Sain pienet rakkaat takaisin kotiin. Olen kylvänyt tietoa pitkittyneestä flunssasta jo kyllästymiseen asti eri blogien kommentteihin (hassua, miten moneen asiayhteyteen oma surkeus sopiikaan, kun oikein harmittaa ja on kenkku olo...), mutta mainitsen vielä sen, että jo kuudes viikko on täyttymässä tätä lajia. Enkä tunne itseäni heikoksi ja valittajaksi. Tunnen itseni vahvaksi, olen jaksanut tämän kesän kaikkineen, mukaan lukien kaksi pitkää flunssaa, josta tämä viimeisin kaiken huippu. Vieläkin keuhkot rahisee, uskon että käynti jälkitarkastuksessa kahden lääkekuurin jälkeen antaisi ainakin mielenrauhan.
Mutta ne pienet koirat, kauan poissa olleet karvakuonot, sekosivat parkkipaikalla täysin, kun näkivät emäntänsä ja tutun pihan. Kiskoivat tilapäishoitajansa melkein kumoon, kietoivat hihnat ihmisten ympäri, ainoana päämääränä päästä emännän luo.
Riehakointi jatkui pienen kävelylenkin jälkeen sisällä. Arttu lähes kiipesi tiskipöydälle, jossa oli raakalihapullia vesihauteessa sulamassa! Ruoka hotkaistiin valtavalla vauhdilla, Bassekin oli oppinut kolmessa viikossa nielemään ruuan pureskelun sijasta! Olikohan muilla hoitolassa olevilla koirilla osuutensa hotkimiseen, vaikka koirat eivät toisiaan näekään omasta boksistaan. Koirat ovat syöneet kolme viikkoa raakaruokaa, ja se on luiden jälkeen heti seuraava arvoasteikossa, joten on ymmärrettävää, että sapuska syödään pikavauhtia parempaan talteen!
Sitten vein koirat kylpyyn. Ei minkään näkyvän syyn takia, mutta ilmeisesti kuitenkin muiden koirien käyttämissä pedeissä nukkuminen jättää aika vahvan tuoksahduksen. Juuri sitä varten annoin mukaan omat pedit ja peitot. Ne lemuavat nyt kylpyhuoneessa pahvilaatikossa, odottavat huomista pyykkikoneeseen pääsyä...
Riehakointi lelujen kanssa, kuivatun possunkärsän mutustelu ja pieni iltalenkki, ja nyt täällä nukkuu kaksi uupunutta koiraa. Onnellisina kotiinpääsystä, sen kuulee ja näkee kaikesta. Basse kieppui lelun kanssa selällään lattialla, huokaisi tyytyväisenä nukahtaessaan poski lattiaa vasten lelun viereen mun jalkoihin. Arttu käpertyi mieluummin omalle pedilleen kuin sohvalle. Kaikkea tuttua ja omaa rakastetaan nyt ihan koko koiranmitalla! Rauha maassa, koirat kotona, nyt aion parantua pikavauhtia kuntoon.
PS: kritiikistäni huolimatta koirahoitolat ovat hieno asia, ainut pelastus tilanteessa, jossa lenkittäminen ei syystä tai toisesta onnistu. Yhä silti kaipaan ja toivon koirien kotimajoitusta, ystävien tai vieraampien toimesta. Voisin vastapalveluksena leipoa vaikka jouluksi kakut. Tai ottaa lapsia hoitoon. Tai käydä kaupassa.
No. Ehkä joskus.
Voi, kurjaa kun oot ollut noin kauan kipeänä, se EI t o d e l l a k a a n ole kivaa. Kyllä nyt toivotaan pikaista paranemista sulle sinne. Toivottavasti ne pikku ihanaiset auttaisi paranemisprosessissa, varmasti ikävä on ollut molemminpuolinen. Tiedän kyllä mitä se on kun olet itse pari-kolme päivää poissa kotoa, ja kun tulet kotiin...mikä vastaanotto! Mutta kolmen viikon erossaolo - varmasti vielä riehakampaa, voin kuvitella tuon sekoamisen ;)
VastaaPoistaJuu, tuo vaan pojat meille hoitoon, saat sitten joskus hoitaa meidän poikia (+20v) ;DDD No, ihan oikeesti, on hyvä, että on olemassa koirahoitoloita, kaikki vaan ei ole hyviä. Äidinkin koira on ollut parissakin eri koirahoitolassa. Ekassa paikassa meni vissiin ihan kivasti, mutta tää toinen - kun haettiin koira, se oli ripuloinut ja peräpää ihan siinä ihtessään. Ota koira siinä sitten autoon. Oli vissiin ollut koko ajan ulkotarhassa ja stressannut siellä. Näin jälkeenpäin miettien, olisi pitänyt pyytää sitä hoitolanpitäjää pesemään koiran ahteri. Nykyään sitten Lyyli onkin meillä, jos se tarvii yönylihoitoa.
