keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Priima nakki



Kuvassa koira, jolle on sanottu taikasanat "Xxxxx tullee!" Tällä kerralla tulija oli hieroja, joka saa aina yhtä lämpimän vastaanoton kuin muutkin vieraat, vaikka löytääkin joka kerta Artun lihaksista ja selästä kipeitä kohtia. Vaatii paljon malttia pieneltä koiralta olla tunti aloillaan käsiteltävänä, vaikka välillä sattuu.

Viime viikon labratulokset olivat huojentavia. Lähes kaikki arvot olivat priimaa, muutama viiterajoilla, mutta mikään ei vaadi akuutteja toimenpiteitä. Seuratuimmat arvot parin vuoden aikana ovat olleet lipaasi (nyt 144, joulukuussa vielä 452, joskus aiemmin yli 800), ALAT 84 (vuosi sitten 611).

Kaikki alkoi Artun tassussa olleen patin poistosta, jonka yhteydessä otettiin labrakokeet ja huomattiin maksa-arvojen nousu. Niitä seurattiin jonkin aikaa, ja tulokset sahasivat edestakaisin viitearvojen ja tuon 611 väliä. Pyysin itse lopulta tsekkaamaan myös haiman arvot, koska Artun oireiden ja netistä löytyneiden tietojen välillä tuntui olevan jokin yhteys. Ja olihan niissäkin arvoissa parantamisen varaa ja lisätutkimusten aihetta.

Pari kertaa vatsan alueen ultraäänikuvauksessa on nähty ohutsuolessa paksuuntumaa, joka viittaa tulehdukselliseen tilaan. Lääkärin mukaan sekin on voinut heijastua maksan ja haiman arvoihin. Tarkempi määritys ohutsuolen tilanteesta saataisiin vain joko tähystyksellä (pienellä koiralla hankala toimenpide) tai tutkimusleikkauksella, joka voi olla vaarallisempi toimenpide kuin se jokin, mikä siellä suolessa nyt jo vuosikaudet on lymyillyt. Eikä sitä tiedä, vaikka se jokin olisi jo poistunut. Ainakin koira voi nyt hyvin.

Maksa-arvojen vuoksi on kokeiltu Samylin-kuuria, haima-arvojen takia on käytetty foolihappo-lisää ja ruokavaliossa vaaleaa, vähärasvaista lihaa. Merkillistä on se, kun Samylin ja foolihappo ovat olleet pari kuukautta tauolla ja monen tekijän summana siirryttiin keväällä kaupan nappularuokaan (vähärasvaiseen, vaaleaa lihaa sisältävään), ja arvot ovat nyt paremmat kuin kahteen vuoteen.
Ruokinta ei nyt kuitenkaan ole ollut perimmäinen syy maksan ja haiman arvojen heittelyyn.

Syntymästään asti herkkävatsaisen koiran kohdalla ei välttämättä huomaa niin selvästi, jos voinnissa tapahtuu pieniä muutoksia. Toisaalta oppii tarkkailemaan jokaista ylimääräistä venyttelyä, urahdusta ja suun maiskuttelua, mutta toisaalta taas labra-arvot voivat olla pilvissä, eikä vointi näytä epänormaalilta. Lääkärikin totesi, että koiraa ei lähdetä hoitamaan labratulosten, vaan voinnin perusteella... Jos siellä tuloksissa jotain hälyttävää olisi, varmasti vaatisin hoitoa, joten vähän oli mustavalkoisesti sanottu tuo kommentti.

Mutta nyt, kun vatsavaivat ovat vähentyneet ja oksentelukin on ns. normaaleissa, koiralle tyypillisissä rajoissa, huomaan kyllä, että meillä asuu hyvinvoiva, närästelemätön ja suhteellisen vakaavatsainen koira :D Haiman vajaatoimintaa tai haimatulehdusta olen pelännyt koko tämän prosessin ajan, ja edelleen siihen liittyvä arvo on viiterajoilla. Lääkärin toppuuttelusta huolimatta aion käyttää Artun uudessa kontrollissa lähiaikoina. Ihmisten niin kuin eläintenkin kohdalla surullisimpia ovat ne tilanteet, kun diagnoosi saadaan liian myöhään.

