keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Toinen, kolmas ja neljäs silmäreissu

Nämä postaukset on valitettavan usein olleet sairaskertomuksia, ja pahoittelenkin aiheiden yksipuolisuutta, jossa ei nytkään tehdä poikkeusta. Muutakin kerrottavaa elämässä toki olisi, mutta usein vasta silloin löytyy hektisen arjen keskellä hukassa ollutta aikaa kirjoittaa, kun terveysongelma pysäyttää.

Viimeksi kerrottu silmäongelma ei hoitunut sillä eläinlääkärikäynnillä, ei seuraavalla eikä sitäkään seuraavalla. Kolmas antibioottitippakuuri oli jo alussa, kun silmä meni yhtäkkiä vielä huonommaksi. Valvoin yhden sydäntäsärkevän yön, kun Arttu etsi asentoa ja paikkaa, mihin laskea päänsä yöunille. Kivut olivat varmaan kovat, lasittunut katse ja ajoittain välinpitämättömyys ympärillä tapahtuvasta kertoivat karua kieltä.

Ell-asemamme lääkäri oli sitä kolmatta lääkekuuria määrätessään sanonut, että jos ei silmätulehdus ala helpottaa parin päivän kuluessa, pitää mennä eläinklinikan silmäspesialistille mahdollisesti syvemmälle silmään kehittyneen tulehduksen pois sulkemiseksi.

Annoin lääkkeitä tunnollisesti (3 erilaista tippaa ja keittosuolaliuoksella huuhtomista, 2 kertaa päivässä kutakin) ja chattailin joulunalusviikon torstaina iltamyöhään hätääntyneenä Yliopiston apteekin neuvonnan kanssa, mitä kipulääkettä voisin koiralle antaa. En mitään ihmisille tarkoitettua, joten oli pakko odotella aamua. Petasin itselleni olohuoneen sohvalle, että voisin olla lähempänä potilasta ja tarvittaessa ottaa sen viereen rauhoittumaan. Se tuntui alkuyöstä hetkeksi auttavankin; ehkä noin vartiksi pieni keho rentoutui, mutta säpsähti taas hereille, vaihteli asentoa ja oli kovin levoton. Annoin luvan mennä nojatuoliin, johon rakensin pientä leukatukea ja mahdollisuuden mennä peittonsa alle, edes hetken yöunien toivossa. Itsellä oli etätyöpäivä aamulla tiedossa. Onni onnettomuudessa.

Heräsin yön aikana lukemattomia kertoja. Melkein aina Arttu istui tai makasi tuolissaan, hiljaa, mutta pää koholla, nuokahdellen, silmät hirveästä väsymyksestä ja kivusta puoliummessa. Laskin kellosta tunteja ja minuutteja siihen, että eläinklinikka aukeaa. Kun se kuvittelemani hetki vihdoin koitti, automaatti kertoikin, että puhelinaika alkaa puolen tunnin päästä.  Soitin siinä odotellessa vielä omalle ell-asemallemme, ja varmistin, olisiko lääkkeen tosiaan jo pitänyt alkaa auttaa... sieltä vakuutettiin, että ei kannata jäädä odottamaan, koska joulukin on tulossa. Sain varattua eläinklinikan viimeisen mahdollisen ajan silmäspesialistille ennen viikon joulutaukoa! Perjantai-iltapäivän liukkaassa kelissä, alkavan jouluruuhkan seassa pääsimme Malmille. Vieläkin ajattelin, että nyt saadaan varmaan tuhdit lääkkeet, joulu eletään hissukseen, ja sitten palataan normaaliin arkeen...

Silmäspesialisti tutki nopeasti erilaisilla laitteilla, ultralla ja lampuilla Artun silmät ja totesi sitten raudanlujan ammattilaisen suorin sanoin tilanteen, joka kotiutusohjeesta kopioituna meni näin:

"Vasemmassa silmässä voimakas suonikalvon tulehdus, eli uveiitti, sekundaarinen glaukooma eli silmänpainetauti. Linssi on kaihiintunut totaalisti. Iiris-linssikiinnikkeisyyttä, pupilli laaja, häikäisyrefleksi negatiivinen. UÄ-tutkimus: verkkokalvon irtauma. (Silmän) ennuste toivoton, lisäkärsimysten välttämiseksi suosittelen silmän poistoa."

