Mäyräkoira on hyvin omapäinen, jääräpäinen ja yleensäkin itsepäinen. Jos joku omistaa näistä poikkeavan mäyräkoiran, olisi aiheellista tarkistaa, mikä rotu on kyseessä... ihan vain varmuuden ja jalostuskelpoisuuden vuoksi :)
Koska mäyrä on päineen Iso Koira ja päittäin joka paikassa, sillä on myös "päätä" enemmän kuin monella rodulla. En ole roturasisti, mutta totuus on voitava sanoa. Tätä mieltä olen, ja siihen on minut vakuuttanut mäyräkoira. Nimen tiedätte.
Koska päänuppi siis hallitsee mäyräkoiraa, on sen kanssa eläminen haasteellista. Monet arkiset haasteet on tullut käytyä valituksen kautta blogissakin jo useampaan kertaan läpi, mutta yksi on jäänyt turhan pienelle huomiolle. Väittelytaito.
Kun lenkillä pysähdyn sadannen kerran mäyräherran mielestä hyväntuoksuisella hajuvedellä merkatun postin lukemista odottelemaan, yritän pienellä ja isolla äänellä, nyppään hihnasta ja vedän kovemmin, kävelen vierelle ja karjaisen, tartun valjaiden selkäpuolelta ja nostan mäyräkoiran pois pientareelta. Se katsoo minua silmiin, muka-viattomalla, mutta liian läpinäkyvällä ilmeellä. Katson takaisin. Silmät lukkiutuvat niin kauaksi, että luovutan. Näytän kädellä tietä pitkin eteenpäin. Ja vaikka mäyräkoira muistaa varmasti ne sata nyppäisyä, karjaisun ja noston, osaa muussa tilanteessa käsimerkkini takuuvarmasti, se haluaa tulkita sen juuri nyt luvaksi jatkaa pensaikon lutkutusta ja syöksyy ryystämään kirjeen viimeiset musterippeet ennen megaluokan komentoa lopettaa typerä touhunsa. Koko prosessi sen ensimmäisestä anovasta katseesta viimeiseen "sinähän annoit luvan" -asenteella tehtyyn syöksyyn takaisin luvattomaan puuhaan oli väittelyä. Tätäkin on vaikea selittää, jos ei omista mäyräkoiraa ja tiedä mistä on kyse. Ja tämä tapahtumaketju oli vain yksi esimerkki tuhansista. Eikä edes sieltä älykkäimmästä päästä, mutta minähän olenkin vain ihminen.
Ystäväni oli aivan oikeassa: "Arttu vois tehdä jo väikkärin!" Kiitos hänelle, että tarkoitus oli kehua ja ylistää Arttua, kiitos. Mutta osuit naulan kantaan, siihen mäyräkoiran umpiluuhun, sen väittelytaitoisimpaan aivorakenteeseen, mitä koiriin tulee. Se on synnynnäinen väittelijä.
Hyvänen aika, enhän minä väittele. Sanon niin kuin asiat ovat.
lallallaaa... katse kertoo kaiken. hyvä Archie♥ love you!
VastaaPoistaKaisa ♥ mäyräkoira tunnistaa ihmisen, jolla on suuri sydän.
Poista-Archie-
Minnoon Artun kansa sammoo mieltä! Myö ee väetellä. Sanotaan asijat vuan niinku ne on. Jos immeeset ee älyvä ni eehän se meejjän vika oo.
VastaaPoistaÄet tuas on sammoo mieltä sinun kansa. Justiisa äskön totes pihalla tuon postillukureessun iha samaks ku teellähhii :) Ja kuulu muutonnii olovan sammoo mieltä mitä tulloo näehe meejjän "piäominaesuuksii". Sano ettee oo tarvinna yhenkää minun eeltäjän kansa väetellä asijoesta. Ja mulle pittää kuulema vielä perustellahhii asijat. - No tottakaete. Luulis tuon olovan sanomatahhii selevee :)
Onpa kiva kuulla asiantuntijan vahvistus sille, että mäyrät on omaa luokkaansa :) Parantumaton, syntymävaiva siis tuo väittely l. suorasanaisuus ;)
PoistaMutta kaiken kaikkiaan, kun on väitelty, perusteltu ja annettu mäyräkoiralle periksi, siitä saa persoonallisen kaverin, jota voittanutta ei ole. Dilemma, jonka kanssa ei ole helppoa, mutta ilmankaan ei voi olla =D
-"- -"- Pitkä rivi yhtäläisyysmerkkejä. Totta joka sana. Koiramaailmassa mäyräkoira on väittelyn ehdoton mestari.
