Kekseliäisyys ennen kaikkea

Jos ei mäyräkoiralle kerran laiteta petiä ihan joka huoneeseen ja varsinkin juuri sen tuolin viereen, jossa emäntä istuu, on pakko ottaa asia omiin tassuihin.

Yöt on käytettävä tehokkaasti asunnon viilentämiseen yhden ainoan tuuletusikkunamme kautta. Se ikkuna sattuu olemaan makkarissa sängyn vieressä, joten siinä kohdassa ei kurkkukivun uhalla voi nukkua, vaikka viileä ilmavirta mukavalta tuntuukin. Lattialla on sopivan viileääkin, joten varapatja on yöt olohuoneen lattialla, päivät makuuhuoneen nurkassa.

Ja kaikkina vuorokauden aikoina mäyräkoira löytää jossain vaiheessa tiensä puhtaisiin lakanoihin, kun kerran niitä koiranpetejä on liian vähän ;)

Sittenkin siivousta

 

Joutaisiko jostakin näistä joutavista työkaluista luopumaan. Eihän me edes tiedetä, mitä näillä kaikilla kuuluu tehdä. Siivoamme aikamme kuluksi työkalupakkia, kun lattiat tuli luututtua jo eilen.

Olen ottanut jo tassutuntumaa metsään. Mukavan pehmeä polku ja paljon haisteltavaa. Pistin ihan laukaksi, kun hiekka tuntui niin mukavalta varpaissa. Tosin aamu-/iltapissakieppimme varrelle rakennetaan lähiaikoina lisää taloja. Sitten sinne ei enää ole asiaa. Mutta jää meille vielä tuo "sysimetsä".

Naapuruston koirat näyttää ihmisen mielestä suurilta. Mutta ihan nössöjä ne on. Yksikin samojedi (tyttö varmaankin...) itki haikeasti kadun toiselta puolelta, kun näki meikämäykyn. Parille muulle karvaturrille sanoisin muutaman sanan, jos pääsisin lähemmäksi. Minua ei niiden koko liikuta. Mitä isompi, sen enemmän vastusta! Ihminen ei tykkää ajatusmallistani.

Mitä kummaa

Mitä ihmettä täällä taas tapahtuu...

Missä mun aurinkotuoli on?!

Dino ja minä odotetaan ankealla parvekematolla, mitä vielä tuleman pitää.

Onko tämä uutta sisustusmuotia? Kaikki tavarat kerätään pois ja nukutaan lattialla. Ihminen heiluu hulluna, lääkitsee selkäänsä ja jatkaa heilumista. Minä en enää jaksa, herättäkää kun tämä maailmanloppu on ohi.

Uusi aamu

Lomalla hitaat aamut ovat parhaita.

Se tunne, kun saa tulla peiton alta näkyville omaan tahtiin...

...ja kohdata paparazzin heti, kun silmä aukeaa!

Makoisat unet tulikin tällä uudella patjalla, kun sain lisää pehmusteeksi vauvojen peiton ja lämmikkeeksi uuden kierrätyspuuvillaisen peiton, löytöjä tarjouksesta.

Nyt kun nämä nukkumisasiat on selvitetty, voisin ottaa vähän aamupalaa. Ai niin, eihän sitä tässä huushollissa petiin tarjotakaan. Ainakaan aamulla.

Uusi päivä, olen valmis!

Turvapaikka

Se on nyt kuulkaa tosi kyseessä tässä huushollissa. Ihminen sai siivouspistoksen. Peruslaiskan ihmisen siivoaminen ei ole turvallista seurattavaa lähietäisyydeltä (eihän sillä ole edes riittävää kokemusta siivousvälineistä... ;)
Pennusta asti olen saanut käskyn omalle pedille, kun moppi otetaan esille. Vuosikaudet olen kyllä jo omatoimisesti kömpinyt peittoni alle siksi aikaa, kun imurin ja mopin varret kilisee ja kolisee ei-niin-ammattilaisen käsissä.

Peti oli nostettu lattialta sohvalle. Mutta mihin muualle sitä pieni, avuton koira kaivautuisi kuin omaan turvapaikkaan, vaikka se oudossa asennossa, melkein kyljellään olikin. Nyt ihminen stressaa, kun siivous on jo ohi, enkä ole saanut perinteistä siivoushepulia. Mikäs tässä on makoillessa, hepulit ehtii myöhemminkin. Jatkaisi vaan niiden pölyjen pyyhkimistä, minua ei siihen tarvita.

