sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Pihakuvia 2.

Kärhö on nyt männyn juurella, neljä kukkaa auki, monta nuppua aukeamassa.



Tässä se suuren urakan tulos, ikioma kukkamaa lainapuutarhassa :) Ja mauttomat aurinkokennolamput, joiden kuvittelen näyttävän kivalta syksyn hämärässä illassa.
Turveharkkojen saumat on tarkoitus vielä tilkitä kolmionmuotoisilla harkon palasilla. Sammaloitumisen jouduttamiseksi voisi tehdä sammalesilpusta ja piimästä mönjän. Lenkillä jo katsoin sopivan sammaletupsun tyhjään koirankakkapussiin sujautettavaksi...

Keskellä kaksi vaaleanpunaista (vai violettia?) gladiolusta, pinkki tarhajalomalva, kaksi pinkinpunaista syysleimua, limenvärinen ja pinkki päivänhattu sekä limenväriset oppineittenkukan rääpäletaimet. Etureunassa muutama varjolilja, reunoilla mm. patjarikko ja valkomaksaruoho reunakasveina. 



Harmaakurjenpolvi avaa ihan pian ensimmäisen kukan.
Se on tietysti pinkki/vaaleanpunainen :)



Joku kivikko-mehiruusuke-mikä-lie... Pallomehiparta oli virallinen nimi.
Kaiversin reunaharkkoon pienen kolon, laitoin hiekkaa pohjalle ja kasvin siihen. Kuvitelkoon kasvavansa kivikossa...



Valkoinen karpaattienkello kukkii nupuista päätellen kohta hurjasti.



Penkki on ihan liian pieni tälle porukalle. Pitäiskö kaivaa syksyllä siihen rinnalle toinen samanlainen...

7 kommenttia:

  1. Ihania kukkakuvia :) Sun värisommitelmat kuulostavat just sellaisilta mitkä itsekin laittaisin :) Jossakin vaiheessa mulla tais olla oranssia ja violettia, nyt takuulla olis limeä ja pinkkiä :)

    ps. ihme juttu, seurattavien blogien listassa sun bloginimenä ei suinkaan ole monestikaan A&B tassunpainalluksia vaan pelkästään piste...? Kummallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kameran asetukset meni multa jotenkin hassusti, enkä saanut ihan haluamiani kuvia. Pitää opiskella lisää käyttöohjetta :)

      Mullakin on ollut oranssi vaihe, nyt olen taas palannut pinkkiin/vaaleanpunaiseen enkä pääse siitä irti. Sininen on ja pysyy forever, mutta nyt halusin pinkin ja limen raikkautta. Huomisessa postauksessa ripaus sitä sinistäkin.

      Heh, kun vaihdoin tuon bannerikuvan, en osannut ottaa blogin nimeä bloggerissa kuvan päältä pois, joten oli pakko laittaa sen tilalle piste :) Ja blogin nimen sitten taas värkkäsin tuohon kuvaan kiinni taitto-ohjelmassa ennen kuin tallensin sen kuvana. Jos osaat neuvoa, mielelläni vaihtaisin pisteen tilalle blogin nimen näkymään listoille :)

      Poista
    2. Aijaa...kun välillä sulla on näkynyt ihan blogin oikea nimikin tuossa mun listassa pisteen sijaan. Mut, en osaa neuvoa miten sen saisi pysyvästi hollille. Hmph...

      Väreistä: kausittain vaihtelee mullakin, mutta jo pitkään on ollut turkoosi, petrooli ja lime, ehkä vähän omenanvihreäkin, mutta sävyistä olen tarkka. Pitää olla just eikä melkeen tai menee vaihtoon ;)

      Poista
    3. Silloin näkyi blogini nimi, kun olin sen bloggeriin kirjoittanut. Mutta kun katsot banneria, Bassesta hiukan vasemmalle ja ylös päin, siellä se piste on :) Jos kirjoitan siihen koko blogini nimen, se lävähtää ihan tyhmästi keskelle kuvaa, väärällä fontilla ja muutenkin surkeesti. Heh, surkea olen selittämään :)

      Sävyt ON tärkeitä. "Vaaleanvihreä" voi esimerkiksi olla kaikkea kellertävästä ällötyksestä aina raikkaaseen limen väriin asti. Kaupasta on joskus tosi vaikea ostaa sisustukseen sopivaa sävyä. Rinnakkain laitettuna värit ovatkin aivan erilaiset, vaikka kaupan valaistuksessa sävy näytti muka oikealta.

      Poista
    4. Ymmärsin selityksesi :) Ja juu, kellertävänkukertavanvihreä on kuvotusväri. Sellainen antiväri joka oli leimallinen mauttomalle 70-luvulle. Epäilen vahvasti, että silloin värisokeus oli jokseenkin määräävä ominaisuus ihmisillä jotka olivat tekemisissä minkäänlaisten värisommitelmien kanssa, koska mikään muu ei yksinkertaisesti voi selittää niitä kombinaatioita joita tuo vuosikymmen loihti verkkokalvojemme kauhuksi.

      Poista
  2. Sähän ootkin ahertanut oikeen huolella pihalla ja saanu nättiä aikaiseksi. Kaksin aina kaunihimpi, koskee sekä kukkapenkkejä että koiria :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen nähden edistystä, kun tässä pihassa ei ollut kuin mänty ja tuo pieni juhannusruusu, joka on karkulainen naapurin rajalla olevasta ruusuaidasta.

      Aherran kyllä värisommitelmia ja ruukkuja, mutta kitkemiset, nurmikonleikkuu ja muut rutiinit hiukan tökkii...

      Kiitti vinkistä, laitan toisen kukkapenkin "työlistalle" ;)

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)