Ulkona sataa. Koirakaan ei ole kotona. Vein sen eilen viikonlopputerapeutiksi koirakuumeiselle tuttavalle, kaupungin toiselle laidalle. Oli kuulemma hetken itkeskellyt ulko-ovella kun lähdin. Koira siis...
Nukuin liian myöhään. Kukaan ei tapittanut aamulla sängynlaidalla ja sanonut "öööööhhh...". Kukaan ei halunnut ulos pissalle tai seuraa palloleikkiin. Edessä on taas kolmen päivän vapaa töistä.
Päätä särkee. Harhailen tiskikoneelle ja laitan sen vahingossa uudelleen käymään. Katson jääkaappiin, avaan tietokoneen. Puhun pitkän puhelun. Teen yrityksen kustannuslaskelmia, kirjoitan sähköposteja ja suunnittelen aikatauluja alkavalle vuodelle.
Kun kello lähestyy viittä, tajuan mikä on vialla. Ulkoiluttaja on poissa kotoa ja ihminen ei ymmärrä yksikseen lähteä lenkille. Nappaan laukun olalle ja lähden kauppakeskukseen. Saan hyvän syyn pysähtyä siellä hengähtämään, kun ostan sämpylöitä ja tomaatteja. Kun kävelen kotiin päin, tuntuu taas normaalilta.
PS: Kun jätin koiran tuttavalle ja lähdin kotiin, sanoin eteisessä "Mun on jo ikävä Arttua...".
Koskaan aiemmin se ei ole jäänyt hoitopaikkaan itkemään! Koirani ymmärtää siis puhetta...
Kun koira on poissa kotoa, puuttuu jotain tosi tärkeää. Koira on perheensä/ihmisensä terapeutti, sen tärkeyden huomaa juuri tuossa tilanteessa, kun kukaan ei herätä, kukaan ei vie lenkille, kukaan ei kutsu leikkiin, kukaan ei tuijota silmiin...
VastaaPoistaSinä tiedät tämän tilanteen tosi paljon paremmin kuin minä... Onneksi Artun poissaolo on väliaikaista. Toisaalta sille teki hyvää päästä välillä tuulettumaan. Sir Arthur fiksautuu kovin tiiviisti omaan ihmiseensä, eikä se ole aina pelkästään hyvä, eroahdistuksen kannalta :/
PoistaMai, sulla on ollut Arttu jo neljättä vuotta ja nyt vasta tajuat kuinka paljon koirat ymmärtävätkään puhetta. Joskus tulee mieleen se, että kuinka hyvä onkaan, etteivät ne puhu meidän kieltä:) Ehkä Arttu halusi vain sympatiseerata sun ikävääsi. Terkkuja M-L ja Ossi.
VastaaPoistaViimeksi kun oli tuttava kylässä, hän kysyi ruokapöydässä, voiko hän antaa pienen palasen... Arttu oli siinä samassa vieraan jalkojen juuressa!
PoistaVarmasti Arttu nappasi mun tunnetilani myös, se on siinä(kin) taitava :)
Terkut Ossilaan :)
Joo, kyl kaikki tarvii liikuntaa ja me koirat ollaan kyl mitä parhaimpia liikunnanohjaajia. Meijän punkeroäippä on alkanu liikkuun enemmän, pururadalla, ku nää omat tiet on inhan kurasia.
VastaaPoistaToivottavasti sun päänsärkys on poissa ja saat tehtyä hommia ja kohtahan Arttukin tulee takas.
Te koirimukset ootte kyllä parhaita liikuttajia, ilman teitä täällä oltais punkerompia ;) Meillä on kiva metsä ihan tossa vieressä, sielläkään ei ole kovin kuraista.
PoistaPää selkeni ulkoillessa, työtkin etenivät riittävästi, Arttu vois jo tulla rytmittämään lomapäivää :)
Oletko puhunut Artulle liian vähän, kun et ole aiemmin huomannut, että herra ymmärtää ihmispuhetta?;)
VastaaPoistaTuo kuulostaa niin tutulta: olo on aivan orpo, eksynyt ja yksinäinen, kun mäyräkoira ei ole kotona. Onneksi tuttavasi saa nyt kokea mäyräkoiran seurana olemisen onnea. Toivottavasti hänkin saa vielä jonakin päivänä ikioman mäyräkoiran kotiinsa - ja sinä Artun mahdollisimman pian takaisin!
