Mäyräpojat palasivat tänään taas kerran kotiin. Ilman seremonioita ja kummempia palkitsemisia. Osasivat asettua heti taloksi, suoraan kodin herroiksi. Mikäpä siinä, onhan kulunut viikko ollut taas melko rankkaa, kun olen ollut tämän kodin yksinhuoltaja, pitkien työpäivien lisäksi. Mäyräkoirat huolehtivat taas minusta. Varmistavat vähintään kesäajan verran etuajassa, että muistan ulkoiluttaa, ruokkia, viihdyttää ja palkita heitä. Toistaiseksi minulla on kuitenkin vielä muutama valtti itselläni. Olen ainut joka osaa lukea kalenteria, kelloa ja yltää jääkaapille...
Kalenterista puheen ollen, siellä on koirille jo tiedossa kaikkea mukavaa. Artulle on löytynyt uusia harrastuksia, joissa ei emännänkään tarvitse olla sivustaseuraaja. Basselle... no, kynsienleikkuuta ja trimmausta... Apua, syrjinkö nuorimmaista! Ehkä hänen vuoronsa tulee, kun Arttu on suorittanut omat haasteensa, joista kerrotaan myöhemmin kuvien kera.
Sumu hälveni ja ensimmäinen virallinen talviaamu valkeni tänään aurinkoisena. Sujuvasti alkavaa uutta viikkoa jokaiselle!
Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille! Toiv tämä elo sujuu talviajasta huolimatta... Kuinka yksi tunti voi vaikuttaakaan näin paljon?
VastaaPoistaKiitos. Maalla tuon kellojen veivaamisen vielä jotenkin ymmärsi. Mutta nyt se tuntuu lähinnä kiusanteolta. No, viikon päästä ei kai tunnu missään ;)
PoistaIloista mieltä sinnekin!
Minulle kesäaika sopii paremmin. Herään silloin ihan luonnollisesti vähän ennen kuutta, ennenkuin herätyskello herättää. Ja sitten siirretään kellot talviaikaan vääntämällä tunti taaksepäin joten herään taas koko talven vähän ennen viittä. Kumma juttu tuo sisäinen kello.
VastaaPoistaMinäkin haluan tuollaisen kellon! Jos yhdenkin illan valvon pidempään, siitä alkaa sisäisen kelloni sekoaminen ja johtaa usein yhteen kokonaan valvottuun yöhön. Sitten nukun yhden yön kuin tukki, ja kaikki alkaa alusta...
PoistaViikko tuohon melkein vierähtääkin, ennenkuin minäkin totun tähän talviaikaan. Käsittämätön keksintö ollut kiusana jo vuosikymmenien ajan. Silloin aikoinaan näitä aikavaihteluita puollettiin jotenkin maatalousjutskilla, mutta eiväthän lehmätkään voi kääntää sisäistä kelloaan samantein. Kivaa, että sait kaksikon kotiin. Minä taidan mennä parantelemaan lenssua (jo 3 vkoa) pienillä päiväunilla:) Terveisii M-L ja Ossi (joka kanssa on ihan tillintallin kelloista) Miten voi olla yksi tunti näin vaikeaa?
VastaaPoistaVoi sinua, kunpa lenssusi ei kestäisi yhtä kauan kuin mulla. Yskin vieläkin, 8 viikkoa takana...
PoistaOn varmasti ihanaa saada koko lauma koolle omaan kotiin. Voin vaan kuvitella, miten kurjalta ja oudolta tuntuisi, jos Mirkku olisi pitkään poissa.
VastaaPoistaMe jäädään kiinnostuneina odottamaan, mitä uutta olet Artulle keksinyt!;)
Valoisaa viikkoa teille (vaikka kovin vähäiseksi tuo valo tuntuu käyvän...)!
Paras valo on jokaisen omassa sydämessä. Silloinkin kun sataa ja keli on kurja :)
PoistaSuunnitelmia on taas siihen malliin, että kalenteriin katsomattakin tietäisin olevan syksy. Olen syksy-ihminen, ja sen huomaa! Mutta nyt olisi kyllä tarkoitus toteuttaakin nämä asiat. Palataan niihin pian :)
"Paras valo on jokaisen omassa sydämessä" <3 Tuon muistan tästä eteenpäin! :)
VastaaPoistaTäälläkin odotellaan jännittyneinä, että minkälaista ässää vedät hihastasi? :) Ja ihanaa, kun sulla on taas lauma ympärilläsi, vaikka se välillä onkin sitä säätämistä ja pieniä, rapaisia tassuja, hassuja vaatimuksia ja protestejakin ;) Onneksi vastapallona pyyteetön rakkaus ja vaikka itse en sitten pätkääkään ole syksyihminen, olen tyytyväinen noista karvanaamoista, kun raahaavat mua ulos sateella ja pimeässäkin. Ulkoilu tuulettaa kivasti pään ja taas jaksaa vuoden pimeimmän ajan läpi :)
Isot halit ja kuonorapsutukset niille, joilla sellainen on! :)
Lauman paluu on aina iloinen asia, vaikka hengähdystaukokin on välillä tarpeen. Koirissa on uutta puhtia ja terhakkuutta, kun ne ovat nähneet vähän maailmaa ja saaneet uusia virikkeitä. Väistämättä useamman hengen taloudessa tapahtuu eri tavalla asioita kuin kotona. Koirat olivat nyt siis onnellisesti kotihoidossa, perheen keskellä :)
PoistaNappasin halit itselleni, koska kuonottomana jäin suosiolla muusta osattomaksi =D))))