Tää on juttu siitä, kun sunnuntaina oltiin mamman kanssa yli 2 tunti lenkillä! En olis uskonu että se jaksaa niin kauaa, mutta hyvin mentiin yli lumen ja nietosten. Mamma pyllähti pari kertaa, mut mä palasin kiskasemaan sen aina ylös mun hännänheilutuksilla ja kannustuksilla. Tässä mulla on menny lunta turpaan, ja se oli mamman mielestä hauskaa. Hauskempaa sen pyllähtely oli mun mielestä...
Näihin mamma ihastu. Mun mielestä täysin hyödyttömiä, paitsi ne, joissa oli kirjotettu kulmakunnan kuulumisia.
Lisää hyödyttömiä juttuja. Sitä paitsi niin korkeella, ettei mun kaltaisen rotukoran jalat ole luotu nostettaviks edes kuulumisten vaihtoa varten. Ohi vaan, tuhatta ja sataaaaa!! Höh, mitä se mamma taas kiljuu? "o-d-o-t-a!!!!!!!!!!!!!!" Kyllähän mä sen sanan jo osaan, mutta kun ei huvita, eikse tajuu.
Huoks... lumi on lunta, vaikka sitä ripustais katajan kainaloon, mut mamma nyt on niin intona kun sai hiukan paremman kameran lainaks, ettei sitä hillitte mikään kuvaamasta.
Lumikinos on kasvattanu koivun oksat yhteen. Musta alkaa tuntua, ettei talvi voi olla aina näin kummallista...
... mun koivet ei riitä, jos tätä jatkuu vielä kovin kauan ja lunta tulee lisää! Sitä paitti taas on turpa lumes, ja kauluksestaki menee sisälle ja sulaa vedeks, jota mä inhoon!
Mentäs jo, juostaan kilpaa pois täältä lumikasasta!
Siis tartteeks mun tulla hakeen, etkö SÄ ymmärrä "Tänne" -sanan merkitystä??!!
Ai ettei ollu mun vuorosanat vai... no miks sä sit yhä istut siellä mäen alla monot kohti taivasta! Eiks sunka jalat riitä...
Voi Arska, teillä on ollut satumainen retki.
VastaaPoistaLumi tosin tekee välillä tepposet.Mun turkki ihan imee lunta kiinni.Hetken juoksun jälkeen olen kuin lumiukko.Sulla on niin sulavalinjainen frakki yllä ettei se tartu siihen yhtä helposti. Tassunpohjiin tulee sellasia inhopalloja jotka ei lähde kuin suihkussa. Tosi ikävän tuntusta kun kesken juoksun tarttee pysähtyä niitä pureskeleen.Sit kun ne karvat siinä kastuu niin lisää lunta tarttuu. Miä kun en tykkää yhtään kun niitä karvoja leikkaa. Jo pelkkä saksien ääni saa mut pöydän alle piiloon.AAApuva nyt ne leikkaa.Ovat kerran leikanneet liikaa ja sattu vähän. Mun muisti on timangia.
Mutta- Kauniit kuvat mun mutsin mielestä sun emo on ikuistanu. Seki tykkää noista lumikuvista ja ihanista lipareista jotka nuokkuu katolta ja aitojen päällä.
Oikein oikein iloista viikkoa sinulle Arttu-kamu ja kaivellaan........
Kyllä hän on ihana--minulla on haaveissa mäyräkoira seuraavaksi--ParsonRusseli oli viimeisin koira ja tahtoisin vähän -ei ihan niin terrierimäistä---
VastaaPoistaVoi ei kuinka ihana :) Korkeat kinokset eivät estä tappijalkaista. Taisi herra kölliä loppuillan.
VastaaPoistaVoi kuinka ihana koiruus =) Meillä ei onneksi vielä ole ongelmia lumenpaljouden kanssa ;D
VastaaPoistaJuuh, tietäisit vaan Arttu, paljonko mekin ollaan Cocon kanssa jouduttu kestämään noiden puiden kuvaamista. Mitä ihmeellistä noissakin sitten oikein on, kysyn vaan? Vaikka kivoja kuvia sun mamma on niistä saanut aikaan.
VastaaPoistaTerveisin Neiti Noppa Loppanen
Tervehdys! Meillä on taas pakkasta -20, joten Tiitu ei haluu lenkille! Varpaita rupee palelemaan heti kun astuu ulos betonirapulle;) Meillä ei oo lunta kun noin 30senttiä, hyvin vielä pääsee hangessa, jos tarkenee! Kummallisia nuo emännät, ne tahtoo kuvailla vaan tuommoisia tyhjänpäiväisiä heinänkorsia ja puun oksia;D
VastaaPoistaTervehdys! Kiitos käynnistä ja anteeksi viivästys vastaamiseen. Mun piti oikein miettiä mistä olin sen kuvan löytänyt, kun monesta paikkaa etsin ihan vintage nimellä. Tuo ompeleva nainen löytyy täältä: http://www.agoodyarn.net/KnitImages.htm
VastaaPoistaJa siellä on sitten kaikkia ihania kuvia;) Toivottavasti löytyy ja kerkee!!!
Kiitos teille :)
VastaaPoistaOlen KOLME kertaa yrittänyt kirjoittaa postauksen, vastaukset teille jokaiselle kivoihin kommentteihin, ja kaikki lensi avaruuteen kolme kertaa!! Nyt siis vain Kiitos blogitutut, myös Artun puolesta :)
Voi kun pakkanen heltyisi hetkeksi ja mekin päästäisiin ulos. Teillä näytti olevan niin kivaa ulkoillessa, että omat jalat rupesivat jo vipeltämään.
VastaaPoista