Mutta tosi mukavaa, että sait Artun ja Bassen viimein kotiin. Nyt sitten niitä muiskuja jakelemaan, täältä tulee lisää, puuh!
Hyvä idea, tuon viivana koirapojat hoitoon, jos saan tilalle sisäsiistejä, komeita poikia ;DDD
PoistaSe ei tosiaan ole kivaa, jos joutuu viemään lemmikin johonkin ulkotarhaan. Eikä ne hoitoloiden kopit muutenkaan ole verrattavissa kotioloihin. Pari päivää niissä menee, mutta pidempi aika vaatii hoitolalta panostusta ulkoiluun ja muihin aktiviteetteihin. Ja kyllä edellyttäisin, että koira pestään, jos se tahrii itsensä noin kun kerroit!
Muiskis pojilta Ellille <3
Heips, oletko kyselly paikkakuntasi 4-H:sta koiran hoitoapua? Meillä tyttö toimi dogsitterinä ennen oman mäykyn ottamista ja vähän vielä senki jälkeen. pisin aika minkä hoitokoira oli meillä oli yli kaksi viikkoa ja joskus tyttö kävi pelkästää syöttämässä ja ulkoiluttamassa koiria perheissä. 4-H kouluttaa kaikki dogsitterit ja välittää hoitajat.
VastaaPoistaKyllä vaan, laitoin 4H:lle sähköpostia joskus kuukausi sitten, enkä ole vieläkään saanut vastausta...
PoistaKatsoin joskus 4H:n hintoja, ja yhden lenkin hinnalla saan koiran vuorokaudeksi hoitoon. Sekin ratkaisi, etten enempää kysellyt dogsittereiden perään.
4H-toiminta on varmasti mainio tapa saada nuorille vähän töitä ja koirille hoitajia silloin kun asiat kohtaavat oikeassa tilanteessa.
Terkkuja teidän mäykylle myös :)
Aatelkaa Pojat, kui kivaa meillä olis ollu, jos olisitte olleet meillä! Olis varmaan piha täynnä rallipolkuja ja naapurit olisivat nauttineet meijän konserteista. :D
VastaaPoistaKoti on aina paras!
Luuletteks niin, taitais olla myös teidän mammalla hermot riekaleina ja ehkä jollakin meistä myös muutama pieni reikä niskanahassa... Oltaisko osattu olla sovussa, siinäpä kysymys!
PoistaOn niin liikuttavaa tuo koirien rakkaus omiin ihmisiin. Nyt kun olen lukenut niin paljon kodittomista koirista, niin enemmän vielä korostuu tuo isännättömän koiran surkeus. Taitaa olla koira ainoa eläin, joka omasta aloitteestaan hakeutuu ihmisen luo, muut eläimethän eivät ihmistä kaipaa samalla tavalla kuin koirat.
VastaaPoistaKyllä sinullakin sydän varmaan sykähti, kun taas tapasitte toisenne. Kun se sykähti täälläkin, kirjoitustasi lukiessa. ♥
Liikuttavaa on. Arttu on tunkenut itsensä tavallista enemmän liki ja syliin :) Ehkä se tankkaa sylivajetta. Ja Basse ihan ähisee tyytyväisyydestä, kun rapsuttelen sitä :)
PoistaIsännätön koira on aika kurja juttu. Kurjuus kai korostuu juuri noissa kodittomien koirien pakollisissa häkkikasarmeissa. Onneksi eläinrakkaiden ihmisten sydän sykähtää myös noiden kodittomien suuntaan. Jos olisin ajatellut asiaa, ehkä ensimmäinenkin koira olisi ollut joku koditon tai uutta kotia etsivä. Mutta hyvä näin, Arttu oli tavallaan pesueen "pahnanpohjimmainen", joten jotain pelastamisen makua oli siinäkin ;) Vaikka se nyt pitääkin tätä huushollia tassunsa alla!
