Aiemmissa kommenteissa jo viittasinkin siihen, miten luopumisen surusta löytyi hyviäkin seurauksia. Ensimmäisen viikon aikana Bassen muuton jälkeen en usko Artun metelöineen kotona yhtään päivisin. Ilmoitustaulullamme käydyn "lappukeskustelun" perusteella haukkuhavainnot kohdistuivat lopulta ihan toiseen kerrokseen. Tällä kertaa... Jossain määrin kyllä uskon siihen, että koirat villitsivät toisiaan haukkumaan. Toisaalta Artulla on ollut niin paljon ohjelmaa, että turhautuminen ei ole päässyt aiheuttamaan haukkumista.
Arttu on myös lakannut räyhäämästä lenkillä. Kun koiria tulee vastaan, se kyllä jännittyy ja katsoo tarkasti, mutta pystyn pitämään sen aika helposti vierelläni. Eikä ohituksessa kuulu pihaustakaan. Enkä ole tehnyt mitään asian hyväksi. Aika on tehnyt tehtävänsä, ja kun Arttu ei räyhää, olen itse rennompi, ja se taas rauhoittaa koiraa. Positiivinen kehä.
Kolmas hieno asia tapahtui iltalenkiltä palatessa rappukäytävässä. Samaan hissiin tuli nainen, joka tykkäsi kovasti rapsutella Arttua. Kysyin, minkä kerroksen painan, ja huvittunut vastaus oli "saman kuin sulle"... Seinänaapurin kasvot olisi kohteliasta muistaa, vaikka emme olekaan tavanneet kuin kerran aiemmin!
Keskustelu jatkui niin, että oman kerroksemme kohdalla Artulla oli jo tiedossa lenkittäjä, mikäli työpäiväni venyvät kohtuuttomiksi! Jipii!! Kiitos kaikille, jotka olette kannustaneet (varsinkin Takun emäntä) kyselemään naapureilta yms. Tälle naapurille on tulossa oma koira keväällä, joten en aio jäädä velkaa Artun hoitoavusta.
Pelkkää alamäkeä siis tämä päivä. Tai ainakin myötämaata... ei se olekaan sama asia??
Mietä mieltä olette, onko kuvakielessä alamäki "myötäistä", vai ei? Kun toisaalta sanotaan, että elämä lähtee alamäkeen, ja silloin ei mene hyvin. Mutta toisaalta miellän kyllä ylämäen "vastamäeksi", joka hankaloittaa etenemistä. Alamäessä kaikki luistaa, elämä etenee. Samoille kielikuville on tullut päinvastaiset merkitykset, tilanteesta riippuen. Mutta se on varma, että ylämäki on ennen alamäkeä.
Heh. Tarkoitit varmaan, että voit sittn joskus vastavuoroisesti ulkoiluttaa naapirin koiraa:) Nimenomaanhan "jäät velkaa", jos hän ulkoiluttaa nyt Arttua.
VastaaPoistaNämä ylä- ja lamäet pitää ajatella vaikka käyrinä, ei ehkä niinkään konkreettisesti. Silloinhan kun käyrät menevät alaspäin, niin menee huonosti (talous, pörssikurssit, jne) ja silloin kun käyrät menevät ylöspäin, yleensä menee aika hyvin. Tosin inflaatiokin on yksi käyrä....Ehkä on parempi, etten pitemmälle pohdi, menee omat pohdinnatkin ihan vipuun:) Terveisii, no nyt vain Artulle. Lähettele Basselle terveisii minultakin aina silloin sun tällöin:) Terkkuja M-L ja Ossi.
Joskus tulee sanaähky, kun on paljon kerrottavaa, mutta ei jaksais muotoilla lauseita ;)
PoistaArttu nukkuu kintut kohti kattoa ja kuorsaa kovaa! Sadekelillä ei jaksa hötkyillä ja unikin maistuu. Terkut Ossille ja sulle :)
Jo kahden koiran huushollissa laumahenki on vahva ja jos yksi koira aloittaa haukkumisen, yhtyy toinen siihen. "Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta." Useamman koiran yhteistä ei-toivottua käytöstä on lähes mahdoton poistaa, ainoa koira on helppo nakki.
VastaaPoistaOletko huomannut, että Arttu kaipaa Bassea? Ties, vaikka ei kaipaa ollenkaan, jotkut koirat ovat tosi onnellisia ainoana koirana.
Alamäki voi olla kyllä myönteistäkin, varsinkin pyöräillessä, muuten ei kai. Tasamaalla sujuu hyvin, jos luisto on hyvä. Ja ylämäki on raskas, mutta voi johtaa johonkin hienoon päämäärään. Kaikkea kysytkin...menee ajatukset solmuun, kun alkaa tuota pohtimaan!