12 kommenttia:

  1. Artulle voimaterkkuja Rasavililtä! Rasis on sairastanut kaksi kertaa tämän kahdeksan elinvuotensa aikana: kennelyskän pentuna ja viime talvena influenssan. Molemmat tartunnat tuli koirapuistosta ja voi, miten kipeänä neiti oli! Kuume ja kurkkukipu tekivät tehtävänsä ja Rasis vain nukkui viltin alla vuoteessamme. Kurjaa oli katsella potilasta, vaikka kyse olikin vain antibiotit vaativasta ” pikku jutusta”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rasavili <3
      Onpa kiva kuulla, että siellä on sairastelut jääneet vähiin. Noissa kahdessa onkin ollut kurjuutta kerrakseen, tiedämme kokemuksesta mitä on kennelyskä :/
      Pirtsakkaa syksyisen viikon jatkoa teille :)

      Poista
  2. Ompa hieno juttu että kaekki on nyt Artulla kunnossa!! Paras uutinen pitkään aekaan :)
    Mittee ruokoo se Artun ruoka on mittee se nyt syöpi? Hyvä ku on löötynnä semmonen sopiva eekä tarvihe ennee rätnätä mikä passoo ja mikä ee.
    Hieroja <3 ...suattaspa olla tarpeeseen tännehhii yhen koeran selälle ja jokakohalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hypoallergeenista kuivamuonaa. Atooppinen iho ja mahdollinen allergia- sekä hiivataipumus pitää kyllä koko ajan valppaana. Voide-, lääke- ja shampoovarastot täydentyvät koko ajan, kun etsitään sitä oikeaa, joka auttaisi ihoa pysymään kunnossa. Atopia käyttäytyy samoin kuin ihmisellä, sitä aktivoi stressi, kuiva ilma, ulkoiset ärsykkeet jne. jne.
      Viimeksi ärtyneeseen ihoon auttoi pihkasalva, ja sitä rauhaa kesti melkein viikon.
      Hieronta pehmittää mukavasti kireitä lihaksia, joita Artulla löytyy jo etutassun virheasennon ja ilmeisesti olkanivelen jonkinasteisen kulumankin takia.

      Koitapa sinäkin löytää mukava hieroja :)

      Poista
  3. Párek ja Palvelijatar6.9.18

    Arttu on onnekas, kun hänellä on järkevä ja huolehtiva matte! Iloinen uutinen tuo, että arvot ovat hyvät. Ainahan ne ovat viitearvoja, jos jokin on juuri siinä rajoilla se silti saattaa olla ihan jees juuri Artulle. Kaikkea hyvää ja paljon terveyttä niin Artulle kuin matellekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin on, ja tähän vastaan ihan omin tassuin, kun talouden ihminen hössää ja huolehtii aina liikaa ;)
      Rasvat ja mömmöt saisi minun puolestani unohtaa kauppaan, mutta ehkäpä ihan joskus, erittäin harvoin, sattumalta... on tullut parempi olo, kun kuiva nahka on saanut kosteutusta. Ja viitearvot piisaa mulle, ei se ole niin nuukaa.
      Párekille ja Palvelijattarelle tosi mukavia, syksynraikkaita lenkkeilyjä ja kivaa yhdessäoloa. Terv. Arttu

      Poista
  4. Mahtavaa että Artun arvot ovat hyvät ! Hieroja oikein kotiin tilattuna, varmaan jumit siitä aukenee pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämässä pitää olla hiukan luksusta :)

      Poista
  5. Mukava kuulla, että arvot ovat normaaleilla tasoilla. Ja tärkeintä tietenkin, että vointi on hyvä. :) Kunpa meilläkin olisi hieroja lähempänä. Lucy-neiti on käynyt hierojalla 100 kilometrin päässä! Voitte arvata, että ei usein tapahdu se. Toki Emäntä välillä itse hieroo meitä, mutta eihän se sama asia ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä hieroja on opiskelunsa loppusuoralla, aikoo tosin jatkaa ammattiaan tuossa suht lähellä jatkossakin, ja edelleen kotikäynti-periaatteella :)
      Koiran omistajana olisi kyllä etua, jos olisi hierojan, sairaanhoitajan ja käytöskouluttajan opinnot suoritettu :D
      Uskon että emäntänne hierominen on oikein tehokasta. Mutta mahdatteko malttaa olla aloillanne, kun tuttu ihminen tekee työn. Arttu ainakin nostelee päätää kuin vieteriukko, joten helpommin hieronta onnistuu, kun siihen osallistuu kaksi ihmistä. Minulle jää se pään palauttaminen alustalle ;)

      Poista
    2. Ai me ei ollakaan ainoita, jotka kurkistelee koko ajan, että joko riittää! :D Päätä saa siis painaa rauhallisesti alas tuon tuostakin, mutta silti jatketaan niin kauan kuin Emäntä on päättänyt toimituksen kestävän. ;)

      Poista
    3. Kurkistellaan jatkossakin, ei sitä tiedä muuten mitä ne ihmiset saa päähänsä. Omahan on kroppamme, saa sitä vähän olla huolissaan, mikä siinä hommassa kestää.
      T: Arttu

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)