VastaaPoistaKiireen vaistotessaan mäyräkoirasta tulee etana. Se ei suostu hötkyilemään, ellei hosuminen johda välittömään hyötyyn mäykyn näkökulmasta. Mäykyllä ei ole miellyttämisen tarvetta, kuten useimmilla muilla roduilla. Tässä suhteessa mäykky muistuttaa kissaa, on itsetietoinen oman tiensä kulkija.
Pitkää pinnaa ja hyvää huumorintajua kysyvä rotu. Ne, joilla on ollut mäyräkoira, eivät yleensä muuta rotua enää ajattelekaan ottavansa.
Juuri noin, miellyttämisen halu on aika olematonta ilman omaa hyötyä :) Mutta kun ihminen oppii tajuamaan, ettei ole ottanut noutajaa tai paimenkoiraa, pääsee paljon helpommalla mäyräkoiran kanssa. Paljon se ottaa ja vaatii, mutta niin paljon myös antaa, että jää pysyvästi omistajansa sydämeen :)
PoistaMai, pitäisi tietää, mitä saa, kun tilaa itselleen mäyräkoiran:) Wuhahhaa. Onneksi me tiesimme, joillekin voi tulla yllätyksenä millainen on viisas mäyräkoira. Eihän mäyris muuten väittele, ei laisinkaan. Se ilmaisee tosiaan oman vankkumattoman mielipiteensä ja joissakin asioissa sille on ihan turha väittää vastaan:) Ossilasta terveisii, M-L ja Ossi.
VastaaPoistaEnpä tainnut mäyriskuumeessa ottaa pahemmin selvää sen todellisesta luonteesta :) Hyvä niin, koska sain haasteita ja mahtavan persoonan. Jolla on vankkumattomia mielipiteitä, mutta toistaiseksi en muista yhtään asiaa, mitä en olisi Artun kanssa pystynyt viemään tahtoni mukaan, jos olen viitsinyt ja jaksanut yrittää loppuun asti. Joskus se vaatii pitkää pinnaa, joskus ei hermot riitä jankuttamiseen.
PoistaAurinkoiset terveiset Ossilaan, nauttikaa lämmöstä :)
Nyt ollaan kyllä asian ytimessä :) Kerran joissain näyttelytreeneissä tms.kouluttaja totesi, että koiralle pitää antaa komento vain kerran ja sen on toteltava. Mietin tuolloin, että kouluttaja ei ole kohdinnut mäyriksiä. Ensimmäinen komento kaikuu tuuleen, toinen ehkä liikauttaa korvaa, kolmas saattaa mennä jo pääkoppaan, mutta aiheuttaa tuskin toimenpiteitä. Ja neljännen kohdalla päästään ehkä sitten jo tähän neuvotteluvaiheeseen ;)
VastaaPoistaSitten joskus mäyris motivoituu, ja silloin se tekee parhaansa, mutta vain jos se itse tahtoo :) Se on hieno hetki, kun huomaa, että se on kyllä oppinut kaiken, ja yhteispeli alkaa toimia, kun sille sopii.
