Ilmeet kertovat kaiken! Täällä alkaa meidän perheellä olla jo kova ikävä Rasaviliä, joka on kotona meidän muiden Puola - tourneen ajan. Tiistaina onneksi pääsemme Rasaviliä taas rapsuttelemaan:)
Samat ikävät tulossa täällä, kun koira lähtee kesälomalle viikoksi. Tosin mulla on sillä aikaa niin monta projektia menossa, että voin vaan huokasta helpotuksesta, kun "säästyy" lenkityksen aika työnteolle. Teillä on varmaan riemukas kohtaaminen =D
Ja ajatteles Iivari, kun ei tartte itse tehdä sen eteen mitään: puisto hoidetaan, lisää istutetaan ja nurmikot leikataan! Me saadaan vaan kävellä ja hymyillä =D
Hitsit, olen lukenut blogiasi jo pitkään, mutta en millään muista, olenko koskaan kommentoinut. Mutta kuitenkin, nyt oli pakko tulle kertomaan, että meillä on ihan samat lenkkimaastot :)
Älä!!?? No, sit oot varmaan nähny meidät: toinen painelee otsa kurtussa muiden koirakoiden ohi, toinen haravoi maata kuin muurahaiskarhu =D
Minkälaisella kokoonpanolla te liikutte Arthúrin huudeilla, kerro kerro!
Apua, nyt ei kehtaa kirjottaa enää mitään, kun tunnistetaan ;) Mut jos olette koirakamua, lenkkiseuraa yms. vailla, Arttu on valmis tutustumaan, ja meikä tulee siinä pakollisena pahana mukana =D
Meillä on kaksi karkeakarvaista kääpiötä, toinen punariista ja toinen musta punaisin merkein. Tällä hetkellä aika pörröisiä :) Muutettiin tähän pääsiäisenä, sitä ennen asuttiin Porvoossa. Siellä ei tuo koirien ulkoiluttaminen ihmisten mielestä ollut niin justiinsa, joten saatiin yhteensä kuusi kertaa irtokoira niskaan, mistä johtuen nuorempi koiristani rähjää hihnassa ihan tajuttomasti. Ekan ja tokan kerran jälkeen sain sen vielä rauhoittumaan ja kulkemaan nätisti, mutta kolmannen jälkeen peli oli vähän niinkuin menetetty. Onneksi täällä tuntuu olevan fiksuja koiria ja koiranomistajia, ollaan pystytty jo tutustumaan rauhaksiin muutaman kanssa, ja ehkä jos nämä hyvät kokemukset jatkuu, Mökökin lakkaa rähjäämästä. Eli jos Artun kantti kestää kuunnella sitä räyhäämistä sen muutaman minuutin, mikä Mököllä yleensä menee, ennen kuin se tajuaa, ettei mitään tapahdu, niin lähdetään toki lenkille!
Onpa kurjaa tollanen irtokoirien aiheuttama pelko! Mä en oikeesti ymmärrä edes niitä, jotka päästää koiransa pitkässä hihnassa toisen koirakon nenän eteen, vaikka näkevät että vastaantulija yrittää kaikkensa pitääkseen oman koiransa tien sivussa (tai jopa ojassa, kuten minä josku).
Arttu on kyllä joitakin kohtaan provosoituva - implantistaan huolimatta - ja yritänkin pitää minimissä ne kerrat, kun se pääsee täysille kierroksille. Siksi pidän vastaantulijoiden kohdalla koiran tien reunassa, enkä päästä aloittamaan räyhäämistä täysillä. Hyvät kokemukset opettaa siinä kuin huonotkin, ja kun en anna sen mennä räyhähtämään, lenkit sujuu aina vaan helpommin.
Mutta toi on ihan eri asia, kun koira on pelästynyt aiheesta muita koiria. Ollaan kyllä Artun kanssa valmiit harjoituksiin asian hyväksi :) Kun ei Artun kanssa lähesty räyhääjää liian suoraan, voidaan päästä tilanteesta rauhallisissa merkeissä. Rauhoittumisen jälkeen yhteinen lenkkikin voi kasvattaa rohkeutta?