Asiat etenivät saman ammattimaisen silmälääkärin/-kirurgin ansiosta niin ripeästi, että kun varsinainen vastaanottoaikamme oli ollut klo 13, Artun yllättävä silmäleikkaus oli käynnissä jo klo 15 jälkeen. Sain pitää mäyristä sylissä, kun rauhoite vaikutti, ja sitten hoitaja haki Artun leikkaussaliin. En lähtenyt heikossa mielentilassa ajamaan liukkaassa ja pimeässä kotiin, vaan etsin Malmilta kuppilan,  kävelin pitkin poikin katuja aikaa kulutellen. Lopun ajan iltakuuteen asti odottelin lääkäriaseman odotustilassa. Hoitajat kävivät kertomassa väliaikatietoja, kun leikkaus oli ohi ja Arttua lämmitettiin lämpöhuovan alla heräämössä. Siinä vaiheessa jo tuttu vahtihaukahtelu todisti, että herätty on, ja oma reviiri kartoittuu yksisilmäisenäkin. Sain glögiä ja ystävällistä juttelua hoitajien kanssa, paniikki alkoi hellittää. Kotiuduimme 8 tunnin reissun jälkeen perjantai-iltana, Artulla vielä pää sekaisin nukutusaineista ja itselläni suuri suru, että tässä nyt kävi näin.

Nyt Tapaninpäivänä kaikki on periaatteessa hyvin. Haava on parantunut mainiosti, turvotus on laskenut ja 8 tikkiä ovat säilyneet vauhdissa mukana. Hoidoksi on riittänyt lämminhaude pari kertaa päivässä, tulehduskipulääke ja haavan pyyhkiminen keittosuolaliuoksella. Pehmeä, puhallettava kauluri (jonka ehdin saada kaupasta mukaan 4 minuuttia ennen sulkemisaikaa) on istunut mäyriksen kaulaan hyvin, kun muovitötterön kanssa valvottiin vielä se ensimmäinen yö leikkauksen jälkeenkin... Alan tottua yksisilmäiseen merirosvo-nakkiin (kiitos ystävien, jotka osasivat keventää tunnelmaa, ja Arttu sai uuden, suloisen lempinimen). Arttu on taas velmu oma itsensä, kaikille "käskyille" entistä kovapäisempi ja pikku lenkeillämme haluaisi painella sata lasissa.

Olen toki helpottunut, onhan koira hengissä ja hyvissä voimissa. Kolhu kolhulta rakkaampana. Surettaa silti, miksi näin kävi. Terveessäkin silmässä on vähän kuivasilmäisyyttä (sairaassa silmässä kyyneltuotanto oli lähes olematon), jota nyt hoidetaan ihan jatkuvalla lääkityksellä, ettei mitään vaurioita koituisi sen vuoksi. Eli yhteensä 4 kertaa päivässä annetaan 2 erilaista kostutustippaa, ja tarkkailen arvatenkin mahdollisia muutoksia entistä tiukemmin. Olin menetetyn silmänkin selvästi havaittavasta samentumisesta kysynyt muilla eläinlääkärikäynneillä jo vuoden ajan. Mitään vikaa ei kuulemma ollut... ja nyt yhtäkkiä koko silmä romahti, tosi monesta eri syystä vieläpä. Aivan kuten silloin joskus maksa-arvojen pitkinä seuranta-aikoina, pyysin itse haima-arvojen testausta, ja sieltäpä löytyi myös huomioitavaa. Ne ongelmat ovat nyt hallinnassa, ruokavalio muuttui, mutta lääkkeitä ei tarvita, ja syy jäi hiukan epäselväksi, (tulehduksellinen muutos ohutsuolessa oli ainut selitys, joka ilman tutkimusleikkausta saatiin, ja leikkaus todettiin liian suureksi riskiksi itsessään, kun koiran vointi oli pääasiassa hyvä, nykyään vielä paljon parempi). Pääasia, että viimeksi kontrollikäynnillä labratkin olivat suht kunnossa.

Kokemuksesta viisastuneena, suosittelen kääntymään spesialistin puoleen vähänkin pitkittyneessä tai epäselvässä tapauksessa. Artun kohdalla se on eri tilanteissa johtanut joko helpotukseen epäillyn asian suhteen, tai kuten nyt, pikaiseen apuun pitkittyneen, turhan ja tehottoman lääkityksen sijasta.