PoistaKomppaan kaikkia ylläkirjoittaneita ;) Jännä, miten sieltä mäyrän luonteesta paljastuu aina uusia puolia ja kuinka koiran vanhetessa nämä puolet jalostuvat pikkuhiljaa - niin positiiviset kuin negatiivisetkin puolet ;)
VastaaPoistaJoissakin asioissa meillä otetaan tuijotuskilpailuja. Uhmamielet istuvat lattialla vierekkäin ja katsovat luovutanko. Kertaakaan en ole luovuttanut, mutta mäyräkoirat ovat sinnikäästi yrittäneet jatkaa neuvonpitoa :)
Yksi motoista, joka on tässä vuosien aikana vahvistunut, on 'mäyräkoiran kanssa ei neuvotella'. Sen tietää, mihin se johtaa - täydelliseen anarkiaan. Joissakin asioissa olen höveli, sellaisissa, mitkä eivät omasta mielestäni ole niin vakavia: koirat kerjäävät monesti ruokaa ja pyörivät jaloissa keittiössä, saisin ne ajattua pois (yleensä riittää kun napsauttaa sormia ja osoittaa kädellä poispäin ja ne lähtevät löntystelemään naamat pitkänä kauemmaksi), mutten aina jaksa. Eivät ne minua häiritse, mutta sitten jos on vieraita, ne saavat lähtökäskyt. MIeheni on myös huomattavasti tarkempi siitä, etteivät koirat saa olla keittiössä kun ruokaillaan. Minä syön sujuvasti koirat jaloissani ;)
Mäyrät ovat vallanneet kaikki pinnat alakerrassa, saavat olla sohvilla ja notkua tuoleilla - ei se minua haittaa yhtään, päinvastoin. Ja silloin kun on vieraita, ne saavat olla sohvilla silloinkin vieraiden kanssa, onhan tämä niiden koti ;) Eikä meille koskaan sellaisia vieraita tulekaan, jotka pelkäävät koiria tms.
Mutta sitten on niitä juttuja, joissa en jousta, joista ne tietävät, että ihminen on tosissaan ja ei parane edes yrittää vängätä vastaan. Niistä pidetään kiinni ja silloin elämä on huomattavasti paljon helpompaa :)
Sama, sama, vaikka AA-kaksikko on ihan taatusti koulutettu ylemmälle tasolle kuin meidän mäyris, paljon tuttua tossa kertomassasi.
PoistaYmmärrän hyvin, että koiran kanssa on oltava johdonmukainen. Mutta tietyssä vaiheessa oppi on mennyt perille, koiralle kasvaa tilannetaju, ja silloin voi löysätä. Tai siis ottaa sen tilannekasvatuksen käyttöön, ja olla siinä tietty kohtuullisen johdonmukainen. Toimii :) :) :)
Mäyrän kanssa voi mennä joko tiukalla kurilla, johdonmukaisella joustolla - tai antaa vain mennä... Viimeisin on se huono, ja viimeksi tänään aamulenkillä pakotin itseni tekemään korjausliikkeitä sen suhteen, että rauhallisenkaan tien yli EI loikita hajujen perässä. Pyörät tulee miljoonaa, autot yllättää joskus... Jos yhden kerran "antaa mennä", kun koira yrittää siksakkia tiellä, joutuu korjaamaan tilannetta muutaman yrityksen verran.
Hauska tuo, että teille ei tule vieraita, jotka pelkäävät koiria tms. Mulle on vasta kehittymässä "paksu nahka" ihmisten suhteen, jotka eivät ymmärrä koiraperheen arkea. Koira sohvalla on vain minun asiani, jos koira ei ahdistele vieraita. Koira mukana lomareissulla on yhtä normaalia kuin lapset. Koiralle ostettu pehmeä peti on huolehtimista sen rauhallisesta levosta. Voi, voisin jatkaa loputtomiin.
Hölmöintä on sellaiset ihmiset, jotka hulluttavat koiran riekkumaan ja sitten nostavat kädet pystyyn ja kiljuvat kauhusta. Tekisi mieli läimäyttää ihmistä ja pelastaa koira tilanteen tuottamasta hämmennyksestä. ;)
Beaglet ja mäyräkoirat on selkeästi sielunsukulaisia. Aivan samoja touhuja ja yhtä itsepäistä sakkia... :D
VastaaPoistaJotain yhtäläistä niissä on oltava, koska kumpikin rotu käy sydämeen samalla tavalla <3
Poista