Me muutettiin 3 vuotta sitten, silloin porukkaan kuului toinenkin koira. Arttu ilmeisesti suojeli liikaa sitä toista, joka oli huomattavasti reaktiivisempi muita koiria kohtaan. Kun Basse muutti meiltä sitten uuteen kotiinsa, Artunkin käytös muuttui. Hälytyshaukut sisällä ja räyhääminen ulkona ovat vähentyneet minimiin entiseen verrattuna. Tosin, mitä pitkästyneempi ja liian vähän virikkeistetty koira on, sitä enemmän se reagoi kaikkeen :/
Kiva olis nähdä hauskat Mökö ja Luru, jotka tietty vasta totuttelee uuteen paikkaan. Sekin on koirille stressi, joten tsemppiä kovasti ja pitkää pinnaa, kyllä siitä ajan kanssa hyvä tulee!
Ilmeet kertovat kaiken! Täällä alkaa meidän perheellä olla jo kova ikävä Rasaviliä, joka on kotona meidän muiden Puola - tourneen ajan. Tiistaina onneksi pääsemme Rasaviliä taas rapsuttelemaan:)
VastaaPoistaSamat ikävät tulossa täällä, kun koira lähtee kesälomalle viikoksi. Tosin mulla on sillä aikaa niin monta projektia menossa, että voin vaan huokasta helpotuksesta, kun "säästyy" lenkityksen aika työnteolle.
PoistaTeillä on varmaan riemukas kohtaaminen =D
Kyllä kunkkuna on hyvä vähän naureskella. Mukavaa viikonloppua! t. Eka
VastaaPoistaHyvä pomo kertoo myös hyvät fiilikset ;)
PoistaReipasta viikonvaihdetta teille!
King Artturi. Teillä on ylhäisen hienot kävelymaisemat. Terkut Ossilasta!
VastaaPoistaOnhan täällä noita, joka ilmaansuuntaan omansa :)
PoistaAurinkoista viikonloppua Ossilaan!
Noh, eipä kylä ihme, että hymyillyttää, Arttu. On meinaan kokolailla komian isoo ja suurta huudia. Joo on. Maisemat miestä myäden.
VastaaPoistaPitäähän sitä tilaa jossakin olla täälläkin =D
PoistaNäissä ulkoilusysteemeissä ei oo valittamista.
Huluppee on valtakunta ja sen näkymät! Ja alamaeset palavelemassa ja kuvvoomassa.
VastaaPoistaJo tuommonen hymmyilyttäähhii :)
Ja ajatteles Iivari, kun ei tartte itse tehdä sen eteen mitään: puisto hoidetaan, lisää istutetaan ja nurmikot leikataan! Me saadaan vaan kävellä ja hymyillä =D
PoistaKing Arthur valtakuntaansa tutkailemassa. Komeat on maisemat ja valtakunta. Mutta komea on kunkkukin!
VastaaPoistaMikä parasta: maisema ei ole paha omasta ikkunastakaan :)
PoistaMäyrikset komeilee aina, kyllähän se tiedetään =D
Ylväs on tuo kanavan kunkku :)
VastaaPoistaAsema vaatii hiukan ryhdistäytymistä välillä :)
PoistaHyvä Arttu, just oikea asenne!
VastaaPoistaMäyriksillä on aina, sä se tiijät, Sylvi =D
PoistaHitsit, olen lukenut blogiasi jo pitkään, mutta en millään muista, olenko koskaan kommentoinut. Mutta kuitenkin, nyt oli pakko tulle kertomaan, että meillä on ihan samat lenkkimaastot :)
VastaaPoistaTerveisin,
Maaria, Mökö ja Luru
Älä!!?? No, sit oot varmaan nähny meidät: toinen painelee otsa kurtussa muiden koirakoiden ohi, toinen haravoi maata kuin muurahaiskarhu =D
PoistaMinkälaisella kokoonpanolla te liikutte Arthúrin huudeilla, kerro kerro!
