sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Erävoittoja

Erä 1:
Ruoka.
Kuten edellisessä postauksessa kerroin. Ajoittain nirsoillen, mutta enää ei tarvi odottaa iltamyöhään, että koira tyhjentää ensimmäisen kupillisen päivässä, kiljuvan nälkäisenä.

Erä 2:
Lenkkeily.
Rinnalla kulkeminen jatkuu ja paranee.
Totta kai tilaisuus tekee varkaan, ja tassuista lähtee, jos lenkittäjä keskittyy muuhun ja antaa mahdollisuuden. Mutta selvästi nousujohteista on tuo vapaaehtoisestikin sivulla kulkeminen. Lisäksi hännän asento on muuttunut kankkuihin liimautuneesta sopivasti ja rohkeastikin koholla olevaksi. Tulkintani: ei enää koko ajan käskyn alla, vaan askelten sovittaminen minun kanssani alkaa muuttua rutiiniksi.

Erä 3:
Ovella notkuminen.
Viime kevään toisintoa odottelin, mutta toisin kävi :) Turhanpäiväinen ulko-ovella notkuminen loppuu hyvin pienellä pois kutsumisella. Ja jos on oikea hätä, se ilmaistaan sitten vaikka menemällä takaovelle, josta käsin kiireiset asiat hoituvat pensasaidan juurelle hetkessä.

Erä 4:
Naapureiden solvaaminen.
Tänä aamuna täydellinen erävoitto! Laitoin koiran takapihalle naruun ja kehotin tekemään asiansa, koska teemme viikonloppuisin päivälenkin emmekä juokse kadulle ennen silmien avautumista...
Naapuri (todella koiraystävällinen ihminen) käveli näköpiiriin, kun olin saanut koiran juoksunaruun kiinni. Muualla tavatessamme koira on hänelle ystävällinen ja saa taputuksia, omassa pihassa se räyhää kuin pahinta murtovarasta...
Koira jäykistyi, terhakoitui, nosti häntänsä puoliksi rähinäasentoon ja oli valppauden perikuva. Nykäisin kevyesti hihnasta, sanoin hiljaa "Ei, nyt lopetat." Ja lähdin saman tien takaisin sisälle, koska en ollut sillä tuulella, että näyttäytyisin tai alkaisin aamuturinoihin yöasussa...
Mutta koira, se ei haukkunut eikä rähjännyt! Meni pensasaidalle asti, kun naru ylsi, ja uikutti hiukan ikävöivästi ihmiselle, joka jäi kehumaan sitä, kun on vihdoin oppinut hänetkin tuntemaan...

Erä 5:
Juomavesi.
Tähän en ole voinut vaikuttaa mitenkään. Mutta niin vain on, että koira, joka ei koskaan ole juonut kuin nimeksi, latkii nyt kuppinsa vuorokaudessa tyhjäksi. Vesikuppi ei ole suuri, mutta vetää mielestäni juuri tuonkokoisen koiran päiväannoksen vettä. Eikä kyse ole nyt mistään sairaudesta, päinvastoin. Aiemmin juomattomuus oli mielestäni vähintään epänormaalia. Joskus herään yöllä siihen, kun joku tassuttelee keittiössä, kuuluu latkimista ja tassuttelu takaisin petille. Silloin ajattelen, että onpa kiva omistaa koira, joka kaiken muun lisäksi on oppinut juomaan :)

10 kommenttia:

  1. Koirankasvatuksen ihanuutta: ei koskaan voi tietää, kumpi voittaa seuraavan erän...

    VastaaPoista
  2. Totta puhut. Mutta aina voi iloita siitä, mitä on saavutettu. Ja jos takapakkeja ei koko ajan odota koiran käytöksessä, vähemmän tai lievempinä niitä tulee. Aikansa ottaa päästä sellaiseen itseään ruokkivaan mielentilaan. Eniten tässä ehkä jännittääkin, koska emäntä itse taas alkaa mokailla koiran kanssa :)

