Ajattelin viettää laatuaikaa koiran kanssa. Istuin lattialle, heittelin palloa, pyysin tuomaan pallon, kehuin ja kannustin... laastaroin läpinäkyvästi omatuntoani.
Koira viitsi muutaman kerran. Sitten se loi koko kuononpituudelta katseen, josta ei voi erehtyä. Se arvioiva, sekunnin sadasosassa määrittelevä, ihmisen ihan tiettyyn lokeroon kategorioiva katse.
Melkein kuulin sen ajatukset, kun se hyppäsi sohvalle, käänsi selkänsä ja alkoi järsiä luuta. Kuin ei sillä muuta tekemistä olisi ollut pitkän päivän aikana. Kuten sekin ajattelee joka ikinen ilta, kun istun tietokoneella. Tunnista toiseen.
"Leiki kuule ihan yksinäs."
:D Niihhän sulle kävj niinku äetillehhii pallon kansa. Ku koetti leekittee muka. Ja minä sen mieliks parj kierrosta kävin sitä hakemassa kyökistä ku sinne sitä visko :) Sittä siirryin lasista pihalle kahtelluun. Että leeki vuan mamma keskenäsj :D
VastaaPoistaOi, te mäyräkoirat ootte julmia ;D
Poista