Kirjoitan tämän nyt nopeasti ja kiireessä, ettei ole aikaa liikutukseen eikä vollotamiseen.
Koirilla on ollut syyskesästä asti ihana kotihoitopaikka, jossa ne ovat saaneet temmeltää kolmen alle kouluikäisen tytön kanssa, elää ihmisten keskellä kodissa ja ulkoilla mielin määrin vapaana pihapiirissä ja hihnassa metsätiellä.
Minulla on paljon töitä. Työmatka on päivittäin 1,5 - 2 tuntia yhteensä. Sen lisäksi oman firman työt iltojen ja viikonloppujen iloksi. Koirien hoitopaikka oli suuri apu tähän yhtälöön.
Tulin kuitenkin monen muunkin asian summana siihen lopputulokseen, että Basse muuttaa kokonaan, koska hänelle tarjoutui hyvä koti, jossa saa leikkiä aamusta iltaan, ulkoilla vapaana ja nukkua rauhassa, kun siltä tuntuu. Talossa on koirakaverikin, vähän kookas kylläkin, mutta he tottuvat ennen pitkää toisiinsa.
Basse on kehittynyt todella paljon hoidossa ollessaan. Olen saanut Katjalta ihania meilejä, joissa on kerrottu koirien touhuista. Esimerkiksi, aluksi Basse haukkui ja näykki, kun vauva nostettiin syliin sängystä, syöttötuolista tms. Mutta vähitellen luottamus on kasvanut, Basse ei enää hätäänny, että vauvalle sattuu jotain. Ja uskon, että tuo siedätys on johtanut siihen, että Katja saa nostaa myös Bassen autossa sylistä penkille! Luottamus on ansaittu.
Pyydän, että kukaan ei vaivaudu lähettämään arvostelevaa kommenttia, en kestä sitä. Kyyneleet nousevat jo, vaikka yritin olla nopea... minulla on jo nyt ikävä pientä, kähisevää koiraani...
---
Kertomus hoitopaikasta:
Perheen isäntä heräsi yhtenä yönä siihen, että hänen naamalleen putosi pallo. Basse oli tullut sänkyyn ja vispasi häntäänsä innostuneena, kun sai ihmisen hereille! Isäntä kääntyi selälleen... huomatakseen, että Basse oli kantanut hänen selkänsä taakse ison valikoiman palloja ja leluja... :)
---
Tämä piti olla kevennys, mutta mieli on aika raskas. Epäonnistuin sittenkin.
Artun kanssa on paljon suunnitelmia, kerron niistä kun tulevat ajankohtaisiksi.
Minä lukisin tämän kyllä onnekkaaksi onnistumiseksi: Basse on löytänyt paikkansa. Mikäs sen ihanampaa?!
VastaaPoistaIkävä, että Basse muuttaa, mutta hyvä jos on löytynyt uusi koti rakastavien ihmisten luota! Kaikkea kivaa teillä on yhdessä kuitenkin ollut ja niitä on kiva muistella. Pääsetkö kuitenkin tapaamaan Bassea joskus vai haluatkokaan?
VastaaPoistaHyvää jatkoa Basselle uuteen kotiin!
Sinulle ja Artulle sopeutumista uuteen aikaan:)
Hyötätunnonhalaus Ystävälle! Päätös on sinun ja uskon, että karvajalkojen etu on ensisijalla.
VastaaPoistaRapsuja kaikille.
Kaisalta
Hyvä,että Bassella on mukava paikka missä olla :) Ikävä on varmasti suuri, pääsetkö Bassea tapamaan säännöllisesti? Jaksuja ja Voimia uusiin tuuliin.
