Olen tullut siihen tulokseen, että koirat eivät ole sitä, miltä näyttävät. Niiden sisällä asuu toinen koira - ellei jopa kolmas - joka tulee esiin, kun tilanne on toinen.
Basse on laumassa alimmalla rappusella. (Voin mennä jo tässä vikaan. Ehkä kyse on vain taipuisammasta luonteesta, ei asemasta.)
Mutta: kun Bassella on mieluinen herkku, Artulla ei ole mitään asiaa lähelle.
Basse kulkee lenkeillämme takimmaisena, Arttu edellä.
Mutta: jos mukanamme on lenkkikaveri, Basse pyrkii vähintään hänen rinnalleen. Lenkkikaverit eivät siis voi kulkea edellä, jos talutan Bassea; seurauksena on hirveä kiskominen.
Mutta, mutta: viikonloppuna tapasimme opiskelukaverini ja pikaisesti hänen tyttärensäkin. Kun saatoin matkalaiset junalle, Basse oli kuin sadan kilon jyrä, joka vyöryi eteenpäin henkensä kaupalla. Koska tyttö käveli laiturilla kaukana edellä! En tiedä, voiko Basse edes muistaa kaksi vuotta sitten tapaamansa tytön, joka oli kasvanut mittaakin toisen mokoman...
Ennen Bassella oli huoli siitä, että porukka pysyy koossa. Se vilkuili aina viimeksi tulevaa, jäi portaissa odottamaankin :) Mutta nyt, matkanjohtaja haluaa vahtia, ettei kukaan painele liian lujaa edellä. Joskus erittäin rasittavaa, koska Basse ottaa tehtävänsä kirjaimellisesti, eikä anna anteeksi pienintäkään etuilua. Ja tämä pätee näemmä isommassakin porukassa. Toivottavasti Basse ei ala kuvitella, että kaikki kadulla kulkevat ovat samaa porukkaa...
Haukunestolaite on toiminut hyvin. Pari kertaa olen ollut ihan vekottimen vieressä, kun koirat ovat aloittaneet haukun; käytävässä on soitettu jonkun muun ovikelloa (tämä aiheuttaa joka kerta raivoisan reaktion, onhan ääni sama kuin omassa ovikellossa, vaikka paljon vaimeampi) tai naapuri on painanut ovensa kiinni tavallista äänekkäämmin (ääni on silloinkin tasoltaan kuiskauksen luokkaa...). Haukkuminen alkoi kuten tavallisesti, mutta katkesi puolentoista haukahduksen jälkeen. Hetken hiljaisuutta seurasi Bassen harmistunut marmatus ;) mutta pääasia, että meteli loppui. Haukkuvekottimessa paloi hetken punainen valo, joka ilmaisi, että koirakorvia vihlova ääni on totta, vaikka minä en sitä kuule.
Olisiko niin, että kumpikin osaisi sitten joskus joustaa, jos kerran Basse puolustaa herkkujaan? Johtajakoira/hevonen kulkee lauman edellä. Hevosten johtaja ei luonnossa muuten ole ori, vaan lauman vanhin tamma. Oriin tehtävä on puolustaa laumaa.
VastaaPoistaHyvä, että haukunestolaite skulaa. Pääasia, että haukku loppuu. Kuinka ilkeää se tekee korville, niin sitä emme tiedä, mutta aika nopeaan koirat varmaan yhdistävät ja ehdollistavat haukkumisen laitteen ääntelyyn ja lopettamisen äänen lakkaamiseen. Viisas keksintö:) M-L ja Ossi.
Ehkä Arttu "joustaa" silloin, kun Basse käy kovilla kierroksilla. Mutta jos Arttu tosissaan haluaa jotain, se myös ottaa sen. Ei kovilla otteilla, vaan oveluudella ja pienen pienellä murahduksella, joka myös tehoaa :))
PoistaToivotaan, että koirat eivät totu vekottimen ääneen.
Pidetään peukkuja, mutta epäilen, että vaikka "tottuisivatkin" ääneen, niin, jos se ääni yhtään tekee häijyä korvissa, siihen ei oikein voi tottua.
PoistaVielä tuohon Bassen "paimentamiseen". Se on varmaan maailman "ainoa" paimentava mäyräkoira(cocktail). Helposti mäyrikset ulkosalla mennä tohottavat, eivätkä juuri ihmisestä välitä. Meidän ensimmäinen saksan paimenkoira kyllä metsässä irti ollessaan oikeasti tuli katsomaan, että tullaanhan me perässä, tullaanhan. Harvoin sitä irti pidin, vaikka se hienosti tottelikin, mutta erään kerran mieheni korpimaatilalla laskin Tomaa irti ja se oli hupaisa, kun ikäänkuin se olisi "pelännyt" metsässä. Kieppui ihan jaloissa. Terveisii ja sinun koirakaksikolle salasuukkoja:) M-L ja Ossi
Bassen paimentaminen voi ollakin sen omaa pelkoa, että se jää porukasta. Voi pientä, ottais nyt vaan rennosti.
