Koruja ja kakkuja...

Arttu ja Basse uutisankkureina:

Nyt on joulu jo sen verran lähellä, että emäntä on siirtynyt kotona koruista kakkuihin. Eikä mitään kohtuutta missään, mitä hän tekee. Ensin täällä pyöri helmiä joka puolella. Sitten ne imaistiin imuriin, mitä ei konttaamalla löydetty. Sitten oli sitä paperisilppua. Nyt pöllyää jauhot! Ja kunpa olisi vain jauhoja ja perinteisiä kakkuja, mutta tänä jouluna emäntä on saanut päähänsä rakennella kaikenlaisia, taitojensa ulottumattomissa olevia kuorrutuksia ja muffinseja. Sitä äksyilyä sitten joudumme kuuntelemaan, kun hän siirtää pursotettavan tahnan neljänteen pursotinpussiin ja toteaa, että täyte ei tule siitäkään "tyllasta" läpi... Onneksi sitä makeaa herkkua tipahtaa joskus lattialle, se on ainoa huvimme näinä päivinä.

Olemme sen verran asioista hajulla, että huomenna emäntä pakkaa auton, ottaa lastin kakkuja ja lahjoja mukaansa ja lähtee ilman meitä koko päiväksi reissuun. Mitä olisi satujen joulupukki ilman poroja? Emäntä ilman meitä? Ei mitään, ja hän huomaa sen kyllä, toivottavasti katuu kovasti :/ Meistä olisi vain hyötyä ja huvia, jos saisimme matkan aikana tutkia tarkoin kaikki paketit ja kakut, kenelle ne kuuluvat ja ovatko ne tarpeeksi hyviä lahjoiksi. Harjoituskappaleethan kuuluu syödä itse.

Toivomme kovasti, että jo lauantaina emäntä on meidän kanssamme, lenkkeilee, rapsuttelee, tarjoaa herkkuja... mutta pieni aavistus meillä on siitä, että silloin on imurin ja mopin vuoro. Jos kohtuuttomuus jatkuu siinäkin harrastuksessa, olemme ehkäpä koko viikonlopun häkitettyinä olohuoneen nurkkaan, kun emäntä huitoo vuoroin märällä ja kuivalla rievulla, hätistää pölyjä ja pudottelee siinäkin touhussa tavaroita ja tekee lopulta enemmän sotkua kuin saa siivottua.

Mitähän uusi viikko tuo tullessaan? Puhutaan joulusta. Joko se on silloin? Ja rauha maassa ja meilläkin.