Tämäkin uusi hauskuus on nyt kokeiltu, kun kolme koirakkoa kokoontui viettämään lauantai-iltaa pelaillen. Korttipakkaa ei vielä tassuissa nähty, mutta nelijalkaiset on tosi välkkyjä, kun niille antaa namin toivossa aivotyötä, joka haastaa hiukan kroppaakin, kuten tuo tasapainoilutyyny, jolla Arttu lopulta keikkui kaikilla neljällä jalalla. Ylemmässä kuvassa etsitään "helmitaulusta" herkkuja, jotka on piilotettu koloihin noiden puupallojen alle.
En ehtinyt itse Artun touhuja valokuvaamaan, mutta pelihuoneesta löytyi mm. aktivointimatto, erilaisia piiloja ja palloja, joista sai etsiä kuonon kyllyydestä nameja sekä keilailunurkkaus. Varmaan reilun ilta-aterian verran pelailijoihin upposi syötävää, ja kotiin tuomisina oli hyvin väsynyt ja onnellinen koira.
Artun on tänä kesänä käynyt pari kertaa myös aktivointiradalla. Metsikön laitaan rakennetussa "koirien huvipuistossa" oli osaksi samoja virikkeitä kuin pelihuoneessa ja paljon mielenkiintoisia hajuja, pallomeri, namikätköjä, peuran sorkkia, hirven talja... Kuivan maan koira meni helteillä jopa kahluualtaaseen vinkulelun perässä.
Heinäkuussa Arttu kävi Nose Work -alkeiskurssin. Joka maanantai-ilta koirat opettelivat erottamaan oikean hajun ja etsimään vain sitä. Tässä pätee sama kuin jäljestyksessä, eli koiran omatoimisuuden vahvistaminen. On tosi vaikea olla puuttumatta virheisiin, mutta vain sitä kautta koira oppii tekemään itsenäisesti oikeita valintoja.
Kevättalvella olimme kokeilemassa pitkästä aikaa jäljestystä. Viikonlopun aikana tehtiin veri- ja sorkkajäljet ja huomattiin, kuinka koiran luonne vaikuttaa siihen, miten se suhtautuu erilaisiin jälkiin. Artulle verijälki oli suht helppo, mutta vasta sorkasta se syttyi. Käsittämätöntä, että sammaleissa narun perässä vedetty sorkka jättää hajua ja herättää metsästäjän sohvaperunastakin.
Tällainen on ollut lyhyesti kerrottuna meidän harrastusvuosi. Kuulostaa aktiiviselta, mutta voin vakuuttaa, että arki on ollut enimmäkseen kotona ryytymistä tai pitkiä automatkoja. Kaikki ei tänä vuonna mennyt ihan putkeen, ja noilla koiramaisilla aktivoinneilla on pyritty edes vähän paikkaamaan tilannetta. Ja ainakin harrastuspäivinä Arttu on ollut elementissään. Harvakseltaan ollaan tietysti tavattu koirakavereita, mutta sekin vaatii aikatauluttamista ja liikkeelle lähtemistä.
