Eilisen koirienpäivän kunniaksi Arttu pääsi maalle. Koirakaverin ja palvomiensa ihmisten pariin :) Saimilandiassa tehdyt verryttelyharjoitukset veivät sen verran mehut talven aikana rapakuntoon joutuneesta koirasta, että harkitsin jo kyläkutsun perumista. Mutta onhan koiran päästävä elementtiinsä edes koiran omana päivänä...
Viikon mittainen sohvakieltokin rapautti jotakin. Huomasin, että koira taantui kohti viime syksyä, jolloin ei meillä vielä tuota yhteisten lekotteluhetkien ylellisyyttä ollut. Se oli "patja lattialle ja koira kainaloon" -aikaa, ja siinä koiran läheisyyden tarve pääsi täyttymään melko epäsäännöllisesti. Enkä jaksanut ihan jatkuvasti istua nojatuolissakaan koira sylissä...
Sohvakielto päättyi juuri eilen ennen koiran lähtöä kyläreissulleen. Olihan se onnellinen, mutta myös hämmentynyt. Pääosin en ollut joutunut sitä komentamaan sohvalta alas tähänkään asti, vaan sohvalla oli esteitä, mutta niiden viesti oli ilmeisesti ollut selvä; pääsy kielletty. Koira tuli vapautuneelle sohvalle, mutta meni pian takaisin petilleen lattialle. Kurkki selkänojan yli ikkunasta, mutta palasi lattialle. No, ainakin osa irtoavista karvoista kulkeutui siis edelleen lattialle ;//
Mutta lisää todisteita läheisriippuvaisen koiran läheisyydentarpeesta tuli, kun Artun hovikuski soitti automatkalla, että koira on liimautunut kuskin kylkeen, istuu käsijarrun päällä ja painaa kuononsa kuskin poskeen... Meillähän automatkat sujuvat nykyään minun saneleman kurin ja järjestyksen mukaan niin, että koira on takapenkillä, jossa on myös kuljetushäkki. Siihen käskytän sen aina autosta poistuessani ja jos koira ajon aikana notkuu liian pitkällä etupenkkien välistä. Muuten se saa toistaiseksi makoilla rauhassa takapenkillä, kunhan ei kitise eikä tuppaa syliini. No, en usko että tavat tuolla reissulla tarttuvat, onhan Arttu kylässä päässyt myös sänkyyn yöksi nukkumaan, mutta kotona ei edes mieti enää sitä vaihtoehtoa. Joten kukin talo eläköön tavallaan, kunhan koira palautuu ajallaan...
Ajoittain vapaapäivä lenkityksestä ja ruualla maanittelusta tekee hyvää! Nyt lihapullien paistoon ja vieraita odottamaan ;)
"istuu käsijarrun päällä..." :D Miten niin mäyräkoiramaista touhua? :D Nuo veijarit kyllä sitten tunkevat itsensä vaikka mihin koloon halutessaan huomiota ja läheisyyttä :)
VastaaPoistaAi kuinka kiva, että Arttu pääsi kavereita moikkaamaan. Eikö Arttu ole turvavöissä kiinni ajon aikana tai siellä häkissään.Olisi kuskin ja koiran kannalta turvallisempaa... Ei siinä tarvita kuin ihan pikkuinen jarrutus niin se koira siirtyy etupenkin puolelle. Tyttäreni ja Ossi istuvat takapenkillä ja nykyään tyttöni muistaa jopa pistää Ossin aina kiinnni turvavöihin. Kerran mieheni vähän hiljaisesta vauhdista vielä jarrutti ja Ossi tuli kuin hidastetussa filmissä sieltä takapenkiltä vaihdekepin päälle ja minä tietysti raivoamaan että eikö se koira ole kiinni kun sillä kerran valjaat on. Tajusi se tyttökin kuinka olisi käynyt jos vauhtia olisi ollut hitusen enemmän kuin se 40.. Terveiset Kirkkonummelta M-L ja Ossi
VastaaPoistaMaria: Nimenomaan. Kerran kyläreissullaan Arttu oli löytynyt yöllä talon isännän paidan alta... oli siinä ollut kuulemma häkellyttävä herätys, kun ihminen ei herätessään ymmärtänyt ensin, mistä on kyse ;D)))
VastaaPoistaM-L: Mitenkähän tämän vastauksen nyt muotoilisi ;)
Joka on kuunnellut tunnin ajomatkan verran Artun ulinaa ja protestointia häkissään, ymmärtää, miksi nimenomaan turvallisuutta varten ostetun häkin ovea ei nyt kuitenkaan suljeta matkan ajaksi, ainakaan vielä. Omaa tyhmyyttä, kun en heti pentuna opettanut sitä häkkiin tai turvavyöhön. Nyt se jo menee vapaaehtoisesti takapenkille matkan ajaksi, ja käy häkissään, kun käsken. Olen samaa mieltä kanssasi turvallisuudesta, mutta käytännössä pidän ennemmin hermoni kasassa kuin koiran häkissä...
Me ollaan ajeltu loppupeleissä aika vähän Alfien kanssa ja se ei ihan hirveästi tykkää autoilusta. Vielä vähemmän se pitää turvavyöstä kun se estää sen vapaan liikkumisen autossa. Se kun haluaisi tooosi mielellään seisoa kuskin ja ratin välissä. Totta kai. Missäs muualla mäyräkoira nyt haluaisikaan olla kuin ajamassa sitä autoa :D Mutta aina alkumatkan kuuluu armoton piippaus, hermostunut haukottelu ja kiehnäys. Kaupunkiajo on pahinta, siinä on liikaa jarrutteluja ja pysähtelyjä ja koira ei pidä niistä sitten pätkän vertaa. Häkkiä meillä ei ole, eikä kuljetusboxia. Jompi kumpi täytyy varmaankin jossakin vaiheessa hankkia.
VastaaPoistaMinun mielestä ne koiran omat turvavyöt ovat käteviä.Eiköhän niihin kärsivällisyydella saa totutettuakoiran kuin koiran ja tuntuvat olevat ihan mukavat päällä ja sitten klämppi vain kiinni samaan lokerikkoon mihin oikea turvavyö.Niillä se koira pystyy seisomaan takaoveavasten mutta ei onneksi pääse etupenkille. Muistakaahan pistää takaovetkin lukkoon etteivät ne vilpertit onnistu avaamaan ovea ajossa. Ossi onnistunut toistaiseksi avaamaan vaan ikkunan ja sitten sekin lukittiin.. Terveisin M-L ja Ossi
VastaaPoista