Perjantai-ilta meni Artun harrastuskeikkaan. Yhteensä 5,5 tuntia reissussa, kun hoidettiin mennen tullen vielä lenkitkin samalla. Mutta enimmäkseen istuttiin metrossa ja bussissa, eksyttiin ja saatiin privattia kyytiä ystävälliseltä bussikuskilta, joka unohti jättää meidät oikealla pysäkillä! Melkoinen seikkailu, mutta perille päästiin, kun vielä viimeiset 500 metriä harpottiin koirakoululle soitetun puhelun ohjeiden mukaan.
Artun suoritus itse agility-osuudessa oli ihan hyvä :) Koira ei ollut täydellinen, mutta tuli sellainen olo, että se suoritti pyydetyt asiat helposti ja pikavauhtia, että pääsi taas vonkumaan tyttökoiran luokse ;))
Kerran seisoimme A-telineen (vai mikä sen virallinen nimi on...) vieressä, ja kun Artulla ei juuri ollut muuta tekemistä, se karautti hirveällä ryminällä mun korkuisen telineen toista puolta ylös, toista alas. Muut jähmettyivät paikoilleen katsomaan, ja Arttuhan teki saman tempun uudelleen takaisin mun luokse ennen kuin ehdin juosta telineen toiselle puolelle pysäyttämään vauhtihirmua...
Tunnelista Arttu tuli vauhdilla läpi. Olin odottamassa kontallani namien kanssa, mutta Arttu pyyhälsi ohi joka kerta, tuulispäänä kohti tyttökoiria! Se siitä palkkaamisesta. Pääasia, että teki senkin mitä pyydettiin. Tunneli oli ainut, josta koira tuli läpi niin, ettei kukaan pitänyt hihnasta kiinni. Se hoksasi tietysti heti tilaisuutensa :)
Pöydälle ja alas koira hyppäsi heti kun pyydettiin ja jäi odottamaan nameja.
Keppien välistä pujottelu oli hihnasta ohjattuna ihan ok, kun rivin päässä odotti namikuppi.
Esteen yli hyppäämisessä Arttu kokeili samaa kuin aina ennekin: kiertämistä. Mutta kun ohjaaja piti hihnasta, oli hypättävä pikkupuomin yli - namikupille.
Kotimatkalla alko ramasta. Arttu oli metrossa monen silmäparin tarkkailun (ihailun) kohteena, kun se lojui mun sylissä, pää olkapäälläni ja heitti ohimennen suukon poskelle ;)
Ensi perjantaina sama keikka. Sitten on löydettävä lähempää joku paikka, missä käydään. Dobo-pallo on jo ostettuna, sillä harjoitellaan seuraavaksi, toivottavasti kuvien kera :)
Agilityn todelliset harrastajat voivat jättää kertomukseni omaan arvoonsa. Pääasia että meillä oli lopulta ihan hauskaa. Emme tähtää kilpailuun tai suorituksiin, vaan kulutamme aikaa ja puramme energiaa.
Wau, kuulostaa kivalta! Meillä on agilityssä ihan samat tavoitteet kuin teillä: nauttia yhteisestä tekemisestä,
VastaaPoistaKertokaa sitten, miten doboilun kanssa käy, meilläkin on nimittäin sellainen harkinnassa.
Iloista viikonloppua teille!:)
Perjantain keikka teki kyllä tehtävänsä; Arttu on kuorsannut suureen ääneen yöllä sekä päivällä =D
PoistaMirkku onkin ketterä ja hyvä agiliitäjä ;) Harmittaa, kun poikakoiralta ei saa kytkettyä hormoneja pois tarpeen tullen...
Yritän löydää ensin hyvän doboilu-paikan, tai jos tuolta Kompassista löytyy viikonloppukurssi, ettei tarvi koko iltaa matkustaa.
Hauskaa viikonloppua teillekin :)
Voi että - Artullakin on ollut kivaa:)
VastaaPoistaMukavaa kuutamoista viikonloppua;) Muiskut Artulle!
Pyrimme pitämään hauskaa päivittäin ;) Lempiharrastuksemme on "yritä-ottaa-murisevalta-mäyräkoiralta-luu-pois" =D
PoistaKuutamo... kiva kun valaisee, mutta mites meikäläisen huonot yöunet!
Tiitulle muisku-kuiskut Artulta ;)
Olipa teillä seikkailua kerrakseen. Huvituin, kun luin keppien välistä pujottelusta, oma mielikuvitus lähti omille poluille ja jäin miettimään, kuinka monen kepin mutkalle riittää mäykyn pitkä kroppa. Ihan oikeesti, riittääkö siitä kepin verran pidemmälle kuin neliskanttisen koiran pituudella vai onko mitään eroa?