Voi hyvä ihme, eikö sun tauti ole vieläkään parantunut?:(
VastaaPoistaToivottavasti koirien kotiinpaluu vauhdittaa parantumista! Ja kun olo on kurja, asiaan kuuluu nuriseminen. Miten muuten muka saa räkäisen pahan olon purettua, jos ei saa urputtaa ja siitä vastineeksi sääliä ja sympatiaa? Eiköhän se kuulu jokaisen flunssaisen taudinkuvaan?;)
Itse en ole joutunut viemään Mirkkua yhtään kertaa hoitolaan, koska yhden yön ajaksi on aina löytynyt lähi-ihminen hoitajaksi. Edellinen koira oli lomien aikaan koirahoitolassa. Ympäristö oli suhteellisen karu niin kuin ymmärtääkseni koirahoitoloissa yleensäkin hygieenisyys-ym. syistä, mutta ihmiset sitäkin loistavampia. Koira kertakaikkiaan rakasti hoitajiaan ja meni heidän luokseen mielellään.
Huoletta voisin viedä Mirkunkin samaan hoitolaan, jos tarvetta tulisi. Paitsi että ikävä olisi hirveä, varsinkin tällaisella helposti liikuttuvalla herkkiksellä!:D
Olen sitä mieltä, että tauti on siinä vaiheessa, että pieni ulkoilu ei tee pahaa. Ja yksinolo alkoi muutenkin jo tympiä, joten kyllä vaan koirakamut vauhdittaa paranemista.
PoistaMinulla on koirahoitoloista siinä mielessä sama kokemus, että koirat ovat tykänneet ihmisistä siellä ihan mahdottomasti. Joskus oli vaikea saada Arttua tulemaan autoon, kun hoitolan suurella pihalla oli kiva viilettää moikkaamassa ulkotarhoissa olevia koiria.
Mirkkuhan vois tulla meille hoitoon ;) AB tykkäis, mutta mä omisin Mirkun ihan itselleni ja hemmottelisin sen pilalle =D
Mä taas meinasin ehdottaa, että A&B vois tulla meille hoitoon! Me hemmoteltais Mirkun kanssa poikia niin, että oisit kotona niitten kanssa ihan ihmeissäs!;)
PoistaJos oisitte täällä lähellä, oiskin mahtava juttu hoitaa mäykkyjä vuorotellen.:)
Sehän oliskin ihan parasta. Koirat sais samalla koirakamun ja hemmottelupäivän =D
PoistaKiva, että olet ni pal hyvässä kunnossa, että poijaat pääsevät kotsaan. Oma koti, paras koti. Koeta nyt saada kaikki pöpöt karistettua! Terkkuja Kirkkonummelta M-L ja Ossi.
VastaaPoistaEihän tämä koti ollut kokonainen, kun vahdit ja vaativat koirapojat puuttuivat! Kourallinen vitamiineja joka ilta, eiköhän tämä tästä ala muuttua paremmaksi.
PoistaTerkut sinne länteen päin ;)
Koti ja oma emäntä on maailman parasta! Toivottavasti tautisi alkaa jo heittämään, kurjan pitkään olet sairastanut. Koirahoitolat ovat varmasti hyvä vaihtoehto, jos muita hoitajia ei karvakuonoille löydy. Mekin on kerran kokeiltu, Pimu viihtyi mainiosti mutta Typy ei yhtään. Silti uskallan jatkossakin kyllä meidän tytöt hoitolaan viedä mikäli tarvetta tulee. Terkkuja Artulle ja Basselle meidän porukalta!
VastaaPoistaPimun ja Typyn emäntä
Emäntä on kuin äiti: maailman paras ja välillä ihan kamala :)
PoistaKoti on ihan selvästi koirille turvallinen ja rentouttava paikka. Tosin jo tänään töistä tullessa oli vastassa myttyyn kasattu eteisen matto. Sitähän Arttu aina ikävissään tekee.
