaPoistaAi kun kiva kohtaaminen lasten kanssa, teiltä ois paljon oppimista :)
Aika hassua, että osat vaihtuu, kun muuttaa kaupunkiin :) Mutta teidän omaa puutarhaa ja kotia ei kyllä voita mikään kaupunkiluukku ;/
PoistaMinkä nuorena oppii...
Sanopa seuraavan kerran rodun kyselijöille, että se on batardi. Minun yhden kaverin vanhan umpisekarotuisen koiran rekisteröintipapereissa oli tämä sana rodunkohdalla, joka siis tulee ranskan kielestä bâtard ja tarkoittaa äärettömän rumasti "äpärää". Niin sekarotuisetkin koirat voi rekata, en kyllä tiedä mihin, mutta tällä koiralla oli joku rekisteröintitodistus aikoinaan ja eli 17-vuotiaaksi. Kovasti terveisii ja AB:lle rapsuja, M-L ja Ossi!
VastaaPoistaOlen kuullut tuosta version "bastardi", mutta selitys oli minulle uusi. Taidanpa käyttää suomenkielistä, kauniimpaa vastinetta "seropi". Sekarotuinen piski on sittenkin kauniimpi määritelmä...
PoistaHetkonen, olen rekisteröinyt Bassen, mutta enpä ole huomannut katsoa sitä paperia tarkemmin, kun ei ole jäänyt mieleen tuo rotumääritys.
Terkut, ja Ossille hyvän yön pusu kuonolle ;)
Ja kun nopeasti kirjoitin, niin minultahan jäi kehusanat tästä ihanasta pikkukoirasta... Se oli taas yksi maailman suloisimmista otuksista. Se oli ihan suomen pystykorvan näköinen, mutta sen korvat taittuivat niin, että muistuttivat melkein luppakorvia ja siksi siitä varmaan rotua usein kysyttiinkin. Sitten se oli pikkuisen rotevampikin kuin suomen pystykorva. Luonteeltaan yksi maailman ihanimmista. Basseahan en ole vielä tavannut...
PoistaOn kiva tuntea laumoittain maailman ihanimpia koiria ;) Toivottavasti Basse tulee valloittamaan sydämesi myös =)
Poista"Luppakorvageeni" on oikein kiva ominaisuus periytymään :) Jos Basse arvioni mukaan sisältää australianterrieriä, on tosi hyvä, että korvat ovat enempi siltä karkkari-isältä.
Mahtavaa löytää uusia polkuja. Meillekin on käynyt tänä kesänä niin, että ollaan törmätty uusiin ihaniin polkuihin, vaikka ei uuteen kaupunkiin ollakaan muutettu.
VastaaPoistaLapset on kyllä hauskoja tapauksia, kun ne tulevat kertomaan omista koiristaan. Viimeksi pikkupoika vertasi Mirkkua kotonaan olevaan rotweileriin. "Se on ihan samannäkönen paitsi isompi." Niinpä. Paitsi että Mirkun sisällä on taatusti isompi ego kuin pikkupojan rotikalla....;)
Useimmista paikoista löytyy uusia reittejä, kun jaksaa etsiä. Mutta aika usein tulee tallattua päivän pakolliset ulkoilutukset samoja polkuja. Ja sitten ihmettelen, miksi on niin tylsää tämä koirien käyttäminen ulkona ;) Oma vika.
PoistaMeille tuli itse asiassa sen pikkupojan kanssa puheeksi myös dobermanni, joka on todellakin kuin mäyräkoira venytetyin jaloin ;) Pää ja silmien päällä olevat pilkut, korvat, kaikki täsmää. Paitsi tietty se ego, jota ei dobermanniinkaan ole saatu mäyräkoirista siirrettyä :))
Voih, kurjaa tuo emännän väsymys, toivottavasti ei flunssa enää vaivaa. Ehkä se johtuu muuton tuomasta rasituksesta ja sitä myöden uudesta elämäntilanteesta?