Yritä nauttia "lomastasi", vaikka ikävä kaihertaakin!<3
Kyllä sen ymmärrys on käynyt selväksi vuosien varrella ;) Ja minäkin höpötän kiitettävän/ärsyttävän paljon koiralle päivän mittaan. Mäyräkoira osaa silti yllättää ymmärtämällä asioita, joita ei olisi osannut odottaa :)
PoistaKyllä olo tuntuu aika orvolta, kun ei ole koira kotona. Itsekin tähän olen yleensä kesäisin törmännyt, kun isäntä on lähtenyt koirimusten kanssa esim. mökkeilemään. Ja se liikunta; perilaiskana ihmisenä en varmaan liikkuisi yhtään ylimääräistä, jos ei olisi koiraa. Miten paljon nuo haukkuvat kaverit tuottavatkin siis hyvinvointia meille kaksijalkaisille.
VastaaPoistaTypyn emäntä
Siinä orpouden olossa unohtuu nämä sateiset lenkit ja muut vähemmän mukavat asiat, onneksi ;)
PoistaHyvinvointikoira, siinä hyvä arvonimi jokaiselle koiralle, jolla on ihmisväki huollettavana =)
Meidän edesmennyt Rosa-mummu ymmärsi aivan uskomattomat määrät puhetta. Hän tunnisti mm. kymmeniä lelujaan nimeltä ja osasi vaikka mitä temppuja. Hän ymmärsi myös aina puheesta kuka on lähdössä tai tulossa ja minne. Hänet sai myös eläinlääkärissä olemaan tutkimuksia varten tarvittavissa asennoissa ihan vain pyytämällä.
VastaaPoistaMonastihan kuule omistajan sanovan, että hänen koiransa ymmärtää kaiken. Rosa oli juuri sellainen koira. Olen monasti miettinyt, mistä Rosan oikeasti hämmästyttävä puheen ymmärtäminen johtui. Oliko syy siinä, että hän oli perheen ainioa koira 3,5 vuotta ja leimaantui siksi erityisen voimakkaasti juuri meihin ihmisiin? (Voisiko verrata Arttuun?) Muut meidän koirathan ovat tulleet niin, että talossa on jo ollut ainakin yksi koira johon leimaantua.
Toki muutkin meidän koirat ymmärtävät tiettyjä sanoja ja Rilla erityisesti pidempiäkin lauseita, mutta Rosa oli silti IHAN omaa luokkaansa mitä puheen ymmärtämiseen tulee.
Oletko jo saanut lenkittäjän takaisin? Terkkuja kovasti molemmille! <3
Ihana Rosa <3 Tuollainen on jo ihan mahtavaa oppimista, ja siihen vaaditaan koiralta myös kykyjä ja luonnetta! Voitte olla ylpeitä, teillä on ollut harvinainen koira, jonka kyvyt osasitte lisäksi vahvistaa ja kaivaa esille arjessa.
PoistaArttu on enemmän sellainen tunneharava... tuntuu että se lukee ajatuksia vielä lahjakkaammin kuin sanoja ;)
Lenkittäjän... nyt mulla lyö tyhjää (koska pääni on yleensä tyhjä...) mutta jos olen maininnut, että lenkittäjät olivat pitkällä joululomalla, kyllä vain he ovat palanneet, samalla koirakuumen palolla kuin lähtivät =D
PS: Torstaina näen Bassen... jänskättää <3
Hih, niin siis, tarkoitin Sinun lenkittäjää, eli Arttua.
PoistaPS. Oih, kerro paljon terveisiä rapsutusten ja nenäpusujen muodossa! <3
He-hee, kyllä se lenkkimakkara on jo kotona :) Torstaina Arttu pääsee Basselle hoitoon viikonlopuksi, kun mulla on työreissu.
PoistaMainiota, nyt mulla on tuplasti aihetta pusutella Bassendaalia <3