VastaaPoistaVoi kuule, kaikella on elämässä tarkoituksensa. Minulla on koirakaveri (ihminen, jolla koiria siis) hänellä oli kaksi samojedia ja sitten hän otti sopimuksesta eräältä aikuisen mäyräkoiran kolmanneksi. Aivan ihana mäykky olikin. Elelivät kolmisen vuotta onnellisina yhdessä ja sitten tuli tilanne, jolloin kaikki koirat oli saatava viikoksi hoitoon. Tämä mäykky meni entiselle omistajalleen ja kun ystäväni oli hakemassa koiraa takaisin, niin koira ei halunnutkaan lähteä. Se oli kova paikka. Kyyneliä vuodatettiin puolin ja toisin ja niin mäykky sai jäädä entiseen kotiinsa. Nyt on kulunut jo vuosia tapahtuneesta ja ystävänikin on sitä mieltä, että näin sen piti tapahtua.
VastaaPoistaElämän polut ovat merkillisiä, mutta usein johtavat oikeaan osoitteeseen. Se ei sulje pois sitä, että ikävä on kova, anna kyynelten valua, ne kuivuvat aikanaan.
Hianoo, että Basse löysi uuden kodin. Tommosen hyvän asian takia ei kannata hirmeesti surra, ihan pikkasen vaan kaipailla. Mut elämäntilanteet muuttuu ja kaikkien on sopeuduttava.
VastaaPoistaMuiskut teille kaikille!
Artulla ja Bassella tulee varmaan jonkun verran toisiaan ikävä ja niin tietysti sinullekin. Koirat kyllä tottuvat uusiin koteihin, kunhan niillä on paljon mielekästä tekemistä ja seuraa. Työtilanteesi varmaan on tällä hetkellä sellainen, että veikkaisin, että yhden koiran kanssa on helpompaa. Toivottavasti pääset ainakin joskus katsomaan Bassea. Meidän molemmat saksan paimenkoirat olivat kodinvaihtajia ja ensimmäistä urosta sen eka omistaja kävi noin kerran vuodessa katsomassa. Varmaan halusi vain varmistaa, että koiralla on hyvä olla. Aina Toma heilautti häntää, mutta kun vanha omistaja lähti pois, se oli ihan tyytyväinen eikä yhtään kaivannut mukaan. Elämä heittelee, ihmisiä ja koiria. Terveisii M-L ja Ossi
VastaaPoistaYstävä hyvä, kenellä olisi syytä arvostella sinua? Sinähän teet juuri sen, mikä on Basselle parhaaksi!
VastaaPoistaOn tietenkin kurjaa, että joudut kokemaan kaiken tuon ikävän, mutta juuri sinä ja vain sinä tiedät, mikä on Bassen kannalta paras ratkaisu.
Valoa ja voimia!<3
Kadehdin sua älyttömästi siinä, että oot niin vahva ihminen, että pystyt valitsemaan koiralle parhaan vaihtoehdon sen sijaan, että miettisit vain mikä tuntuu susta itsestäsi hyvältä tai pahalta!
VastaaPoistaÄlyttömästi tsemppiä! <3 Joku päivä tuo viimeisinkin vielä tuntuu kevennykseltä! :)
Et epäonnistunut, et sitten missään <3 Tunnet ja tiedät Bassen niin hyvin, että tiedät mikä sille on parasta ja - ihan totta, epäitsekkyys tässäkin tilanteessa on rohkeutta ja rakkautta <3
VastaaPoistaVarmasti kaikilla on ikävä, puolin ja toisin, mutta irti päästäminen, silloin kun tietää se olevan toiselle parasta, on sitä kaikista suurinta välittämistä.
Isoja halauksia, lämpimiä ajatuksia <3
Olet kuvannut tilanteen niin että uskon vakaasti että olet tehnyt sen parhaan mahdollisen päätöksen koiran kannalta. Kyvennys on ihana ♥
VastaaPoistaAika mahtavaa, että pystyt tekemään noin raskaan päätöksen ajatellen Bassen parasta. Tietysti olo on varmaan kurja ja päässä pyörii ajatusten hirmumyrsky. Mutta uskon, että päätös on hyvä sillä sinä itse tiedät ja tunnet Bassen parhaiten etkä haluaisi sille kuuna päivänä mitään pahaa. Voimia luopumisprosessissa, olen hengessä mukana!
VastaaPoistaPimun ja Typyn emäntä
Kiitos ystävät.
VastaaPoista