Terkut teillekin, lenkistä väsähtäneinä heilutamme tassua ja syömme iltapalaa :)
Hienoa kuulla, että olette taas yhdessä koko lauma! Kyllä pojat on varmaan taas onnessaan, kun ovat kotona - vaikka varmasti hoidossa viihtyivätkin! Toivottavasti sinä alat hissukseen voimaan paremmin, vaikka tosi iisisti saa varmaan ottaa vielä kauan aikaa, ettei tauti lähde uusiutumaan. Paljon terveisiä teille kaikille, t. Laura ja Mauri-setä
VastaaPoistaJep, täällä ollaan, kukin alkaa taas ottaa oman paikkansa. Arttu tuhauttelee kuuluvasti nenäänsä, jos en huomaa HETI, mitä se haluaa... Basse nukkuu mahdollisimman lähellä tuoliani lattialla. Ja minä yritän kaikesta huolimatta lenkittää niitä niin, että yhteiselo olisi mahdollisimman seesteistä. Siksi hoitolareissu kestikin niin kauan, kun Artun kanssa ei voi kauaa lintsata lenkkeilystä. Se näkyy heti tuijotuksena, hermoja raastavana vaatimuksena.
PoistaTerkut teillekin Mauri ja Matte :)
Meillä jonkin verran aina noita hoitokoiria (lähinnä sen puitteissa mitä poikaystävä vieraita koiria jaksaa) pyörii nurkissa ja musta on ihan mahtavaa, kun pystyn tarjoamaan niille aina kodinomaista asumista meidän ihmisten ja koirien seurassa perushäkkihoitolan sijaan. Eikä omistajaa varmaan haittaa sekään, että otan vaivanpalkkaa hoidosta reilusti alle puolet hoitolahinnoista.
VastaaPoistaMuutamia aivan ihania tapauksia meillä onkin ollut, mutta myös niitä toisenlaisia (http://lettujajamayrakoirankantoa.blogspot.fi/2013/06/hoitokoirakatastrofi.html), jotka sitten vievät oikeasti intoa tuohon hommaan. Kun omistaja lupaa koirasta ihan toista kuin mitä todellisuus on. Varsinkin tuon kyseisen tapauksen jälkeen musta on tullut tosivarovainen ottamaan meille koiria hoitoon, sillä tykkään kuitenkin meidän kämpästä niin, etten halua häätöä tai jaksa siivota kaverin, joka ei ole oma, tekemiä tuhoja 24/7.
Pikaista paranemista kuitenkin! :) Toivottavasti pojat kotona tuovat lisäpotkua siihen!
ps. Pikkuruskeat ja -mustat oli aivan älyttömiä! <3 Jos en tietäisi avoeron olevan varma kolmannen koiran myötä (joku on sentään vielä pieni järjenääni tässä huushollissa koira-asioissa), olisin jo varaamista meille uutta kaveria!
Tosi hienoa, että jaat kotisi hoitokoirien kanssa. Vaikka kuinka olisi koirakuumetta, kyllä se silti vaatii suurta sydäntä, että ottaa vieraita koiria hoitoon. Ja vaivanpalkka ei todella ole paha asia, heitin nuo kakut ja lastenhoidot vitsillä, koska myös vaihtokauppa on joskus käypää "rahaa" :)
PoistaMun mielestä vaatimustaso koirankin suhteen saa olla korkeammalla, jos hoitaa lemmikkejä kotona. Hoitolassa pamahtaa häkin ovi yöksi, ja hoitaja menee rauhassa asuntoonsa nukkumaan. Toisin kuin sun tapauksessa, kun hoitokoirat ovat tavallaan läsnä koko ajan.
Eikö olleet aivan kauhistuttavan suloisia suklaa- ja lakunyyttejä! Niin mielelläni ottaisin Arttu Kakkosen, mutta järki suorastaan huutaa, että kaksi koiraa on jo enemmän kuin tarpeeksi...
Ei hyvänen aika tuota sun tautia! Mikä hivutusnäännytysflunssa suhun on iskenyt?:( Onneksi kuitenkin sait pienet rakkaat kotiin, koska jos jotakin, niin hännälliset sairaanhoitajat ovat ihan parhaita :) <3
VastaaPoistaVoin niin kuvitella sen jälleennäkemisen! :) Kummatko siinä olivat enemmän höpäkässä, emäntä tai koirat? ;) Meillä olisi varmasti ollut ensimmäinen, heh!
