Muistoja ja tätä päivää ystävyydellä

Lueskelin Bloggerin tilastojen johdattamana muutamia ikivanhoja blogipostauksiani ja niihin saatuja kommentteja. Niistä tulee edelleen hyvä mieli. On ollut tosi arvokasta, kun on voinut jakaa koiranomistajan elämää muiden kanssa. 

Kommentoijien joukossa oli monia, joiden oma blogi on hiljentynyt, muuttunut toisenlaiseksi tai joita elämä on heitellyt ja koetellut tai rakkaimman nelijalkaisen ystävän matka tullut päätökseen. Heitä on ikävä.

Mieli on joskus vanhoja muistellessa hassun haikea. Miksi aika ei voinut pysähtyä kaikkeen kauniiseen ja sydäntä lämmittäviin, arkisiin kertomuksiin. Miksi ei ole tullut aikanaan huomioitua enemmän muita, jotka ovat tehneet tästä matkasta rikkaamman. Miksi blogiyhteisömme ei ole ennallaan.

Huomaan, että yksinäinen ja surullinen joulu, koirapojan rankka toipumisaika ja taustalla kytevä pelko siitä, että kaikki voi uusia koska tahansa saavat varpailleen. Menetys on henkisesti jo koettu loputtomien viikkojen pitkinä minuutteina potilaan hengityksenkin äänensävyjä seuratessa. Kaikesta hyvästä haluaisi nyt nauttia mahdollisimman pitkään.

Tätä matkaa tehdään yhdessä, juuri tässä ja nyt. Kiitos siitä ja hyvää ystävänpäivän iltaa, blogikamu, satunnainen lukija tai kaukainen ystävä.

Bestikset

Kallen "läksiäiset". Tarjoilut oli hurjat, lusikat vaan lenteli, ja koirat kerjäsi =D

Vuosi 2013: muutettiin Artun ja Bassen kanssa Vuosaaren Aurinkolahteen. 

Mahtavat maisemat, meri, kanava, hiekkaranta ja huiput naapurit. 

Alkuvuosi 2014: Naapuriin tuli Kalle-vauva! Ihan mahtavaa. Yksi tukkapölly Artulta, ja sen jälkeen pojat olivat erottamattomia. Arvojärjestys on säilynyt, vaikka kokoero on kasvanut.

Syksy 2015: Muutimme Artun kanssa pois Kallen naapurista. Vähän työn perässä, vähän tilavampaan asuntoon, paljon tylsempiin maisemiin. Totesimme, että välimatka ei ole este, vaan hidaste ;)

Alkuvuosi 2016: Kalle muutti tosi kauas. Aavistimme, että vielä se kamu palaa... 

Vuosi 2017: ...ja niin kävi, Kalle palasi koti-Suomeen, iloitsimme siitä!

Syksy 2019: Kalle muutti kauas. Nyt ei enää piipahdeta iltapäiväpainille tai tylsän päivän yhteislenkille. Ehkä jonakin kesänä nähdään, koirat ei kuitenkaan mieti niin pitkälle. 

Yksi vaihe päättyi, mutta me ollaan kiitollisia Kallen poppoolle, että olette olemassa. Iloisia lumilenkkejä uusissa maisemissa, koko perheelle :)

Kamu(t) on kaukana

Tuumin tässä vaan, kertoisinko välillä kuulumisia. Pehmonalle tarvitaan nyt tähän tarinaan mukaan. Se on näet saatu kamultani Kallelta. Molemmat on tosi rakkaita, vaikka välillä kohtelenkin niitä kovakouraisesti, Kallea sekä pehmoa.

Kalle täältä kaukaa, morjens! Taitaa Aatulle mennä pupu pöksyyn tai tulla tippa silmään. Siispä mä autan, koska me kuljettiin niin kauan yhtä käpälää, ettei kamua voi jättää tässäkään pulaan.

Muutin nimittäin kauas. Ihan lentokoneella tultiin, minä vaan eri kohdassa konetta kuin mamma ja iskä. Matka oli niin hurja, että mamma osaa kertoa siitä ehkä joskus paremmin, jos ehtii. Hirveän kauan olin jossakin kopassa, eikä tullu edes mitään vahinkoja koppaan... olenhan mä jo aika iso poika.

