Eiliset kaveribileet – jotka jatkuivat vielä iltapäivän ajan kotiin kyydityn kaverin luona, vinkulelu- ja pehmotaivaassa – ja torstain rapujuhlat veivät Artusta turhat mehut. Tämä päivä oli jo iltapäivän puolella, kun kävin ilmoittamassa Sir Mäyrälle, että nyt on todellakin aika nousta "aamuaskareille".
Mutta kuinka ne askareet sitten hoituikaan?
Muutamat koirat kuulemma tekevät tuotoksensa puskaan, ojaan tai muuhun harmittomaan paikkaan, josta niitä ei tarvitse edes kerätä pois. Artun tyyli on ollut aina parkkeerata pyörimään pihojen edustalle, risteykseen, mahdollisimman vilkkaaseen ja avoimeen ympäristöön. Tänäänkin vähän ennen neljän tien risteystä löytyi se kohta, jossa sopi kyykistyä. Seisoskelin muovipussi kourassa ja toivoin, ettei kovin moni auto luule, että odotan pääsyä suojatielle...
Kun aioin kääräistä pussiin sen, minkä koiranomistajan kuuluu, tuli pieni ongelma. Ruohikolla oli paljon keltaisia lehtiä, ja vaikka miten tarkkaan tuijotin, en löytänyt pökälettä, joka liittyisi mukana olleeseen koiraan! Vilkkaan risteyksen tiedostaen tein parhaan mahdollisen sijaistoiminnon, nappasin maasta pussiin jonkun muun (varmasti samalla tavalla kadonneet) pökäleet ja kiikutin ne roskiin. Tulipa pussille käyttöä, ja julkiselle seisoskelulle syy.
Jos naamioidun ööö... tyttöbulldogiksi, menisimmekö minä ja vieraat pökäleet täydestä? Ai ei vai...??
Hihihiii, meilläkin oli kerran samantapainen tilanne, sillä erotuksella, että minun tuotostani oli etsimässä kaksi naista... eivät löytäneet. Päättivät sitten, että ehkäpä pökäletehdas olikin lakossa...
VastaaPoistaHuh, pelästyinkin jo, että tuo yksi nainen on uusien lasien tarpeessa. Mutta ehkä pökäleet osaavat naamioitua. Todistettua kyllä on, että tehdas toimi tänään sutjakasti, pökäleestä oli näköhavainto ennen sen katoamistemppua ;)
PoistaMeilläkin on joskus kadonnut juuri maahan pudonneita pökäleitä. Varsinkin syksyllä, kun maa on ruskeanaan kaikkea muutakin kuolevaa ja maatuvaa, niin sievät, pienet mäyräkoiran kikkareet saattavat helposti kadota. Hämärän aikaan Emäntä on joskus käsikopelolla tunnustellut maata ja etsinyt jotain lämmintä pussiin kerättävää, mutta ei sekään aina ole onnistunut. :D Hyvä, että keräsitte jotkut toiset pökäleet talteen, niin sinänsä pökäletasapainohan pysyi ennallaan. ;)
VastaaPoistaHelpottaa kuulla, että muiltakin hukkuu tärkeitä asioita :D
PoistaJätteiden tasapaino säilytettiin, mutta surettaa ajatella sitä onnetonta, joka astuu juuri siihen kadonneeseen, koostumukseltaan ennen jäähtymistä kengänpohjaan hyvin muovautuvaan asiaan...
Hankala homma tuo etintä :D Onneks ee tiälä mualla oo niin nuukoo jos ee jokkaesta pökälettä löövvä. Meekäläesellä kyllä on tapana tälläätyvä keskelle tietä ylleesä "pökälehtelemmään" jotenka sillon neon hyvä siitä pussittoo. Piäasijahan on että tehas toemii, tuljpa se sittä mihinkä kohen tahhaan. Vaekka sittä keskelle risteöstä :)
VastaaPoistaAi sielläkin on keskelle tietä pökälöitsijä :D
PoistaMoni asia olis maalla helpompaa koiran näkökulmasta. Tai ihminenhän sen pussituksen hoitaa, eli ehkä sittenkin hänelle olisi parempi, jos koira piiloutuisi häveliäästi puskaan tehtailemaan. Mutta kyllä, pääasia on, että liukuhihna ei pysähdy!
Oulussa asustaa sangen kellontarkka pökäletehtailija, joka tekee vakkari aamulenkillä tuotoksena aina samaan kohtaan! Jos niitä emme keräisi, paikalla olisi pökälevuori🤪
VastaaPoistaIhana olisi, jos me kaikki koirien omistajat keräisimme nuo tuotokset. Se on aika pieni viihtyisyyttä lisäävä juttu ja helppo homma.
Vakituinen tuotospaikka on kyllä hyvä. Paitsi silloin, kun se ohitetaan ilman toimitusta, ja seuraavaan on matkaa! Lyhyellä lenkillä saattaa koko asia jäädä silloin hoitamatta.
PoistaPökäle kuin pökäle, ei se ole niin justiinsa.
VastaaPoistaOletpas söpö siinä tyttöbulldoggina :)
Huh, kyseenalainen kohteliaisuus ;)
PoistaMutta arvailtiin kyllä, mahtaako Nero huomata Artun jekun kuvatekstissä. Täydestä meni :D :D :D
Tuttua hommaa. Olen yrittänyt seurailla tuon vanhemman koiruuden tuotosten kokoa ja koostumusta, mutta varsinkin metsässä se on vaikeaa, kun ei vain aina löydy koko tuotosta, vaikka olen varma, että juuri tähän mättäälle se kyykisti...
VastaaPoistaNiinpä, luonnonmukaiset lannoitteet on hyvin maastoutuvia :D
Poista