Hyvää Uutta Vuotta!

A: On tää luun syönti kesken, mutta iloista uutta vuotta vaan kamuille!

B: Sama homma, eri luu, kivaa uutta vuotta!

Mäyräkoirakoruista ja mäyräkoirista

Mäy-korujen valikoimaan tulee uusia riipuksia ensi viikolla! Mäyräkoiramaisempi, antiikkihopeinen riipus tulee valikoimaan edellisen, tyylitellyn mäyriksen lisäksi. Laitan kuvan näkyville välittömästi, kun saan uudet tulokkaat koruihin asti.

Muista arvonta, joka on voimassa vuoden vaihtumiseen asti. Sähköpostiviesti ja pienikin korutilaus riittää osallistumiseen.

Omat mäyräkoirat jaksavat huvittaa erilaisuudellaan. Joululahjaksi saadut siansorkat otettiin tänään esille, tylsän päivän ja liukkaan kelin lohduttajaksi. Ajattelin, että ilta-ateriakin hoituisi samalla.
Arttu rouski omasta siansorkastaan puolet hetkessä. Bassea sai houkutella tulemaan sorkan lähelle. Loppujen lopuksi annoin sille Artun herkusta irronneita palasia, koska Basse esitti ison sorkan ympärillä vain "kiertää kaukaa ja loikkii sitten turvaan" -intiaanitanssin, yritti piilottaa sorkkaa kuonollaan lattialle levitettyjen peittojen alle ja tuli selvästikin luokseni turvaan... Tavallisesti kenelläkään ei ole asiaa liian lähelle, jos Bassella on erikoisherkkua, mutta sorkkaa se piti vissiin jotenkin elävänä ja pelottavana. Ei silti, sorkka ei ole kaunis kapistus, enkä pysty ottamaan siitä kuvaa tänne, joten käyttäkää mielikuvitustanne tässä(kin) postauksessa :)

Ostoksia ja lahjoja

Kirpputorilöytö kattaukseen.

Kuusi leivoshaarukkaa oli tarjolla mielestäni melkein ilmaiseksi, hinta oli vain 5 euroa.

Mitään kaiverruksia tai leimoja ei löytynyt, mutta varret ovat kauniit.

Sain ystävältä leivoksen, joka ei lihota, postimyynnistä ihanat cupcake-tabletit ja vielä joulun jälkeen alennuksesta perusvalkoiset Teema-asetit. Tapana on ostaa "löytöjä", esim. kahvikuppeja, joissa ei välttämättä ole leipälautasia olemassakaan. Valkoiset lautaset sopivat nyt niihin. En ole tippaakaan merkkiuskollinen kattauksessa, mutta nämä miellytti silmää, ilman valmistajan leimaa :)

Tämäkin on yksi löytö, eikä edes kirpputorilta. Materiaali on jotain puuta, kooltaan tuo veska on kukkaron luokkaa, eli piirongin päällä säilytettävää mallia :)

Sain ystävältä ihanat, itse tehdyt servettirenkaat lahjaksi :)

Ja kyllä, meillä asuu edelleen koiria, vaikka niiden kuvaaminen on jäänyt jalkoihin.

Antiikkia

Tämän tikkuaskin toiveena oli antiikkia ja ruskeaa.

No, niitä siihen tuli, kimalteen ja timanttien kanssa :)

Antiikkityyliseen toiveeseen vastasivat myös kaksi seuraavaa:

Loput askit ovat matkustaneet kauas kuvaamatta, joten tähän loppui tämä esittely tällä erää :)

Lumilenkki

Rakennustyömiehiä, lumipaakkuja ja mielikuvitus-susia uhmaten lähdimme pitkästä aikaa metsälenkille. Tai oikeasti metsäautotielle, joka ei johda mihinkään. Ei se ole oikein umpikujakaan, koska toisessa päässä tie tekee hienon silmukan korkean mäen harjalla ja palaa takaisin. Näkymät siellä ylhäällä on upeat, vuoden- ja vuorokaudenajasta riippumatta. ALApuolella näkyy metsä, jota saa katsella lentokoneperspektiivistä. Huurteiset puut, punertavaksi muuttuva talvihämärä ennen auringonlaskua...

Karvakasa? Kuka, en ainakaan minä!

Just mua eilen harjattiin. En tykänny.

Mitäkö rakennusmiehet tekee metsätiellä? Rakentavat sen varrelle, ihmettelevät emännältä, mistä me siihen tielle tulimme ja emme kai olleet rakennustyömaalla (HALOO!!!) ja ovat muutenkin pitkin syksyä räjäytelleet ja melunneet yli tarpeen. Mutta nyt MEIDÄN tielläMME on taas lunta ja marssimme nenät pystyssä metsälenkille. Eikä yksikään rakennusmies tullut ihmettelemään, mistä me tulimme tai minne ajattelimme mennä. Käsitättekö, umpikujalla kulkevilta ei voi kysyä noin tyhmiä!

Voihan vitsi, poltin kuononi tollasessa kynttilässä!

Hyvä, ettei partakarva kärähtäny...

Mielikuvitus-sudet. Ei tarvita kuin pari uutista iltapäivälehdessä, miten sudet jolkottelevat ihmisten pihoilla ja tiluksilla, ei-niin-kovin-kaukana meistä. Emäntä on saman tien vauhko kuin peura. Katselee taakseen, pysähtelee kuuntelemaan jokaista oksan rapsahdusta ja kääntyy takaisin, jos vähän isomman koiran jäljet kulkevat tiellä ilman taluttajan jalanjälkiä.

Lenkki tehtiin nyt kokonaan, olimme kaikki kaivanneet tätä reittiä. Vaikka tie oli aurattu, lenkin "silmukassa" oli muutama sata metriä umpihankea. Arttu kulki lumenhalkaisijana, Basse sukelteli perässä jaloissaan lumipallot, joista tuli kummallinen mielleyhtymä cheerleaderin bom-boneihin ;))

Matkalla oli jänisten, kettujen ja ties minkä jälkiä. Ne tutkittiin tarkkaan. Lumipenkka tien reunassa houkutteli Arttua vähän väliä kurkkaamaan, mitä sen takana oli. Metsä siellä oli. Ja Basse-riepu matki jokaista Artun kurkkausta :)

Emännän farkunlahkeet kastuivat, lenkki oli hyväksi hänenkin jouluiselle keholleen...

Ketään ei haitannut, lumi karistettiin umpihangen jälkeen kengistä, suurimmat paakut Bassen jaloista, ja loput liukenivat kotona lämpimässä suihkussa :)


PS: olemmeko kertoneet kohtaamisesta ketun kanssa? SE tapahtui ihan pyörätiellä, joten missä nyt sitten oikein onkaan turvallisinta lenkkeillä täällä "kaupungissa"...

Vielä kerran: Tikkukvartetti

Hienostuneeseen tyyliin, ympärivuotiseen käyttöön ja esilläpitoon. Kerma, harmaa, hopea, kulta ja ruskea perhonen sulassa sovussa.

Tässä värit enemmän kohdallaan.

Paketti valmiina lähtöön :)

Pinkistä puheen ollen :)

Pinkin ystävä halusi joulunakin pinkkiä, ja sitä hänelle tein :)

Vaaleiden kuvien syvääminen taustasta oli haasteellista, molemmissa turhan risaiset reunat.

Ja valmis paketti esimerkiksi kylpyhuoneeseen tai romanttisen buduaarin kampauspöydälle :)

Vaikkapa sen sähkökatkon varalle...

Kynttilän "helmet".