Eiliset, ristiriitaisiakin tunteita herättäneet kuvat olivat virikeluolastosta. Ihan mainio paikka luolakoiralle, joka käyttää nenäänsä tehokkaasti. Puolituntinen meni nopeasti, kun istuimme ohjaajan kanssa luolan katolla ja Arttu mennä tuhisti hajujen perässä. Tosin koko huone oli tulvillaan ihania tuoksuja (minä en kyllä haistanut kuin kuivat oljet...), ja luolien tutkiminen oli jäädä vähemmälle. Mistään ahtaan paikan kammosta ei kuitenkaan ollut kyse, Arttu näytti lähinnä siltä, että jaa mikä putki, mikä käytävä? Noita on nähty (kuten maan pinnalla asennusta odottava salaojaputki lenkin varrella, helppo nakki), mutta tämä hajujen maailma, aaaahhhhhhh...
Vaikka Arttu kulki luolastojen ja huoneen välillä mielestäni melko rauhallisesti, kun olin odottanut mahdotonta jäljestysmenoa, hajut laittoivat sen aivot toimimaan. Vajaan vartin jälkeen koira läähätti, kieli kirjaimellisesti poskella roikkuen. Ei stressaantuneena, vaan koko naamalla nauraen, iloisena ja joka hetkestä nauttien. Välillä piti hypähdellä ihmisten luo kertomaan, että täällä on kivaaaa!
Lopuksi otettiin esille pahvilaatikko, jonka Arttu olikin vainunnut. Synteettisillä hajuilla terästetyt turkiksenpalat olivat ihania. Supikoiran nahkaa sai kiskoa ohjaajan kanssa (eilisessä kuvassa), kanin nahkaa olisi tehnyt mieli repiä, linnun sulat ja pyrstöt olisivat myös maistuneet.
Mutta oravan karva oli parasta! Muutama nuuhkaisu riitti, ja metsästyskoira heittäytyi luolahuoneen lattialle, kaulan ja niskan kautta liukuen kierimään onnellisena ja hurmioituneena tuoksucocktailista.
Harmi, että virikeluolaston toiminta loppuu vuodenvaihteessa, muun koulutustilan tarpeessa. Tämä oli koiralle kokemus, "jota se ei hetkessä unohda", tekisi mieleni sanoa. Sillä minun koirallani ainakin on muisti, hyvä sellainen. Jos asiantuntijoiden koirat elävät hetkessä, meillä muistetaan eilinen ja ennakoidaan tulevaa.
Allergiatilanne: kainaloiden punotus on laajentunut, mutta ei ärhäköitynyt. Aamulla jyrsittiin hetken tassuja, mutta onneksi tilanne meni pian ohi. Luolastosta ei tullut mitään reaktiota, ei edes aivastelua heinän ja olkien pölystä. Kelit kuivuivat ja vesisuihkujen tarvetta ei onneksi nyt ole. Tänään on otettu viimeinen kortisonitabletti.
Varmaan tosi hauska kokemus Artulle! Minun mielestä mäyräkoiraliitolla on keinoluolia, jossain, kenties useammassakin paikassa. Treenejä pidetään, hmm joskus ja luolakokeita. Niissä kait käytetään eläviä kettuja. Nyt en ole ihan varma..... Kuulutko mäyrisliittoon? Sitä kautta saa sen mukavan Mäyräkoiramme-lehden. Terveiset Ossilasta, M-L ja Ossi.
VastaaPoistaOli hieno kokemus :)
PoistaEn kuulu mäyrisliittoon. Enkä haluaisi mennä niihin elävän saaliin luoliin koiran kanssa...
Tuohan on kullanarvoinen kokemus koiralle! Harmi, että lopettavat sen toiminnan. Onkohan noita paikkoja yleensä missään muualla?
VastaaPoistaToivotaan, että lumi tuee pysymään maassa ja kelit kuivina. Ja peukkuja pidellään, että Artun kainalotkin lakkaavat punertamasta.
Eipä taida olla muita paikkoja, en ainakaan yhtäkkiä löytänyt netistä.
PoistaIhanaa lunta tuli vähän tänään! Se tuntuu joka vuosi laittavan vauhtia mäyräkoiraan, ja olikin otettava pitkästä aikaa fleksi käyttöön, että Arttu sai spurttailla kunnolla puistolenkillä.
Punerrus on levinnyt kainaloista toiseen "käsivarteen". Tässäkö sitä taas mennään oikein liukurilla alamäkeä...
No eepä oes arvanna tuota. Ku ee oo ollunna tietookaa tuommosesta paekasta. Mahto olla mukava paekka! :) Kyllä oes ollunna viikoks meekäläesen piä sekali tuojjäläkee :D
VastaaPoistaAsijantuntijoehe koerat suattaa ellee hetkessä vuan kyllä on meekäläesellähhii hyvä muisti. Ja muillae määräkoerilla varmaa. Ee helepolla unehu mikkää. Ja etijjäesijähhii luvetaan :)
Pakkasta ja lunta tulloo sinne teellehhii ettee tarvihe ennee veen kansa liärätä. Jospa se raahottas kaenaloetahhii. Vaekka märkeehän seon lumihhii. Mutta erjlaesta märkee ku se loskavesj.
Tiälä pietään tassut ja peokalot pystyssä että ee tulis mittää uutta eekä entistäkkää oeretta Artulle nyt ku tuo kuuri loppu.
Että oes kutkaton ja terve joolu ja punotusta vuan joolupukin nokassa:)
Hauskaa siellä olis ollut Iivarillakin, ja olisit rauhoittunut vaan mukavasti pariksi päiväksi ;)
PoistaEi tämä allergiaprojekti mene nyt ollenkaan toivotulla tavalla. Kura meni, ärsytys jäi ja pahenee. Ehkä joulun jälkeen lähetän sen eläinlääkärin toivoman "lyhyen viestin" ja katsotaan, mitä voidaan tehdä. Ruoka sentään maistuu, sitä ei sovi valittaa.
Kaikelle on selityksensä. En kuuna päivänä olisi arvannut, mistä oli kyse. Hiukan sinne päin, kun luulin jo pupuksi, vaikken halunnut sellaista totena pitää.
VastaaPoistaKuinka onkaan Arttu onnellinen, oikein itsellenikin tuli hyvä mieli. Ilo on: onnellinen koira. :)
Huh, aika hurjan käsityksen sait. En voisi kuvitellakaan, että veisin koiraa edes metsälle, saati supi- tai pupujahtiin.
PoistaHarmi etten ehtinyt ottaa videolle Artun onnellista ilmettä :) Siitä olisi välittynyt kaikki se ilo, mitä koira lajityypillisestä virikkeistyksestä saa. Eikä siihen tarvita onneksi eläviä saaliita. Nahka riittää, vaikka onhan sekin rukka joskus ollut elävä. Mutta haluan ajatella, että se on metsästetty nopeasti ja taidolla. Yksi nahka tuottaa riistakokemuksen sitten sadoille koirille.
Onnellinen ja seesteinen koira on omistajan suurehko ilo <3
Hauskaa Joulua Artulle ja Maikkulille♥
VastaaPoistaKaisa
Kuulostaapa hauskalta paikalta tuollainen luolasto!
VastaaPoista