Toivottavasti tervehdyt hetimiten! Tankkaatkin jo varmasti vitamiineja hullun lailla, mutta lisää vielä D-vitskua, jos et ole sitä jo tehnyt, ihan varmuuden vuoksi. Jookos? =)
Pusut kuonolaisille, sinulle tervehdyttävä halaus <3
Niinpä, tällaista soutamista ja huopaamista en ole kokenut koskaan. Nääntyisinkin, jos en olisi ymmärtänyt laittaa koiria hoitoon. Jossain vaiheessa vaan sinnittely ei auta, eikä se tauti sietänyt enää yhtään ylimääräistä liikuntaa ja hosumista.
PoistaHeh, olin kai lähinnä kauhuissani, kun ajattelin, miten osaan ja jaksan taas hoitaa koiria! Voitko kuvitella, miten kolmessa viikossa vieraantuu rutiineista, vaikka on kamala ikävä koiria.
Vitamiineja on kasapäin, mutta joo, voin toki ottaa D:tä tuplasti, jos se sinua rauhoittaa :) Sen lisäksi B, C, valkosipulikapseli, tyrnikapseli (jossa myös tyrnin siemenöljyä) ja maitohappobakteeria. Ja luontaiskaupan jotain rautavalmistetta. Vitamiini-cocktail tuli jäädäkseen, taisin laiminlyödä itseäni yksipuolisella ruualla ja unohdin lisävitamiinit pitkäksi aikaa. Ryhtiä elämään tuovat nyt myös koirat, joiden kanssa olen tehnyt reilun sopimuksen: ne lenkitetään kunnolla aamulla sekä töiden jälkeen. Illalla ei lenkkeillä, ettei huonouninen emäntä virkisty, mutta käydään nuuskuttelemassa ja asioimassa rauhassa. Palkintona tästä paremmat yöunet ja rauhalliset koirat :)
Silitykset karvakorville, sinulle kiitos tsemppauksesta <3
Mä niin näen koiruuksien kiskovan sun luo ihan innoissaan :) <3 Paljon paranemisia ja koirille rapsutuksia!
VastaaPoista=D Näky oli koominen, kaksi pientä tiejyrää oli päättänyt päästä päämäärään vaikka mikä olisi!
PoistaKiitos, AB lähettää teille nenäpusut takas :)
Kirjoittelit joskus viime keväänä siitä, kuinka naapurit voisivat tarjoutua hoitamaan jonkun koiraa esim. sairauden aikana. Olin silloin vielä wanna-be -koiranomistaja, nyt olen elänyt oman ihanan Takkuni kanssa 3,5 kuukautta. Takun hoito on järjestynyt seuraavasti: koko kevään pysäyttelin koiria ja niiden omistajia, silittelin ja juttelin. Sitä kautta tapasin naisen, jonka lapsenlapset asuvat samassa taloyhtiössä kanssani. Nyt nämä kaksi nuorta käyvät vuorotellen iltapäivähoitamassa koiraani. Lisäksi mummi on varalla, jos nuorille tulisi joku este. Ennen kuin tämä oli järjestynyt, olin jo laittanut asuintaloni ilmoitustaululle kyselyn voisiko joku satunnaisesti hoitaa koiraani. Sillä tavalla tutustuin yläkerran naapuriini, joka oli valmis ottamaan koiran hoitoon aina tarvittaessa. Myös seinänaapurini ilmoitti, että heille voi tulla tarvittaessa iltahoitoon. Lisäksi olen tavannut useampia vanhempia rouvia, jotka ovat kertoneet että kaipaavat koiraa, mutta eivät enää ikänsä vuoksi voi ottaa omaa. Heitäkin voisin hätätilassa pyytää avuksi. Olen myös soitellut eläkkeelle jääneille työtovereille, joilla on ennen ollut koira. Hekin ovat luvanneet olla käytettävissä. Ja lisäksi tietysti sukulaiset, jotka minulla asuvat kauempana, mutta tarvittaessa heillekin voisin viedä.
