Arttu valitsemassa kynttilää poltettavaksi uuden vuoden kunniaksi. Tökkäsi nenänsä heti tämän joulun lahjakynttilään :) Äiti ostaa minulle joka vuosi yhden koristekynttilän, joista osa on kuvan kaapissa tallessa. Näitä kynttilöitä ei oikeasti polteta ainakaan toistaiseksi pitkään, pitkään aikaan.
Tällä koiraherralla on ikää varmasti yli 50 vuotta, lieneekö liki 100...
Tuliainen Pietarista.
Makoisia kynttilöitä, joita joku luuli oikeiksi leivoksiksi, kun olivat olohuoneen pikkupöydällä lautasella :) Keskellä muistaakseni viime joulun lahjakynttilä.
Kun kamerassa on näin paljon toivomisen varaa, ei ole kuvaajalla ja mallillakaan paineita :) Arttu toivottaa blogin lukijoille ja iloisten kommenttien jättäneille parhainta uutta vuotta. Uusi matto on Artun suosikki, siinä on "aina skarppi" koirakin oppinut vetämään nakkivartalonsa kyljelleen, ja on sinä otettu yhdessäkin päikkärit. Iloitsen jokaisesta blogiystävästä, tavataan taas uutena vuonna, jolloin toivoakseni askartelutkin palaavat tämän blogin valikoimaan.
Reipasta ja onnellista uutta vuotta Artulle ja emännälle;)
VastaaPoistaHieno kynttiläkokoelma!!!
VastaaPoistaHyvää ja Onnellista Uutta vuotta 2010 sinulle ja Artulle !!!
Meilläkin Olli tykkää olkkarin pitkänukkaisesta matosta. Siinä tehdään aamuvenyttelyt ja mattoon pyyhitään suupielet ruokailun jälkeen...
VastaaPoistaOikein mukavaa vuotta 2010!
Ohoh onpas kaunis kynttiläkokoelma :) Minulla on yksi sellainen leivoskynttilä, joka näyttää aivan suklaaleivokselta, jonka päällä on kermavaahtoa tai muuta, sekä mustikoita. Melkein tulee vesi kielelle sitä katsoessa, mutta kun ei se vain ole syötävä.. :)
VastaaPoistaHieno pallo Arttu ja tuo matto olis meidänkin haave vaan emäntä ei suostu sitä ostamaan meille.Siskolla on nääs inha tapa aina välillä jyrsiä matonreunoja. Mitä uudempi matto on niin sen kivempi siitä on vedellä lankoja irti.Paha tapa.Liittyy kai eroahdistukseen koska sitä tapahtuu vain pesueen ollessa poissa.Osaltaan kai sokeuskin tekee tepposensa kun ei näe kavereita mutta haistaahan ne sentään.
VastaaPoistaMainioita lumenkaivuupäiviä sinulle. Meitin emäntä on luvannut kaivella meille tunneleita lumihankeen. Päästään sitten verestelemän kettuluolamuistoja.Hyi hitto kun ne ketut haisi siellä kolossaan, yäk.Emäntä ei tykänny siitä touhusta ollenkaan.Meistä tosin oli kivaa.
p.s.Huuliharpun soitto muuten saa meidät laulamaan. Tai jätskiauto, sen kun kuulee niin kuono kohti taivasta ja antaa palaa vaan, ouuuuuuuuuuuuu.
Laulatko sinä?
K+R
Toivottavasti tämä vuosi tuo mukanaan sen kaivatun nelijalkaisen :)
VastaaPoistaSirpa, Mimmamarika ja Olli:
VastaaPoistaKiitos samoin, toivotamme teille oikein mukavaa uutta vuotta, tavataan blogeissa vähintään :)
Marika:
Olen nähnyt kaupassa niitä suklaaleivoskynttilöitä, ja toiset niistä jopa tuoksuvat suklaalta tai kahvilta... kidutusta minusta :)
Pajupirtti:
Huuliharppu olis kiva juttu, mutta meillä ei ole musikaalisuutta vielä ilmennyt. Mutta närkästymisen kaikki vivahteet on kyllä opeteltu erilaisilla äännähdyksillä tuomaan julki. Tulemme blogiin turisemaan lisää.
Kisu:
Toivon hartaasti, että nelijalkainen syntyy ja muuttaa teille tänä vuonna. Arttua lainaisin suurimpaan vauvakuumeeseen, jos olisit lähempänä :) Se on tottunut olemaan kaikkien yhteinen vauva, kun on ikuisesti pieni koira suuresta egostaan huolimatta, ja hellyydenkipeä.