11 koiraa ja 1 kissa

Läpäisimme lauantaina virallisen testin 11 koiran ja 1 kissan joukossa Vantaan Simonkodissa. Aluksi kuultiin mainio luento Karva-Kaveri -toiminnasta ja yllättävistäkin tilanteista, joita on tullut vastaan. Paikalla oli testaajia ja asiantuntijoita Turusta ja Helsingistä. Tunnelma oli leppoisa, eikä sitä pilannut edes Artun hormonimyrsky kaikkia tyttöjä - ja leikattuja poikia kohtaan. Korvan nuoleminen ja turkin nyppiminen olisi jatkunut koko ajan, jos ei olisi vähän vaihdettu istumajärjestystä... Kieltämättä kävi mielessä, miksi aina minun koirani.

Testissä oli läpäistävänä mm. portaissa ja hississä sekä erilaisilla lattiapinnoilla kulkeminen, yllättävän kovan äänen sietäminen, ihmisten tervehtiminen ja kiinnostus "asiakasta" kohtaan, namien jättäminen käskystä lattialle ja muiden koirien kohtaaminen. Lisäksi yksi testaaja esiintyi dementiakodin asukkaana, mutta ei saanut Arttua säikähtämään rollaattorin kanssa hurjastellessaan, käsien heilutusta ja kovia huutoja unohtamatta. Asukasta esittävä tarjosi Artulle myös nameja kädestä, taputti koiraa suoraan päälaelle ja sai lopuksi minulta halauksen "onnistuneesta" koiran käsittelystä, joka kuulemma vahvisti minun sopivuuteni tehtävään. Kaiken kaikkiaan korostettiin kontaktin luomista asukkaisiin ja keskustelun virittämistä.

Uskoni vapaaehtoistyöhön on taas noususuunnassa. Seuraavaksi kartoitamme oman alueemme uusia kohteita, ja sitten vihdoin päästään työn alkuun! Itseni ja koiran kannalta pitäisin parhaana, jos löytyisi sekä lapsi- että vanhuskohteet, joissa voisi vuorotella.

Matkoineen reissu kesti reilut 5 tuntia. Illalla kotona oli erittäin väsynyt "ekaluokkalainen".