Jostakin tulossa
jonnekin menossa.
Matkastasi en tiedä
enkä mitä mukanasi kannat.
Jos tietäisin,
sanoisin eri tavalla päivää.
Katsoisin toisin.
- Maaria Leinonen -
(Minulle entuudestaan tuntematon runoilija. Samoin runon etsiminen netistä taisi olla ensimmäinen kerta! Runojahan pitää lukea kirjasta, joissa on yksi, lyhyt runo joka sivulla... )
Elääkö sinussa Pieni Runotyttö? M-L ja Ossi
VastaaPoistaKyllä minussakin on Runotyttö :) Maaria Leinosen tuotantoon tutustuin netissä, häneltä löytyi monta kaunista runoa.
PoistaEnsimmäiset omat runot kirjoittelin 9-vuotiaana. Sittemmin siirryin runoudesta pienimuotoisiin romaaneihin (eli ahkeraan kirjeenvaihtoon!!) ja lyhyenläntiin kirjoihin (monta, monta "tyttöjen romaanin" aloitusta pahvilaatikossa teini-iästä tallessa, yhtään ei valmiiksi asti kirjoitettuna). Toimittelin perheelle omaa lehteäkin jonkin aikaa, maksoi muistaakseni 10 penniä kappale ;)
Aika ihana tuo lehtijuttu:) tytöltänikin löytyy pari "kirjaa" kirjoitettuna noin kuuden vuoden iässä. Niitattuja pahvilehtiä ja kuvitusta sekä tekstiä. Olen säästänyt ja vaalinut hartaudella. M-L
PoistaMinkä nuorena oppii... ;))
PoistaVaikka nukkeja oli liki 30, muistaakseni kirjoittaminen vei aina voiton.
Pidä hyvässä tallessa pahvikirjat, tulevat tekijälleen jossain vaiheessa arvokkaiksi muistoiksi :)
Oi kuinka kaunis ja paljon monella tavalla kertova runo. Kiitos siitä.
VastaaPoistaRisto Rasan miniatyyrirunoja etsiessäni löysin tämän, jossa on puhutteleva ja niin toden tuntuinen ajatusrakennelma.
PoistaLöysin Maaria Leinosen jo lukioaikanani (eli siis silloin vielä opiskeltiin kivitauluista, kynttilänvalossa ;), mutta olin jo unohtanut hänen tuotantonsa. Kiitos muistutuksesta, runot ovat ihania ja niitä on tullut luettua elämän aikana valtavat määrät :)
VastaaPoistaJoskus asiat pitää löytää uudelleen :)
PoistaOlipa hieno runo. Täytyy tutustua Leinosen tuotantoon, on ollut minulle aivan tuntematon nimi tähän saakka.
VastaaPoistaPimun ja Typyn emäntä
Sitten löysimme molemmat jotain uutta hänen runoissaan :)
PoistaMinulla on välillä "runotaukoja", ei huvita lukea eikä kirjoittaa. Mutta joskus sitten törmää niin suuriin ajatuksiin pienessä runossa, että runonälkä alkaa taas kasvaa.