Apua, nyt ei kehtaa kirjottaa enää mitään, kun tunnistetaan ;)
Mut jos olette koirakamua, lenkkiseuraa yms. vailla, Arttu on valmis tutustumaan, ja meikä tulee siinä pakollisena pahana mukana =D
Meillä on kaksi karkeakarvaista kääpiötä, toinen punariista ja toinen musta punaisin merkein. Tällä hetkellä aika pörröisiä :) Muutettiin tähän pääsiäisenä, sitä ennen asuttiin Porvoossa. Siellä ei tuo koirien ulkoiluttaminen ihmisten mielestä ollut niin justiinsa, joten saatiin yhteensä kuusi kertaa irtokoira niskaan, mistä johtuen nuorempi koiristani rähjää hihnassa ihan tajuttomasti. Ekan ja tokan kerran jälkeen sain sen vielä rauhoittumaan ja kulkemaan nätisti, mutta kolmannen jälkeen peli oli vähän niinkuin menetetty. Onneksi täällä tuntuu olevan fiksuja koiria ja koiranomistajia, ollaan pystytty jo tutustumaan rauhaksiin muutaman kanssa, ja ehkä jos nämä hyvät kokemukset jatkuu, Mökökin lakkaa rähjäämästä. Eli jos Artun kantti kestää kuunnella sitä räyhäämistä sen muutaman minuutin, mikä Mököllä yleensä menee, ennen kuin se tajuaa, ettei mitään tapahdu, niin lähdetään toki lenkille!
PoistaTerkuin,
Maaria, Mökö ja Luru
Mäykkyjä, kiva juttu!
PoistaOnpa kurjaa tollanen irtokoirien aiheuttama pelko! Mä en oikeesti ymmärrä edes niitä, jotka päästää koiransa pitkässä hihnassa toisen koirakon nenän eteen, vaikka näkevät että vastaantulija yrittää kaikkensa pitääkseen oman koiransa tien sivussa (tai jopa ojassa, kuten minä josku).
Arttu on kyllä joitakin kohtaan provosoituva - implantistaan huolimatta - ja yritänkin pitää minimissä ne kerrat, kun se pääsee täysille kierroksille. Siksi pidän vastaantulijoiden kohdalla koiran tien reunassa, enkä päästä aloittamaan räyhäämistä täysillä. Hyvät kokemukset opettaa siinä kuin huonotkin, ja kun en anna sen mennä räyhähtämään, lenkit sujuu aina vaan helpommin.
Mutta toi on ihan eri asia, kun koira on pelästynyt aiheesta muita koiria. Ollaan kyllä Artun kanssa valmiit harjoituksiin asian hyväksi :) Kun ei Artun kanssa lähesty räyhääjää liian suoraan, voidaan päästä tilanteesta rauhallisissa merkeissä. Rauhoittumisen jälkeen yhteinen lenkkikin voi kasvattaa rohkeutta?
Me muutettiin 3 vuotta sitten, silloin porukkaan kuului toinenkin koira. Arttu ilmeisesti suojeli liikaa sitä toista, joka oli huomattavasti reaktiivisempi muita koiria kohtaan. Kun Basse muutti meiltä sitten uuteen kotiinsa, Artunkin käytös muuttui. Hälytyshaukut sisällä ja räyhääminen ulkona ovat vähentyneet minimiin entiseen verrattuna. Tosin, mitä pitkästyneempi ja liian vähän virikkeistetty koira on, sitä enemmän se reagoi kaikkeen :/
Kiva olis nähdä hauskat Mökö ja Luru, jotka tietty vasta totuttelee uuteen paikkaan. Sekin on koirille stressi, joten tsemppiä kovasti ja pitkää pinnaa, kyllä siitä ajan kanssa hyvä tulee!