VastaaPoistaAika jännä tuo Artun tuijotus, mitäköhän se yrittää kertoa. Oliskohan silläkin kuitenkin joku muuttostressi päällä? Toivottavasti tuo tuijotus edes joskus herkeää, ettei emäntä tunne oloaan liian...hmm. tuijotetuksi ;)
Teillähän onkin siellä sitten mahtavat lenkkeilymaastot. Jos on taipuusta eksyilyyn, kannattaa tosiaan valita joku muistisääntö polkujen suhteen, jotta osaa takaisinkin vielä. Ja jos vaan löytyy jotain maamerkkejä, niin niitä voi käyttää suunnistuksessa apuna. Heh, tai sitten otat Garminin tms. mukaan ja tallennat siihen ennen lähtöä koti-asetuksen, niin löydät varmana takaisin kotiin ;)
Ihania nuo lapset, ne on niin välittömiä. Ja yleensä ymmärtävät vielä kysyä että saako silittää. Joskus joku pikkupoika juoksulenkillään jättäytyi hetkeksi kulkemaan vierellä ja juttelimme koirista. Hän halusi myös koiran, ehkäpä heille tulisi mäyräkoira, kun "Elli oli niin ihana". Myöhemmin sitten näin hänet, ja kyllä vain hän oli saanut koiran, tosin ei mäyräkoiraa vaan seropin.
Toivotaan tosiaan, että blogit saavat olla rauhassa. Täällä emäntä jo varmuuskopioi bloginsa kuvineen päivineen, ja pelkäsi sen samalla katoavan, kun pari kertaa asetusta vaihtaessa tuli joku virheilmoitus. Ei ainakaan vielä kadonnut, en silti tiedä jaksaisinko alkaa enää uudelleen jos niin kävisi.
Väsyvä emäntä, näin isoissa muutoksissa varsinkin :)
PoistaArttu on aina ollut tuijottelija, mutta olen lakannut yrittämästä ymmärtää. Koska tuo luutarina osoittaa, että tuolle koiralle ei mikään riitä! Ja sen huomaan monta kertaa päivässä muissakin tilanteissa. Se tuijottaa jotain saadakseen, mutta seuraavassa hetkessä sen epäluuloiseen mieleen pälkähtää, että Bassella taitaa sittenkin olla asiat paremmin...
Pitää varmaan laittaa navigaattori reppuun kävelyasetuksilla karjumaan: "Käänny takaisin, jos mahdollista!!" :D))
Hyvin on valistettu lapsia tosiaan kysymään, saako koiraa silittää. Ja kuinka kiva on aina sanoa, että totta kai! Mukavaa, että sinunkin tapaamasi poika sai oman koiran. Ja seropit on oikein kelpo koiria ;)
Mä kopioin vain blogin tekstit, kun pelkäsin, että tapahtuu jotain peruuttamatonta, jos alan suurempaan kopioimisruljanssiin...
Hehe, tuo heittosi siitä, ettei mäyräkoiran egoa ole saatu dobermanniinkaan siirrettyä kyllä meinasi purskauttaa kahvit Ompulle! :D Sehän juurikin näin! Ja aina kun mua lievästi hävettää kun katselen toisten vääränrotuisia koiria jotka osaavat kaikki kiemurat ja kuuliaiset temput, niin sitten muistan, että eipä vaan ole mäyräkoiran voittanutta: koiramaailman kelmi, keppostelija ja filosofi, juonikas oveluus ja ihana kainaloinen <3
VastaaPoistaAB-kaksikolle isot pusut! :)
Eikö dobermannin "helppous" olekin helpottava tieto, kun jossain vaiheessa puntaroit kolmatta koiraa kahden eri rodun välillä ;)
PoistaEikö se ole niin, että toisille roduille pitää opettaa asiat, mutta mäyräkoira osaa jo kaiken ja tekee vain sen, mitä se haluaa =D