VastaaPoistaAgilityn perimmäinen tarkoitus minun mielestäni on se, että koiralla ja omistajalla on yhteistä hauskaa. Kilpailtu agility ei ole kivaa katsottavaa, kun siinä yritetään vain mahdollisimman nopeaa ja virheetöntä suoritusta, kauhea kiire ja koko touhu on niin hektistä, etten huomaa mitään iloa kummallakaan, tuskin katsojillakaan, pelkkää stressiä vain.
Hih-hii, onneksi kepit oli sen verran harvassa, ettei pitkulan tarvinnut olla ihan kahdeksikkona =D
PoistaJuu, stressiä ei meille tarvita yhtään enempää. Harrastetaan sen verran, kun kivalta tuntuu, ja kulutetaan Sportti-Passin liikuntasaldoa yhdessä :)
Minä en ole juurikaan perillä mistään virallisista säännöistä, enkä aio ottaa selvääkään. Kerrotaan lisää, kun keikutaan Dobo-pallon päällä. Vieraamme jo venytti sillä selkää, joten monikäyttöinen hankinta varmasti, vaikka onkin ostettu mäyräkoiran koko huomioon ottaen.
Kepeistä vielä: ne oli taivutettu 45 astetta ulospäin, mikä antoi lisää tilaa koiralle, kun ei tarvinnut vielä pujotella niin jyrkästi kuin suorina seisovien keppien välistä. Katsotaan, joko ensi kerralla kepit ovat suorassa :)
PoistaKuulostaa ihan mukavalta reissulta. Mäyräkoira-agility vaatii kyllä varmaan siltä ohjaajalta kanssa sitä pitkää pinnaa. Voisin kuvitella Ossia agilityradalla, enkä oikein tiedä millä sitä saisi motivoitua:) Se voisi puhahtaa pari kertaa, samalla tavalla kun silloin kun sillä on vähän sellainen loukkaantunut olo. no Arttu on ihan toista maata ja jaksaa olla innostunut tuollaisesta hauskasta jutskasta. Terveisii M-L ja Ossi.
VastaaPoistaJep, kivaa oli :) Mäyräkoiran kanssa harrastaminen ei ole koskaan tylsää, ja sitä pinnaakin kysytään. Et voi silti tietää, vaikka Ossi innostuisi. Ne puhahdukset on kyllä mainioita, täälläkin niitä kuuluu, jos pyydän Artun mielestä "kohtuuttomia" =D
PoistaNe jotka tosissaan treenaa, treenaa jollain muulla kuin mäyrällä ;) Mutta ei se tarkoita etteikö siellä voisi pitää hauskaa. Ja mitä korkeampi este on sen hauskempaa se on, tai ainakin meillä. Lisäksi esteiden kanssa huomaa juurikin rodun rohkeuden, tai tyhmänrohkeuden. Muut houkuttelevat koiraansa esim puomille, niin se on jo mäykyn kanssa suhrattu ees taas, ihan käskyttä :)
VastaaPoistaMukavaa treenausta tai vaan esteisiin tutustumista!
Niin totta! Eikö ole ristiriitaista, että matala puomi kierretään, mutta korkea este menee käskyttä ;)) Mäyristen logiikkaa...
PoistaTeillähän on tekemistä harrastusten valossa, mutta kiva, kun jäi niin hyvämieli kurssista :)
VastaaPoistaIntoa ainakin riittää, vaikka pakollisia taukoja on tulossa, kun kohta alkaa 3 viikon rankka työputki. Silloin Arttu käy varmaan välillä moikkaamassa Bassea :)
PoistaIhanaa, että Artulla on mukava harrastus :)
VastaaPoistaTulin tänne tohkeissani kommentoimaan viimeaikaisia postauksia, mutta sitten kävin lukemassa Rallieteamin postauksen ja jättämässä suruvalittelut...Tuntuu aina vähän ontolta jättää kommentteja toisten kuulumisiin kun vasta on lukenut, että yksi on taas joukosta poissa.
Pienet, rakkaat ystävämme, soisin jokaiselle pitkän ja onnellisen elämän <3
Tämä harrastus on kahden kerran kokeilu, sitten alkaa joulukiireet töissä ja kotona. Ensi vuonna etsitään jostain lähempää harrastuspaikkoja. Vielä kun huomisen illan matkustamme (ja eksymme...), voidaan jäädä odottelemaan kutsua seuraavalle vanhainkotikeikalle :)
PoistaVaikka nämä pikku-ystävämme eläisivät kuinka pitkään, koskaan se ei ole kumminkaan tarpeeksi... Eikä luopumiseen totu, vaikka siihen valmistautuisi kuinka kauan. Ontto tosiaan kuvaa sitä tunnetta, kun pitäisi jatkaa tavallisia juttuja ja toisilla on paha olla.