Tällaista meille tällä kerralla. Sattuneesta syystä ei tässä postauksessa ole kuvia. Parantelemme haavoja ja totuttelemme merirosvon uuteen ummistettuun silmään. Uusia kuvakulmia mietitään sitten, kun on sen aika. Nyt on tärkeintä varjella tapoihinsa tottuneena sohvan alle ja päälle kaulureineen pyrkivän nakin tikkejä vielä viikon verran. On hellyttävää katsella, kun se ulkoilun ja ruuan jälkeen venkuroi entiseen malliin hepulina, kantaa leluja ja muristelee. Se voi hyvin, vaikka päätä pitääkin käännellä hämmentävästi enemmän kuin ennen, ja vasemmalla puolella olevat esineet tuppaavat tulemaan joskus liian lähelle. Tästä selvitään, vaikka operaatio olikin radikaali, eikä sitä oikein koskaan voi unohtaa, mäyriksen katsekontakti kun on intensiivistä laatua. Yhdelläkin silmällä.

16 kommenttia:

  1. Párek ja Palvelijatar26.12.18

    Kyyneleet silmissä luettiin tämä postaus. Sydämeen sattuu tuollainen kokemus! Onneksi nyt on asiat kunnossa ja Arttu energinen itsensä. Toivomme teille kummallekin jatkossa pelkkää hyvää ja jatkuvaa terveyttä. Kaikkein parasta vuoteen 2019, kamut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Párek ja Palvelijatar. Monin tavoin erilainen joulu meillä on ollut, mutta pääasia, että saatiin silmävaiva hoidettua ennen pitkiä pyhiä. Lepo ja rauhoittuminen on ollut paikallaan.
      Oikein ihanaa uutta vuotta teille myös. Virkeyttä ja terveyttä joka päivään, kamut. T: Arttu ja Mai

      Poista
  2. Voi pientä mutta pääasia että nyt on kovat kivut hellittäneet ja hyvin sitä pärjää yhdelläkin silmällä kun ensin totuttelee uuteen tilanteeseen.
    Hyvää Uutta Vuotta 2019 ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kaikkeen tottuu, ja vaikka tilanne tuntui ensin kamalalta, vähällä selvittiin, kun edes puolet näöstä on tallella.
      Iloista Uutta Vuotta teille!

      Poista
  3. Voi apua...miten voi olla noin, ettei mitään ole vuoden aikana selvinnyt vaikka monta kertaa oot Artun silmästä kysynyt?! Se hätä ja huoli eläinystävästä kun toinen on todella kipeä - aivan hirveää. Ja näillä kun tuppaa jostain syystä olemaan usein taipumusta sairastaa päivystysaikaan! Onneksi kuitenkin ehdeit ennen joulua ja saitte avun, vaikkakin olisi toivonut aivan toisenlaista ratkaisua.
    Onneksi Arttu on toipunut hyvin, toivottavasti kaikki sujuu jatkossakin hyvin ja toinen silmä pysyy kunnossa. Paljon, paljon suukkoja suklaakuonolle ja rapsutuksia makeimpaan paikkaan, sekä emännälle tsemppiä!
    t: Ellieli ja Elli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. Silmävaivat olivat ehkä vaan niin hankalassa paikassa, että vasta spesialistin laitteilla ne saatiin näkyviin. Ja luulen, että tilanne paheni tosi nopeasti viimeisen kuukauden aikana, kun yritettiin erilaisilla antibiooteilla saada tulehdus hallintaan. Mutta alkava kaihi/samentuma olisi pitänyt voida diagnosoida oikein aiemmin...
      Suklaakuono kiittää ja kääntää kaulurin kanssa kylkeä ;) Etätyöt on tämän vuodenvaihteen pelastus, ei tuota pientä panikoijaa voisi jättää hetkeksikään yksin törmäilemään huuvansa kanssa :/
      Iloiset terveiset Ellille ja mukavaa uutta vuotta myös emännälle <3

      Poista
  4. No nyt ee kyllä tiijjä mittee sanos! Mitenkä mualimassa se nyt tuas Arttua nuin ruotii... :( Onneks kuitennii nyt on voenti kohillaan. Kyllä olj äetillähhii vesj silimissä ku lukj tuota. Voe teetä... Nyt on aeka jo vastonkäämisten loppuva ja uuvven vuuen tuuvva teelle kaekkee hyvvee ja roppakaapalla illoo ja terveöttä! <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän on oltu allapäin, mutta ymmärrämme, että meillä on lopulta asiat ihan hyvin. Kunhan saadaan jäljellä olevassa silmässä näkö säilymään. Se on nyt niin sanotusti yhden kortin varassa.