Nii justiinsa. Ja jos olisin aavistanu, mitä on tulossa, kun Kalle viime(isen) kerran oli täällä meillä ihmistensä kanssa, olisin piilottanut sen meidän varastoon... Mutta ei pienet koirapojat tienny. Painittiin vaan hurjana ja myllättiin aamulla Kallen mamman petillä.

Mutta eihän surra, kamu... yritetään löytää lisää kavereita, ja nähdään vielä joskus. Silloin otetaan kaikki ilo irti, eikä muisteta hetkeen sitä, että ollaan erossa oltukaan.

Oikein hyvää Ystävänpäivää kaikille käpäläkamuille ja heidän ihmisilleen!

T: Arttu ja Kalle

Hyvää Ystävänpäivää

Iloista ystävänpäivää

Naapuriin piti muuttaa jo tänään pieni Kalle-gööti, mutta hän matkustaakin vasta huomenna emonsa hoivista tänne meidän iloksemme. Tervetuloa Kalle!

Artun ystävänpäivä taitaa siirtyä nyt viikonloppuun... tosin yritin lohduttaa kaveria, että olenhan Minä sinun ystäväsi joka päivä. Valjua, kuulemma.

Iloista ystävänpäivää ja viikonloppua!

Rannekoru: Lumiset havut

On vaan niin kiva keksiä mitä kummallisempia nimiä näille koruille :) Tässä pohjoisen lumisessa havumetsässä on kaksi valkoista sydäntä ystävyyden merkiksi. Välihelminä on hämärän kaamosajan tähdittäjänä antiikkihopean värisiä metallihelmiä.

Mukava kesämuisto

Olin kesälomalla (siis jo todella kauan sitten...) tapaamassa Marja-Leenan perhettä ja Ossi-herraa :) Sain nauttia munakoisolaatikosta ja ihanasta luonnon rauhasta. Ossi paimensi meitä kovasti kävelyretkellämme pienen järven / ison lammen rantaan. Jossa oli niitä kärmeksennahkoja laiturilla...

Olen tänä kesänä tavannut Ellin ja Ossin. Minusta on hauska vertailla saman rodun edustajia, kuinka persoonallisia ja erilaisia ne kaikki kuitenkin ovat. Mäyräkoiramaista olemusta ei kuitenkaan voi löytää mistään muusta rodusta, kaikissa mäyriksissä on jotain ihan ainutlaatuista rotunsa aatelia ;) Tähän rotuun voi vain vihastua tai ihastua. Ja minä rakastun siihen koko ajan enemmän.

Kiitos blogiystävä ja mäyris, oli hauska kokeilla omia ajotaitojaan pääkaupungin Kehillä ja tavata teitä suloisessa piilopirtissänne, isäntäväen hyvällä maulla sisustetussa kodissa. SukuLaku kiittää myös saamistaan tuliaisista kotiin! Hammaskrokot ja purutennispallot kelpasivat liiankin hyvin :) Kolmen pojan tapaamista ei edes vakavissaan suunniteltu. Ehjä mäyris on paras mäyris ;)

Kyläilijät

Kyläreissu tänään oli varsin erikoinen. Nelijalkaiset vilistivät lattialistojen, tikkaiden, liisteriämpärien ja ihmisten seassa. Emäntä tarttui lähimpään tapetin kulmaan ja kiskoi sen alas seinältä pala kerrallaan. Pihapiiriin tutustuminen päättyi nelijalkaiten osalta ties minne, emäntä luovutti kutsumisen ja palasi sisään odottamaan. Tassuväki palasi yksi kerrallaan retkiltään, ilmeisesti onnistuneilta. Teehetki maistui ruhtinaalliselta alas kiskotun väliseinän jäännösten päällä istuen.

Kotiin palattua on otettu päikkärit pitkällä kaavalla ;) Telmuaminen alkoi sillä sekunnilla, kun otin läppärin raportoidakseni, että olemme hengissä, vaikka emme jaksa ja ehdi nykyään paljon kirjoitella. Puolustan sohvalla omaa kolmannestani, vaikka kaksi liiankin virkistynyttä apinaa yrittää vallankaappausta.