Helppo nakki =D Muuten samaa mieltä, mutta nakki-koirat ei oo helppoja, yksin eikä yhdessä ;))
PoistaArttuhan oli mulla ennen Bassea jo liki 3 vuotta. Alistamisesta päätellen se ei aluksi ollut pelkästään riemuissaan uudesta kaverista. Enkä ole huomannut mitään erityistä sen käytöksessä nyt, kun Basse ei ole kotona. Ehkä tänä kesänä on sekotettu muutenkin asiat kunnolla, kun välillä on Arttu ollut hoidossa ja Basse kotona. Ehkä mikään ei ole enää kummallista niiden mielestä :) Kovin paljon äänekkäämmin Arttu ilmaisee nyt tahtonsa, vinkuu hississäkin ulos mennessä. Ainakin haluan uskoa, ettei sillä ole kiire hakemaan Bassea, vaan nuuskuttamaan tien varsia.
Mäet on nyt tasoitettu, olipa kiva kuulla muiden kommentteja aiheesta :) Ehkä pitää luottaa "vakiintuneeseen käytäntöön" ylä- ja alamäkien suhteen ja varoa alamäkeä ilman fillaria ;)
Hianoa, ku löysit lenkittäjä iha vierestä :) Jos tää ei ookkaan se alamäki eikä ylämäki niin oisko tasamaa parempi? ;)
VastaaPoistaEikö olekin :) Hirveä koirakuume näytti olevan, ja sehän käytetään hyödyksi ;)
PoistaTasamaa kuullostaa hyvältä, ei tartte jarrutella eikä kiivetä.
Varmaan on niin, että kun toinen haukkuu niin toinenkin aloittaa. Mutta kiva kuulla mukavia uutisia, varsinkin ulkoilutusavun kohdalla.
VastaaPoistaOlen eräässä yrityksessä kerran ollut yhteen koulutukseen liittyen psykologin juttusilla. Sitä ennen tehtiin tehtävä, jossa piti piirtäen kuvata oman elämän kulku siihen asti. No minähän piirsin paperin alalaitaan sahalaitaisen kuvion ja olin porukan ainoa. Kaikki muut tekivät kaarevan viivan. Jos kokee ylä- ja alamäet voimakkaasti niin sitten se vaan on niin. Mutta käsitin itse niin, että ylämäki oli sitä kun mentiin hurmiolla eteenpäin ja alamäki oli sitten sitä kurjuutta kurjempaa :)
Mielenkiintoinen toi psykologinen piirros. Mun viivani olis varmaan poukkoillut aika lailla edestakaisin. Aika hassua, että tien päällä sujuvasta alamäestä onkin tullut vertauskuvallisessa tarkoituksessa negatiivinen asia. Ei pidä ehkä ajatella kurjuuden alamäkeä niin konkreettisesti, vaan ennemmin asioiden suuntana, huipulta pohjalle.
PoistaVasta- ja myötävirtaan mennään vedessä, joten maalla voisi olla sitten ylä- ja myötämäki.
VastaaPoistaAivan!!! Myötäistä on oltava, maalla ja vedessä ;)
PoistaKun täällä mennään alamäkeen, menee huonosti. Ylämäki on sitten hyvä suunta. Epäloogistako? Ei ehkä kuitenkaan. Eikös yleensä ole niin, että hyvien asioiden saavuttamiseksi joutuu vähän ponnistelemaan?;)
VastaaPoistaArtun edistysaskeleet kuulostavat tosi hienoilta! Ja aivan mahtava juttu tuo koiranulkoilutusapu! Me Mirkun kanssa ulkoilutimme pitkään naapurin vanhaa koiraa, joka ei pärjännyt pissaamatta koko emännän pitkää työpäivää. Siitä oli iloa kaikille: naapuri sai olla levollisella mielellä, Mirkku sai seuraa ja minä iloisen mielen. Siinä mentiin yhdessä ylämäkeä!:D
Hyvä viisaus tuo, että hyvän eteen pitää ponnistella :) Nykyään kaiken pitää olla niin "helppoa, kätevää ja nopeaa", että unohtuu helposti, kuinka hyvältä joku saavutus tuntuu, kun sen eteen on nähnyt vaivaa. Kiitos kun muistutit :)
PoistaTe olette olleet eräänlaisessa kaverikoirahommassa sitten :) Se oli tosi tärkeä apu, myös sille koiralle, jonka ei tarvinnut hävetä pissalammikkoa lattialla...
Hienoa kuulla, että niin Bassen kuin Artunkin asiat ovat järjestyneet hyvin. Kun koiruudet ovat onnellisia on emännälläkin helpompaa suhtautua uuteen tilanteeseen. Toivon teille kaikille iloista ja hyvää mieltä.
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaJoskus tuntuu, että palapeli on sekaisin, mutta nyt on monta palaa loksahtanut paikoilleen. Ja pientä epäjärjestystä on pakko sietääkin elämässä ;)
Upeaa! Siitä se lähtee! Ehkä hän on miettinyt ja pelännyt, että kuinka hän tulee selviämään oman koiransa ja kanssa ja voi jos olisi joku, jota voisi tarvittaessa pyytää avuksi. Eli kuten huomasitkin, molemmat hyötyvät.
VastaaPoistaSun esimerkillä oli kyllä iso vaikutus. En tiedä, olisinko muuten rohjennut kysyä ventovieraalta, jos et olisi kertonut omia systeemejäsi. Kiitos sulle :)
Poista