VastaaPoistaEli kaiken kaikkiaan, olen ollut aktiivinen ja avoin kertomaan, että tarvitsen apua koirani kanssa. Aivan yllättävän paljon sitä on tarjottu. Jopa siis ihan ventovierailta ihmisiltä. Toki se takoittaa esim. pienoista yksityisyyden menetystä, koska ulkoiluttajanaapureilla on kotiavaimeni. Ja ymmärrän senkin, että yhden pienen pennun hoitamiseen saanee helpommin apua kuin kahden aikuisen koiran. Mutta siis rohkaisisin pitämään silmät ja mielen avoimina.
Onpa hienoa, että olet uskaltanut pyytää ja saanut apua pennun kanssa. Se tekee koirallekin hyvää, kun oppii heti olemaan eri ihmisten kanssa. Nyt näkyy meilläkin jo hiukan valoa tunnelin päässä, kun bongasin netistä vanhan ilmoituksen, jossa haluttiin koiria kotihoitoon. Ja nyt pojat ovat ensimmäistä kertaa siellä perheen keskellä hoidossa. On niin huojentunut mieli, kun ne eivät joudu olemaan hoitoloiden kopeissa päiväkausia. Tämä viikko on töissä kiirettä ja pitkiä päiviä, en olisi selvinnyt ilman tätä ihanaa löytöä. Ainut harmi asiassa on taas kerran pitkä matka. Ihan yhden päivän takia ei koiria saa hoitoon, mutta jos tiedän aikatauluni ajoissa, kyyditkin järjestyvät muiden menojen mukaan.
PoistaMinä en varmaan sitten tehnyt tarpeeksi tiettäväksi koirien hoitotarvetta. Mutta kohdalle sattui myös muutamat oharien tekijät, joiden jälkeen ei oikein huvittanut vaivata ketään...
Olisipa kiva seurata sun ja Takun yhteiseloa blogissakin :) Párekin blogissa olen käynyt lukemassa teidänkin kuulumisia.
Miten muuten käytännössä, kun tarvitset pennulle hoitajaa, joudutko soittelemaan montakin varahoitsua läpi?
Voi, olin unohtanut käydä täällä lukemassa vastauksesi, Hienoa, jos löysit kotihoitolan pojillesi. Oma hoitojärjestelyni on toiminut hyvin. Mutta siis hoitajat ovat löytyneet kysymällä tai laittamalla hoitoaputarvelappu ilmoitustaululle.
PoistaBlogia meillä ei ole, koska kynnys on korkea mahtavien mäykkyblogien joukossa. Takku kuitenkin kertoilee kuulumisiaan facebookissa, ystäväksi on tervetulleita kaikki kiinnostuneet. Löytyy nimellä Takku Kuonokirjassa.
Löysin ihanat hoitajat :) Silti olisi enemmän kuin tarpeen saada jostain läheltä pika-apua, kun päivä venyy ja koirat pitäisi käyttää ulkona. Ehkä joskus.
PoistaUskon että bloginne olisi mainiota luettavaa, mutta käynpä kuonokirjassanne :)
Löytyisikö sitä lähiapua vaikka lapulla ilmoitustaululla? Tai tuleeko joku silittelemään koiriasi ja juttelemaan - voisitko kysyä olisiko henkilö halukas silloin tällöin ulkoiluttamaan poikiasi? Meidän kohdalla ulkoiluttajalapset saavat minulta viikkorahaa, mikä tietysti lisää vielä heidän motivaatiotaan. Asiasta on sovittu myös heidän vanhempiensa kanssa. Ja hoitava naapuri on joutunut eroon omasta koirastaan, joten hän kaipaa koiraa, mutta ei nyt voi ottaa omaa. Useampi vanhempi ihminen on sanonut, että iän vuoksi ei enää uskalla ottaa koiraa, mutta kaipuu on jäänyt. Heille koiranhoitohetket voisivat olla jopa iloa ja virkistystä.
PoistaJos joku/jotkut on tehnyt oharit, ei se tarkoita, että kaikki tekisivät. Jos joku oikeasti koirista välittää, kyllä hän pitää lupauksensa.
Kyllä varmasti on ollut ikävä puolin ja toisin.Ihanaa,kun ootte taas yhdessä ;-)
VastaaPoistaSe yhteiselo on meillä nyt aika pätkittäistä. Tämä viikko on täynnä pitkiä työpäiviä, joten koiruudet pääsivät taas hoitoon. Uudesta hoitopaikasta kerron joskus enemmän blogissa :)
Poista