Rauhallista pyhäinpäivän iltaa ja viikonloppua.


PS: Hurjan kylmiä nuo vanhemmat talot, kun tapettiakin on pitänyt laittaa liki kymmenen kerrosta... ;D)))

Läksiäiskortti

On hienoa tuntea eri-ikäisiä ihmisiä. Ystäväpiirissäni on vähiten itseni ikäisiä, joukkoon mahtuu hädin tuskin parikymppisiä ja reippaasti eläkkeellä olevia. Pidän heistä kaikista :)
Nuorten ihmisten kanssa ystävystyessä voi jo lähtökohdassa olla varma, että luopumisen aika tulee. Nuoret opiskelevat, menevät naimisiin, muuttavat ja keksivät uusia työpaikkoja toiselta puolelta maapalloa. Suon sen heille, elämä on edessä, enkä mitään muuta halua niin heille toivottaa kuin että elävät omaa elämäänsä, itsensä näköistä, kaikkia niitä hyviä ideoita ja suunnitelmiaan toteuttaen, joita nuorena pää pursuilee :)


Tämä kortti on yhdelle lähtijälle, johon tutustuin kaksi vuotta sitten. Jokaviikkoinen kokoontumisemme ystäväpiirissä on kohta yhtä tulijaa pienempi, yhden ideoita köyhempi, mutta hänet tuntemaan opittuamme olemme yhtä ystävää rikkaampia. Aina.


Mitäpä muuta opiskelemaan lähtijä tarvitsee niin kipeästi kuin teesiivilöitä ja muumikulhon :) Hyvää matkaa!

Vanua ja ulvontaa

Hyvin sydämellistä ystävänpäivää kaikille Artun blogikamuille, lukeville ja kommentoiville :)

•••••••

Ongelma:
Kuinka saadaan 2km lenkki riittämään energiselle koiralle, kun kaulahuivi unohtui kotiin ja lenkittäjän nenä jäätyy?

Ratkaisu:
Päästetään koira irti ja lämmitetään nenää lapasella. Kutsutaan koiraa vähän väliä luokse (juoksemalla itse toppavaatteissa koomisesti takaperin luokse kutsuminen onnistuu mäyräkoirankin kanssa) ja villitään se taas juoksemaan eteenpäin. Matka nelinkertaistuu ihan huomaamatta. Koiran matka.

•••••••

Ongelma:
Vapaana pinkova koira katoaa näköpiiristä, eikä lopulta enää tule kutsusta, koska se on menettänyt näköyhteyden hullunkurisesti pomppivaan, mielenkiinnon herättämistä tavoittelevaan emäntäänsä.

Ratkaisu:
Seisotaan pakkasessa niin kauan, että koira tulee. Tai ihminen jäätyy.

•••••••

Ongelma:
Koira on takertunut emäntään viikon verran, ja ensimmäinen omatoiminen puuha (eri huoneessa jopa tehtynä) on koiran petinsä hajottaminen vanuatomeiksi.

Ratkaisu:
Tähän pätee sama kuin moneen muuhunkin. Rauhoitu, rentoudu ja rupea tekemään jotain muuta kunnes unohdat mitä koira tekee.

•••••••

Ongelma:
Emännän hermot kiristänyt koira sai iltalenkin jälkeen kuulla kunniansa, siltä evättiin pääsy vaatehuoneen petille ja komennettiin olohuoneesen nukkumaan ja hätistettiin sängyn vierestä notkumasta.
Koira nukahti olohuoneeseen. Haikea ulvonta täytti asunnon...

Ratkaisu:
Palaa edelliseen ratkaisuun. Ja muista se ensi kerralla, kun pinnasi käryää jo, mutta ei ole vielä ilmiliekissä...
Sitä paitsi, ole ylpeä, että kovanaamainen mäyräkoira onkin herkkä mies ;)

Ystäville lämpimästi

Aurinkoista, kevättä kutsuvaa ja pakkasista huolimatta lämmintä ystävänpäivää ja viikonloppua blogikamuille.