Moro! Tulin kertomaan, että mamma on taas oppinut jotain uutta muiden koiraemojen blogeista ja jotakin näemmä omasta päästäänki...Viikonlopun lenkeillä mulle on pidetty turhan johdonmukaista linjaa vetämisen suhteen. En kyl tajua, jos kerran ihmiset ripustaa ittensä hihnalla kiinni koiraan, miksei niitä sit sais vetää perässä?? Kulkeminen tuntuu niillä muutenki sujuvan aika huonosti, jos vauhdista voi jotain päätellä. Yritän aina auttaa, mut jeesaamisesta saa vaan ikävän nykäisyn tai "eivedä" tai sit pitää mennä mamman luo. Joskus menen heti kun se kutsuu, viimesen metrin peruuttamalla, kunnes oon sen kengän tasolla, istun, katon sitä nätisti silmiin, ja saan kivan kehun/taputuksen ja luvan jatkaa matkaa.
Joskus mä odotan kolmatta tai neljättä "Tänne" -kutsua, kierrän ja kaarran tien toiselle puolelle, nuuskin parit jutut, ravistan itteni pitkään ja hartaasti, ja jään ainaki metrin päähän seisoskeleen. Sillon tiedän kyl jo etukäteen, et hermohan mammalta menee, mut aina joskus kannattaa kokeilla onnea...
No, nyt tulee sit se mamman uusin idis ;/ Jos eli kun mä vedän lopulta hihnaa kaikista sanallisista, nyppäisevistä tai kutsuvista kielloista huolimatta, mamma komentaa "Paikka!". Nykyään se hermostuu siitäki, kun en tottele ennen ku noin kolmannella Paikka-sanan toistamisella. Se murisee jotain papukaijasta ja että pitäis kerrasta uskoo. Mä luulen että mun pitäis hoitaa sen hermot kuntoon, eihän tollasesta mitään tuu, kun ei koira saa päättää, haluaako se laskee kolmeen tai jopa neljään, käskyjen ja kieltojen avulla näet. Se on vähän kun käskyhelmtaulu. Mamman latelee niitä "helmiä" ja minä poika laskeskelen. Eikö fiksua??
No, siis takas siihen mamman idikseen... Kun mamma siis lenkillä sanoo mun vetämisen johdosta "Paikka", ja saa mut paikotettua, niin siinä mä seison ku huutolaispoika lainatakissa, kun mamma painelee ohi!! Tää hirmu pitkä fleksi on sillon ihan tyhmä, kun MAMMA pääsee monta metriä mun edelle! Ja mä vaan seison tien poskessa ja odotan koska mamma kääntyy, kattoo mua ja sanoo "Tule..." Siinä se. En tiedä, mitä se sillä yrittää opettaa, mut muutaman (kymmenen) kerran jälkeen on aika luonnollista, että ei sitä jaksa vetää, kun aina joutuu seisoskeleen ja miettiin, että jättääkö se ihminen mut nyt tähän lopullisesti...
Näillä parilla surkeetasoisella kuvalla tahdotaan vaan kuvastaa sitä suurta inhoa, jota me molemmat tunnetaan nykyää koko hihnaa kohtaan. Kunpa sen sais häivytettyä yhtä kätevästi kuin kamera on tehny, samalla kun mä noissa kuvissa kuopin maata. Melkein mamma sai kuvattua mun kuopimisen, mut lähinnä toi näyttää siltä kun mulla olis joku rooli menossa. Vaikka se "Huutolaispoika tien poskessa".
No meillä on ihan sama juttu. Jos kerran on pitkä fleksi niin miksi ihmeessä mun pitäisi kävellä siinä metrin päässä? Kun oikein halua mennä kovaa niin keuhkotautinen emäntä ei jaksa mun tahtia ja sitten ollaan hihna ja pinna kireellä. Kummia nuo ihmiset...
VastaaPoistaUh, tuo tarkoittaa taas sitä, että vuoden vanhana ei kuulukaan olla "valmis" kora, vaan koulutus jatkuu ja jatkuu...
VastaaPoistaArmahtakaa emäntiänne, pienet, nopeajalkaiset koirat ;)