      Kiitos Iivari, noilla toivotuksilla harmit ja vaivat pysyy varmasti poissa! Lähetämme teille vähintään yhtä paljon kaikkea hyvää ja iloa koko ensi vuodelle. <3 <3 <3

      Poista
  5. Voi mitä uutisia. :'( Tuollaiset hurjat operaatiot yks kaks järkyttävät varmasti, mutta mukava kuulla, että Artulla alkaa taas energiatasot olla kohdillaan. Elämä ei onneksi yhteen silmään lopu ja koirat sopeutuvat ihmeen hyvin. Ne eivät sure menetettyjä asioita vaan osaavat iloita siitä, mitä vielä on jäljellä. Tämän meille opetti edesmennyt Roosa-tätimmekin.
    Tervettä ja entistä parempaa uutta vuotta teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanteen vakavuuteen ei ollut aikaa tottua, mutta eipä sitten ehtinyt stressatakaan kuin sen pyörryttävän hetken, kun lääkäri lateli totuuksia :/
      Nyt kun on viikko kulunut, pystyn jo lukemaan muiden kokemuksia vastaavasta. Sillä seurauksella, että alan pikkuhiljaa stressata, oliko kyseessä linssiluksaatio, joka yleensä kehittyy myös vääjäämättä toiseen silmään, vai "harmiton" trauma tai tulehdus, joka on nyt hoidettu pois.
      Murheita riittää näiden pienten kanssa aina, mutta sen kanssa on vaan opittava elämään.
      Iloa ja terveyttä uuteen vuoteen teille myös.

      Poista
  6. Paranemista, kuomahyvä!
    Meijän Pyry-pappa oli kaihin vuoksi lähes sokea, mutta hyvin pärjäsi, joten niin säkin, Arttu, totut katselemaan yhdellä silmällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvin täällä pärjäillään jo.
      Pyry oli mäyräkoida-idoli ja rakas blogikamu sieltä bloggauksen alkuajoilta. Hän ei unohdu koskaan <3

      Poista
  7. Voi hyvänen aika... kyyneleet nousivat silmiini tätä lukiessani. Voin kuvitella hätääsi siitä, että Arttu oli niin kovin kipeä. Onneksi asiantunteva tohtori osasi tarttua heti toimeen vaikka toista silmää ei nyt enää ole. Asia vaatii varmasti totuttelua mutta uskon, että Arttu tulee pärjäämään hienosti. Tsemppiä kovasti!

    Toivotamme teille Hipun kanssa kaikkea parasta ja hyvää tulevalle vuodelle.

    Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hipun emäntä. Kurjaa, että itketämme muitakin tällä kokemuksellamme... Mutta koiraperheet ymmärtävät, mikä on vertaistuen tai ainakin asioiden jakamisen merkitys jaksamisessa.
      Tottuminen on jo hyvää vauhtia menossa, Arttu painelee menemään täyttä vauhtia, minua kauhistuttaa katsella sivusta, kun pelkään sen törmäävän tikkeineen huonekalun kulmiin.
      Nyt olen varma, että Arttu oli viime aikoihin asti nähnyt vasemmalla silmällä edes jotain. Leikkauksen jälkeen se on muutaman kerran säikähtänyt ihan eri tavalla, kun olenkin ollut yllättäen vasemmalla puolella, että silmä ei ole ollut täysin sokea pitkään. Mutta esimerkiksi ovista se osaa mennä jo kaulurinsa kanssa paremmin kuin viikko sitten. Silloin kaikki käännökset tehtiin tosi tiukasti, nyt kauluri tuskin enää koskee oven pieliin :D Toivottavasti sama arviointikyky jatkuu, kun huomisaamuna saadaan tikit ja kauluri pois.

      Hipun perheelle toivomme paljon iloa ja ihanaa yhdessäoloa ensi vuodelle.
      T: Artun emäntä

      Poista
  8. Silmävaivat on kyllä ikäviä just siitä, että niiden vakavuutta ei useinkaan näe päällepäin ilman erikoislaitteita. Joskus olen kuullut puhetta siitä, että silmäpainemittari olisi sen verran helppokäyttöinen ja helposti tulkittavissa, ettei tarvitse periaatteessa erikoisosaamista, joten niitä voisi aivan hyvin olla tavallisillakin eläinlääkärillä silmäpotilaita varten. Mutta hieno homma, että Artun silmän hoito lopulta järjestyi nopsaan, vaikka vähän erilaiset hoidot nyt tulikin, ja että parantuminen leikkauksestakin on sujunut hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämärä muistikuvani on, että silmänpaine olisi mitattu ell-asemalla joskus. Voihan olla, että silmässä monen vaurion yhteissummana kaikki on edennyt nopeasti. Mutta kyllä hiukan luottamus kalliisiin ell-käynteihin horjui. Jatkossa otan kyllä epäselvissä silmäasioissa melko herkästi yhteyttä spesialistiin.

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)