Inhottavan pitkäpiimäinen otsikko, varsinkin mulle, joka muka-rauhallisena ihmisenä olen aika kärsimätön otus.
Tästä aasinsilta - - - - -
- - - - - - terapiakoiriin!
Blogia seuranneet tietävät "terapiakokemuksemme", joka tässä lyhyesti:
-kun Arttu oli pentu, yritimme päästä yhteen valtakunnalliseen koirien kaveritoimintaan mukaan, mutta saimme tylyn vastauksen, että alle 2-vuotiaita koiria ei huolita.
-olemme olleet "jalka oven välissä" toiseenkin kaveritoimintaan, mutta suoraan sanoen kärsivällisyys on koetuksella. Aikaa kuluu, yksinäisiä ihmisiä on koko ajan olemassa, uusia vapaaehtoisia kaivataan, mikä maksaa...
-omaisten luona käydessä Arttu on tehnyt todellista terapiatyötä :) Ei haittaa pyörätuolit, rollaattorit eikä kävelykepit. Hehkutin jo joulun jälkeen, kuinka sähläkin koira rauhoittuu, kun se pääsee pappan viereen istumaan.
-Basse on "lukukoira" uuden perheensä lapsille :)
-metrossa ei ole tavatonta, että pyörätuolissa istuva henkilö pyytää saada silittää Arttua, samalla matkan ajaksi kehkeytyy mukava keskustelu.
Arjen terapiaa, hyvää harjoitusta tulevaa varten. Kunhan emännän pinna kestää odottaa ja silmät aukeavat näille tärkeille kohtaamisille, jotka tulevat vastaan usein juuri, kun olen oikein tuskastunut odottamaan.
Mai, ota yhteyttä suoraan johonkin lähimpään vanhainkotiin, jos haluat käydä vanhuksia ilahduttamassa. Varmasti joku vastaava hoitaja voi asiasta päättä tai viimeistään johtaja. Tarvitseeko sinne mennä jonkun organisaation kautta? Tuo lukukoirajuttu on ihana. olen kuullut radiosta, että jossain pääkaupunkiseudun kirjastossa on tälläistä toimintaa, että lapset, joilla on lukemisessa jotain pientä häikkää, saavat lukea koiralle. Se koira kun kuuntelee, eikä korjaa yhtään mitään. Terkkuja teille, M-L ja Ossi.
VastaaPoistaSitä olen harkinnutkin. Ja minulle on sama, onko vanhuksia, lapsia, terveitä vai sairaita.
PoistaKovin on takkuista tämä vapaaehtoistoimintaankin mukaan pääseminen. Luulin, että auttavia käsiä on aina liian vähän, mutta ei ole eka kerta vapaaehtoistyössäkään, kun asiat eivät edisty. Mikä tätä systeemiä vaivaa, kun auttaminenkaan ei kelpaa. Olisin lahjoittanut jotain esineitä pois, mutta kun otin yhteyttä taas erääseen valtakunnalliseen järjestöön, sain vain lyhyen vastauksen, etteivät he voi tulla noutamaan tavaraa mistään. Sen sijaan eivät vastanneet, kelpaavatko tarjoamani tai mitä he oikeasti tarvitsisivat!
Terkut Ossin valtakuntaan :)
Basse lukukoira? Siis koira, joka mielellään kuuntelee, kun lapsi lukee sille jotain ääneen? Arka ja lukemista vasta aloitteleva lapsi uskaltaa lukea koiralle eikä ehkä opettajalle tai vanhemmilleen. Näin kehittyy lukutaitoa lisää. Ymmärsinkö oikein?
VastaaPoistaTäällä on löytökoiratoiminnassa mukana henkilöitä, pääasiassa nuorisoikäisiä, jotka käyvät lukemassa kodittomille koirille.
Kyllä koirista on moneksi, ihmisen paras ystävä ja auttaja.
Täytyy korjata hätäisesti kirjoittamaani, että ei Basse ole virallisesti lukukoira, mutta käytännössä omassa, uudessa perheessään kyllä :) Kaksi pikkutyttöä lukee iltaisin Basselle satuja. Ja lisäksi toinen Bassen pikku-emännistä on tosi arka tyttö, joten tuo lukeminen koiralle on varmaan tosi hyvä juttu.
PoistaYmmärsit kyllä oikein lukukoiran idean.
Hauskaa tuokin, että ihmiset käyvät lukemassa koirille :) Siinäkin hyötyy kumpikin osapuoli. Eläinavusteinen terapia (ilman suurempaa painotusta sanalla "terapia", se vain kuvaa toiminnan hyvää tekevää vaikutusta) olisi minusta syytä ottaa enemmän käyttöön.
Olen (itsekin kärsimättömänä otuksena) törmännyt samaan ilmiöön: avuntarvetta on paljon, mutta avun antaminen - tai pikemminkin sen vastaanottaminen - tuntuu olevan vaikeaa. Byrokratiaa on ihan liikaa!:/
VastaaPoistaMäyräkoirassa taitaa olla jotakin terapeuttista sen ulkomuodosta lähtien, niin usein mekin kuulemme kommentteja koiran symppiksestä ulkomuodosta ja pyyntöjä saada silittää ja pitää sitä sylissä. Onhan sekin terapiaa, toden totta!<3
Olisi kiva jakaa oman koira sympatiaa muillekin <3
PoistaAikamoisen byrokraattiseksi vanhainkoteihin yms. laitoksiin on vapaaehtoistyön tekeminen tehty, ainakin täällä pk-seudulla. Poikkeuksena kuitenkin lukukoiratoiminta kirjastoissa, johan ainakin me Typyn kanssa pääsimme heti mukaan. Eikä tarvinnut olla mitään liittojen kursseja suoritettuna, kaikenlaisia todistuksia tarjottavana. Riitti, kun kävin kirjaston lastenosaston vastaavan kanssa mukavahenkisen keskustelun kertoen Typystä, sen luonteesta, kokemuksista lasten kanssa yhs. Tämän jälkeen meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi mukaan toimintaan. Tuo lukukoirahomma on herättänyt ystävissä, sukulaisissa ja tuttavissa paljon positiivisia kommentteja ja olemme saaneet paljon kannustusta tähän hommaan. Suosittelen kaikille kiinnostuneille ottamaan yhteyttä lähimpään kirjastoon ja tarjoamaan sinne lukukoiratoiminnan aloittamista, jos se ei vielä ole käynnissä!
VastaaPoistaTypyn emäntä
Eilen byrokratia sai huippunsa, kun luin fb:stä, että juurikin sen kohteen käynnit voidaan lopettaa, johon me ei "mahduttu" mukaan. Syynä pula aktiivisista kävijöistä... olen aika äimänä!
PoistaIhanaa, kun teillä alkoi toi lukuhomma reippaasti :) Eikä haittaa, jos Typy vähän haukahteli, se tottuu ennen pitkää, että lapsoset ei ole vaarallisia ;)