perjantai 8. huhtikuuta 2011

NEU - NO!



Tässä kuva minusta viime kesänä, kun olin vielä onnellinen koira enkä tiennyt tulevasta. Eilen emäntä päätti ilmeisesti tappaa minut ruualla. Hän toi kotiin hirveän ison selkärepun, ei meinannut pysyä pystyssä sen kanssa enää viime metreillä. Repusta tuli mielenkiintoisia tuoksuja. Se reppu on aina mukana, kun lähdemme retkelle, viimeksi sinne metsämökille. Silloin repusta tuli jauhelihaa MULLE. No, vähän muillekin koirille.

Nyt reppu on pilalla. Sieltä ilmestyi jäisiä patukoita, jotka laitettiin pakastimeen. (Toivon ettei siellä olleet mahapullat saa mitään tartuntaa.) Kaksi jäi sulamaan. Toista söin illalla, koska olin niin nälkäinen. Ja sain sekaan kuivalihaa. Aamulla jouduin taistelemaan annoksen kanssa. Menin ensin pois kupilta, mutta palasin, koska maha murisi aika kovasti.

Nyt en enää kestä. Lopetan syömisen, karkaan naapuriin tai syön petini, mutta valkosipuli saa riittää. Olen varattu nuorimies, eikä se käy laatuun tässä iässä, että henki haisee! Enkä ymmärrä mitä jauhelihalle on tapahtunut. Se on kummallista, ihan kuin joku eläin olisi teurastettu kuppiini. Tahdon marketin ilmatiiviit paketit, krepatut jauhelihat takaisin, tarjouslapulla tai ilman!

4 kommenttia:

  1. Hehe :) Voi Arttua! :D Joskus safka ottaa erilaisia olomuotoja ja heittäytyy peräti vallan kummalliseksi! :) Nakkele vain sapuska ääntä kohden, että jaksat kirmata kevätlaitumilla, vaikka Alfie kyllä allekirjoittaa saman asian, että krepattu jauheliha on parasta juuri siinä muodossa missä se esiintyy kauppojen kylmäaltaissa ;)

    VastaaPoista
  2. Voi Arttu parkaa :D
    Me ollaan hetki pidetty tässä blogi-taukoa, mutta nyt taas kuvioissa mukana.

    On niin komia kaveri!

    VastaaPoista
  3. Tästä taas opimme ja osaamme neuvoa uuden pennun ottajia, että alusta asti muona sellaista kuin jatkossakin ajattelee tarjoavansa. Tai sitten mökötetään kun menu muuttuu. Nyt otin ihmisjärjen käyttöön ja laitoin vain neljänneksen uutta sapuskaa annokseen, vanhan muonan lisäksi, ja kyllähän se nokkimalla meni alas, kun oli jo eilisaamun jälkeen paastottu ja kova nälkä. Eilen illalla yritin jo 50:50 suhdetta, mutta se oli ihan liikaa.

    Tässä pätee muuten aivan sama kuin lenkkeilyssä. Kun ulkona on kamala keli, koira ei niin välitä kerjätä turhaan ovella. Ja kun sapuska on pari kertaa tylsää, mutta juuri ja juuri syötävää, loppuu kupille ravaaminenkin aika tehokkaasti... En tiedä kumpi pahempi! Syömätön vai kerjäläinen.

    NEU-ruoka on minusta aivan mainio löytä, kypsänä ja raakana. Samoja aineksia (sitä valkosipulia lukuunottamatta) mitä itsekin voisin laittaa sekoituksiiini. Mutta nyt tuli mitta täyteen kasvisten suttaamista, puuron keittoa ja tarjousjauhisten etsimistä.
    Toivon että koira taipuu ennen kuin minä. Tai muuten vien sen NEU-tehtaalle kesätöihin, ruokapalkalla ;),

    VastaaPoista
  4. Maria: Kiitos rohkaisusta, toivottavasti tämänkin vaiheen yli päästään kuten monen muunkin asian...

    Ozi: Kiva kuulla sinustakin taas! Arttu kiittää kehuista, oli sillä ainakin viime kesänä lihakset, saa nähdä mitä tämä vähäeleisempi talvi on tehnyt sekä emännän että koiran kunnolle :)

    Uusia lukijoitakin on, tervetuloa :)

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)