PoistaHaluaisin koiran, jota voi pitää vapaana, ja joka huolehtii minusta enkä minä koirasta :)
Witsit ja wautsi waude, teil on siis joku äänitaajuushaukunestolaite! Ja toimii?
VastaaPoistaMeil oli semmonen suhuttava panta, joka ei toiminut kun pari erää, koska lopulta (mäyrä)koira ei yhtään piitannut suhutuksesta, vaan haukku ja luotti, että suhutus loppuu, kun sinnikkäästi haukkuu.
Toimii toistaiseksi, sanoo epäluuloinen emäntä. Koirien ilme on kyllä hauska, kun ne alkavat haukkua ja lopettavat saman tien.
PoistaSinnikkyys... yksi mäyräkoiran pois jalostettavimmista ominaisuuksista... kunpa nämä epelit eivät nyt alkais kilpasille äänitaajuuskoneen kanssa.
Hyvä että haukkuesto toimii, naapurisopu on tärkee juttu.
VastaaPoistaNiin on. Alkoi omakin hermo kiristyä, kun rauhallisen alun jälkeen koirat keksivät kommentoida vähän kaikkea. Mutta ikävöintihaukku ja ulina ovat varmaan olleet omaa luokkaansa.
PoistaBasse-kulta, oot aikamoinen veitikka! Kyllä sussa ulkomuodon perusteellakin saattaa virrata paimenverta, senhän kertoo jo tuo valpas katse.
VastaaPoistaEhkä sun suustasi pääsee samasta syystä haukkuja sopimattomaksi katsotuissa paikoissa - se on se paimenkoiran vaisto!;)
Paimennan laumaani hyvin, mutta Mirkku on ainoa, joka on antanut siitä kehuja :)
PoistaMeillä Aslan menee aina edeltä ja Alphonse kulkee mun vierellä, hieman taaempana, ellen sitten kehottamalla kehota sitä menemään edelleni. Nämä ovat mielenkiintoisia juttuja, mä veikkaan, että Aslan koettaa tällä marssijärjestyksellään kertoa että kyllä hänkin on vakavasti otettava haastaja johtajan pallille, mutta Alphonse ja ihmiset eivät vaan ota junioria kovinkaan tosissaan ;)
VastaaPoistaKaksikko tottelee hyvin "vierellä, oma paikka"-käskyä, joten annan Aslanin taivaltaa edellä, kun eipä tuo ketään häiritse ja saa edetä omaa vauhtiaan :) Alphonse haluaa ottaa muhun enemmän kontaktia viereltä ja fiilistellä kesäilmoja ;)
Liikuttavaa tuo Bassen paimentamisinto :) Kyllä sitä vaan saattaa mäyräkoirastakin löytyä yllättäviä puolia, ootko muuten huomannut, että tekeekö se ihan oikeaa paimentamista esim. pienten lasten kanssa, alkaa tuijotella alaspäin niiden jalkoja ja ennakoida liikkeitä? Meillä Alponse teki sitä joskus, mutta se lopetettiin heti alkuunsa ettei tosissaan olisi ruvennut ohjailemaan niitä pikkuvieraita :D
AB-kombolle rapsutukset leuan alta :) <3
Eipä noita junioreita oikein vakavasti voi ottaa, Bassekin mennä höpsöttää kuin koko maailma olisi tutkimatta. Alkuaikoina se yritti rynniä aina edelle, mutta nyt into laantuu alkumetrien jälkeen. "Väistä"-käsky ovella on tuottanut tulosta, Bassellehan se useimmiten sanotaan ja se siirtyy jonon hännille :)
PoistaIhana Alphonse, en saa varmaan koskaan Arttuun samaa kontaktia ulkona. Basse tykkää joskus teputella vieressä ja koskettaa kuonolla ja katsoa silmiin, hetken aikaa.
Ei Basse malta lasten kanssa oikeasti paimentaa, tai mitä se sitten lie kun se tahtoo ottaa lenkkareista ja lahkeista kiinni. Olen tulkinnut, että se haluaa leikkiä ja riehua, kun lapset juoksevat. Kiellän tietysti ja lapsetkin yleensä lakkaa juoksemasta, jos koira ei rauhoitu.
A kiittää leuanalusista ja B kääntää otsatukkansa pöllyteltäväksi :)
AA:lle pusut kuonolle, tykkäsivät tai ei ;))
Eka kappaleessa tarkoitan tietty Bassen käytöstä silloin, kun olemme kolmisin lenkillä. Eli en kumonnut postaukseni kertomusta siitä, miten lenkkikaverit sekoittavan Bassen pään :)
Poista