    VastaaPoista
  3. Hienoja erävoittoja. Minä olen luovuttanut osittain Ossin kanssa. Jääräpää mikä jääräpää. Kesämökkinaapuritkin ilmaantuivat ja vaikka etäisyyttä on niin Ossi ei kestänyt edes heidän auton näkemistä. Se oli vaan pakko ottaa lenkin jälkeen sisälle kun Ossi TIESI että he ovat tontilla niin haukku alkoi raikua. Ja se mies kaikenlisäksi pelkää koiria. Ei mitään väliä pieniä tai isoja....Terveiset siivoamisen keskeltä. Eikös se vappu ole myös työväen juhla:)? Pakko hissutella hiljaa että viikon päästä tytön juhlissa kaikki kohdallaan. Terveiset M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  4. M-L: Koiran kanssa kannattaakin miettiä, mitkä jutut on oman arjen sujumisen kannalta oleellisia. Jos ei ole tarvetta kitkeä asioita pois tai se ei vain onnistu, sitten antaa olla, ja koira on silti ihana :)
    Näin lähellä naapureita asuessa olen tosi iloinen, että meillä on edistystä tapahtunut. Helpottaa elämää.
    Sinulla on siellä urakkaa. Toivottavasti ehdit saada kaiken ajoissa valmiiksi ja nauttia itsekin juhlista. Voimia tulevaan viikkoon.

    VastaaPoista
  5. Onnittelut pienistä erävoitoista. Elämä mäyräkoiran kanssa on pieniä askeleita eteenpäin, ja välillä taaksepäinkin.

    En ole vieläkään päässyt selville koiran juomatavoista; yksin ollessaan kotona Ollilla saattaa olla koskemattomana koko päivän, mutta illalla vesi kyllä maistuu. Ja joskus yölläkin. Kuumat päivät ovat tietenkin poikkeus.

    Naapureille ei yleensä rähjätä, mutta oudoille kulkijoille kyllä. Toisaalta on hyvä, että koira osaa ilmoittaa oudoista hiippareista :)

    VastaaPoista
  6. Artun juomatavat oli viime kesän helteillä todella ristiriitaiset. Mitä kuumempi, sitä vähemmän se joi. Tosin sen ruuassa on enemmän nestettä kuin nappuloissa olis, mutta silti se ailahtelee vesikupilla tavattoman paljon.

    Kunpa koira järkiintyis sen verran, että ilmoittais tosiaan oudoista, ja antais muiden olla rauhassa :/ Suunta on jo oikea.

    VastaaPoista
  7. Mai,minun pitää sen verta kehua tuota Ossia kun olimme tänään kävelemässä niin ei yhtään inahtanut kun ohitimme talon jossa nämä väkyttävät pikkusnautserit ja sitten vastaan tuli vielä Ossin suuresti inhoama fillaristi.Tämä oli kyllä enempi sattumaa mutta kovasti kehuin Ossia sen hiljaisesta käytöksestä:)Terveisin M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  8. Oudot ovat juomatavat täälläkin; välillä vettä menee ihan älyttömästi ja sitten on taas päiviä kun näyttää ettei koiraa juurikaan janota. Onko se siis kameli? :)

    Mä olen ruvennut epäilemään jotakin korkeamman asteen logiikkaa tuon mäyräkoiran touhuissa...viime aikoina ulkoilu on erityisesti kiinnostanut kun juoksussa olevia narttuja on tienoo täynnä. Koira käy tönimässä kuonollaan suljettua ovea muutaman kerran ja kun huomaa ettei kukaan lähde lenkille sillä siunaamalla hetkellä, se käy vetäisemässä naamariin älyttömät määrät vettä ja sitten alkaa piippaus ovella jalat ristissä. Voiko, ihan oikeasti, koiran päättely mennä näin pitkälle?

    Mutta, jottei unohtuisi se miksi tulin kommentoimaan, niin täytyy kyllä onnitella sua hienoista erävoitoista! :) Pieni askel ihmiskunnalle, suuri askel mäyräkoiran omistajalle! :D Kyllä niistä erävoitosta osaakin sitten iloita kun ne tulevat, on tämä joskus niin työlästä hommaa tämä mäyräkoiran kasvatus! :D

    VastaaPoista
  9. Jee, ensivierailulla blogissanne!:) Meilläkin Dorren kanssa sama juttu, ennen ei ole kuin kielellä hieman 'maistellut' vettä, mutta nyt on vesi ruvennut maistumaan ihan kunnolla! Meillä menee reilu kupillinen vettä/pv, mikä on todella hyvin! Saa omistajakin huokaista helpotuksesta, kun koira juo ihan itse!:)

    VastaaPoista
  10. M-L: Mäyräkoira ei tunne sattumaa :) Se on katsonut, mitä Artun blogissa kehuskellaan, ja otti opikseen.

    Maria: Voi. Vaikka vaikea nauramatta lukea ja uskoa, mutta vain mäyräkoiranomistaja tietää, mihin koira pystyy!

    Eve: Toivotaan, että juominen jatkuu helteilläkin (jos sellaisia tänä kesänä tulee).

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)