Sateinen päivä, teemme asiaankuuluvasti pidemmän lenkin kuin tavallisesti :)
Vastaan tulee mies, mustat lasit silmillä, hihnoissa kaksi (rotuja mainitsematta) keskikokoista koiraa. Basse ärisee, kiellän sitä, vastaantulevat koirat aloittavat haukun. Kierrän hiukan kauempaa ohi. Kun olen kohdalla, mies rohkaisee koiriaan: "Hienosti menee, hienosti menee!!!"
---
Naapurin kultainen noutaja, ikää 15 vuotta, tulee rauhallisesti vastaan. Basse nostaa metelin. Naapuri toteaa hymyillen: "Se on umpikuuro, ihan sama mitä sille sanot."
---
Taiteilen ulos ovesta roskapussin ja kahden koiran kanssa. Pelkään roskapussin "päästävän alleen", jos siinä sattuu olemaan reikä. Kun saan oven auki ja koirat kiskovat roskiskättäni kahteen eri ilmansuuntaan, kuuluu takaa ääni: "Voinko auttaa :)"
---
Pienet kohtaamiset tekevät päivistä täydellisiä. Joissakin on ainesta vaikka dekkarin juoneksi, toisista nousee vaan hymy huulille ja mieli tulee hyväksi. Se on elämää.
Näitä sattuu - tässä yhtenä iltana olin Nellin kanssa ulkona kun kohtasimme jonkun ajokoiran. Se veti, huohotti, tuli kuono edellä meitä kohti innokkaana ja omistaja ei saanut sitä kuriin. Ohitimme niin että tavallaan pyörähdimme pois koiran ulottuvilta. Ajokoiran omistaja siihen: tulepa pois, sä et kelpaa niille... (eheh hee....)
VastaaPoistaSe on kyllä kumma, kun ei innosta päästää pitkäselkäistä suurten jalkoihin ;) Eniten olen varmaan pelästynyt, kun iso husky tuli humalaisen isäntänsä kanssa perässämme lenkillä. Mies lauloi, koira kiskoi niin että henki korisi...
PoistaEnsimmäisen miehen kohtaaminen oli varmaan hieman pelottava. Joko hän "usutti" koiriaan, tai sitten kehui jostain, mitä emme voi tietää.
VastaaPoistaKuuro kultsu, voi kuinka liikuttavaa. No mikäs siinä, jos vielä pysyy tolpillansa, eikä ole muuten klesa.
Naapuriapu, hyvä apu:) Terveisiä M-L ja Ossi.
Mitään muuta "kehuttavaa" ei ollut kuin koirien rähinä. Onneksi menivät menojaan.
PoistaKultsu ei kauaan taida pysyä tolpillaan, takapää näytti jo aika huteralta.
Terkut sinne luonnon helmaan :)
Pieniä kohtaamisia on mukava huomioida, näkee niin montaa erilaista tapaa ja suhtautumista :) Meitä ärsyttää täällä pyöräilijät. Tämähän on tunnetusti kaupunki jossa on pyöriä varmasti enemmän kuin asukkaita ja niitä on sitten ihan joka paikassa, pienillä kinttupoluillakin ja olen kurkkuani myöten täynnä sitä röyhkeyttä joka joissakin pyöräilijöissä on! Aina pitäisi olla koirien kanssa väistämässä jonnekin märkään pusikkoon niitä! :/
VastaaPoistaNoh, olenkin lakannut väistelemästä, siinähän sitten polkevat vaikka jordanin kautta kun rantaa pitkin kävellään jos eivät osaa ajaa siellä missä ovat pyörätiet. Koiralla on aina surkea lapsipuolen asema Suomessa, koirakot tuntuvat välillä olevan vain välttämätön paha tiellä vaikka aivan samalla oikeudella mekin kuljemme teitä kuin muutkin. Argh.
Samaa mieltä pyöräilijöistä. Vaikka täällä on valkoisella viivalla rajattu kävelijöiden ja fillareiden puoli, eikös vaan fillarit paahda vastaan kävelijöiden "kaistaa". Joku väistää ihan kohdalla, joku ei suostu ylittämään viivaa ollenkaan mennäkseen omalle puolelleen...
PoistaÄlä suotta väistele, jos tilaa riittää. Polkijat voivat sitä paitsi aika paljon helpommin kurvata kauempaa ohi. Teepä sama kahden mäyräkoiran kanssa ;))
Lapsipuolet, voi poloiset, sitä ne ovat. Hassuin näkemäni "koirien kieltomerkki" on tossa vähän matkan päässä kerrostalon seinässä. Olen arvaillut huvikseni:
-eikö koirat saa mennä taloon sisälle
-vai eikö ne saa kulkea siinä kohtaa edes talon lähellä
-vai olisiko ihan vaan koiven nostaminen kiellettyä
Saman verran vois saada aikaan tekstiä siitä, mistä kaikki johtuu, eli miten muutamat koiranomistajat vetävät vihat meidän kaikkien päälle... äh, antaa olla :)
Satunnaiset kohtaamiset ovat hienoja. Monesti niistä aluksi negatiivisiltakin tuntuvista voi löytyä jotain positiivista - ainakin jälkikäteen. Sä varmaan löydät hienoja oivalluksia ihmisten kanssa törmäämisestä, positiivissävytteinen filosofi kun olet!:)
VastaaPoistaVoi ei, olen kyllä antanut Mirkun emännälle ihan väärän kuvan itsestäni. Mutta kauniisti sanottu, kiitos siitä :) Kirjoittaminen voi olla mulle sitten se tapa irrottaa itseni negatiivisista asioista, ainakin kun kirjoittaa julkisesti, eikä kehtaa valittaa ja vaikertaa ihan täysillä =D
PoistaJuuri näin! Koiranomistajana eteen tulee miltei joka päivä kaikensorttisia pieniä kohtaamisia. Pääosin niistä tulee mukava mieli ja suupielet nousevat hymyyn, myös nelijalkaisilla ystävillämme. Hieno kirjoitus Mai!
VastaaPoistaPimun ja Typyn emäntä
Hauskaa, nelijalkaistenkin suupielet nousevat :) Koiranomistajan päivät ovat kyllä tosiaan täynnä yllätyksiä. Tänäänkin vastaan pyöräilevä mies oli vähällä taittaa niskansa, kun katsoi Arttua - ja kirjaimellisesti suu korvissa ;)))
PoistaKiitos taas blogivisiitistä, Pimulle ja Typylle terkkuja.