torstai 31. tammikuuta 2013
Torstain runoilija
Torstaista näyttää tulevan runopäivä :) Ehkä joskus etsin varastosta omat runoni, mutta toistaiseksi lainaan muita, jotka ovat sovittaneet sanansa niin ajatuksiin käyvästi.
Uusin runoilijalöytöni, Maaria Leinonen on pukenut hyvin sanoiksi viime aikojen väsymyksen. Tai sen hetken, kun tajuaa, että mitä järkeä on kaikessa siinä, millä itsensä väsyttää ja kuluttaa loppuun.
Kaikkien näiden vuosien
törmäilyn
hosumisen
juoksemisen jälkeen
suurin ilo
istua ääneti hiljaisuudessa.
Katsoa
kun koivun ritvaoksa
heilahtaa hitaasti
tuulenvireessä
silloin tällöin.
Tai ruoho
ihan hiljaa.
- Maaria Leinonen -
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Teepä vain tälläinen runotorstai. Silloin minäkin tulen lukemaan kerran viikossa runon. Olen näet äärimmäisen huono lukemaan runoja. Olet oikeassa. Itsensä väsyttäminen henkisesti ei juurikaan kannata, ainakaan työn vuoksi. Terveisiä nappisilmille, M-L ja Ossi. ps Hah me olemme melkein saaneet jo vuokrasopimuksen sieltä Ranskasta, mistä kerroin blogissani. Vaikeuksien kautta voittoon JEEE.
VastaaPoistaKatsotaan, miten löydän runoja, joita on kiva suositella muillekin. Runoja on maailma täynnä, mutta on lupa olla kriittinen lukemansa tekstin suhteen.
PoistaKyllä sinä maailmanmatkaajana yhden ranskalaisen vuokraisännän kesytät ;)
Kannatan myös. Olen joskus yrittänyt runoja lukea mutta homma ei kolahtanut. Yksi kerrallaan on hyvä määrä :)
VastaaPoistaRunot on vähän kuin jälkiruoka. Ei niitä voi ahmia montaa kerralla, ei maistu lopulta yhtään miltään. Mutta on runot myös aika makuasioita, kuka tykkää mistäkin.
PoistaAivan selvästi sertin arvoinen. Kirpparilla on niin paljon hyviä löytöjä, mutta valitettavasti kaikkia näitä ihanuuksia ei vaan tule huomattua.
VastaaPoistaKyllä mä ihmettelin ja etsin, mihin tämä kommenttisi katosi :) Mutta täältä se löytyi, Neiti Mäyräkoiran serti, kiitos siitä Sheriffien emännälle ;)
Poista