Kätevästi lomalla

Tässä vaiheessa kaikki  näytti vielä hyvältä. Verhokangas oli mittailtavana lattialla, kesken minun päiväunieni. Ihminen oli innostunut ja toiveikas. Onhan ne verhot aina ennenkin onnistuneet...

Vaan eipä onnistunut tämä verho tällä kerralla. Kangas oli leprua, joustotikkiin ei vissiin ollut intoa perehtyä, ja lopputulos on sen mukainen.

Samassa kuvassa kolme asiaa, jotka tuo lomalla oleva optimisti on onnistunut pilaamaan. Onnistumista kai sekin on. Verho on siis oikean mittainen – sivusaumojen kohdalta – mutta muuten se laahaa muutaman sentin liian pitkänä maata, vaikka ala- ja yläreuna on leikattu ihan viivasuoraan kuvionkin mukaan.
 Toinen verho on vielä päärmäämättä, kun ihminen yrittää keksiä, miten se saisi kaksi samanpituista verhoa, mutta mieluiten ei maata laahaavia.

Turkoosi pyörävaunu toimittaa apupöydän virkaa, ja on muuten kai edelleen toimiva, mutta suihkepullolla maalattu pinta on nyt läikikäs. Ennen se oli tasaisen tummanruskea.

Taka-alalla näkyy vielä toistaiseksi tomaatin oksia. Tomaatissa oli muutama kukka, nyt yksi ainut raakile. Minusta olisi parasta armahtaa sitä meidän parvekkeen liki 50 asteen hellepäiviltä ja viedä biojäteastiaan hyötykäyttöön. Lannoituskin on ollut olematonta, joten miksi panostaa kasteluun, jos muu hoito ontuu.

Tämä retiisin versotuskokeilu on toistaiseksi hengissä. Muutama aiempi satsi joutui roskiin, kun osa homehtui ja osa kuivui. Ihmisen on kovin vaikea hahmottaa noiden kastelussa, mikä on liikaa tai liian vähän. Tuo uusi versotusastia auttaa asiassa hiukan, kun pohjalla on pelkkää vettä, ja idut saavat itse kasvattaa juurensa hörppimään juotavaa. Talouspaperi- ja maitopurkkiviritykset ei sopineet hajamieliselle muka-puutarhurille. Onneksi on keksitty apuvälineitä avuttomille ;)

Loma jatkuu kaikesta huolimatta seesteisissä merkeissä. Tämän päivän sade antoi ihmiselle virtaa ja minulle hyvän syyn nukkua ohi lenkitysaikojen. Vahtivuoro vaihtuu taas, kun aurinko näyttäytyy. Ylihuomenna pääsen koko päiväksi sinne kotihoitolaan, kun meidän taloyhtiössä häädetään sokeritoukkia joka asunnosta, ja joudumme evakkoon. Ihminen ressaa, kun myrkkyä jää kuulemma lattioille, eikä sitä saa siivota pois – ennen seuraavaa myrkytystä, joka on kahden viikon päästä... Myrkyttäjä ei ollut kuullut, että yksikään koira olisi sitä koskaan lattioilta nuollut. Minä en ole kuullut sellaisista koirista, jotka ei työnnä nenäänsä kaikkeen uuteen ja kiinnostavaan, enkä itsestänikään mene takuuseen. Pysytellään hengissä silti, lomallakin.

Löytöjä parvekkeella

Mitä, mitä näen tuossa pöydän reunalla.

Nami. Napu. Nappula. Herkku. Minisapuska.

Ihan minua varten.

Näin kätevästi se siirtyy kirjaimellisesti parempiin suihin.

Missähän seuraava on...

Puolen vuoden kuulumiset

Mahdottoman pitkiä taukoja kirjuri-ihminen on pitänyt taas uutisteni kertomisessa. Kaiket päivät se näpyttelee konetta, mutta Minun, Mäyräkoiran, asiat jäävät hunningolle. Onneksi Iivari-kamu jo kyseli kuulumisteni perään, ja ihminenkin heräsi kaivelemaan kuvia kännykästä.

Tässä (jopa meidänkin kuvien tasoon nähden ala-arvoisen keltaisessa otoksessa) olen vallannut uuden memoryfoam-petini. Alkuun oli outoa, kun tässä on vain matalat laidat, enkä löydänyt leualle sopivaa paikkaa. Pian opin myttyämään peitot mukavaksi päänaluseksi. Samalla sain hyvän syyn herätellä ihmistä vielä useammin, kun peittoa pitää tulla laittamaan Minun päälleni.

Peti on ihan hyvä, mutta melko jämäkkä. Ja koska se hankittiin sitä varten, että se mukautuisi (kevyenkin) nukkujan mukaan, pitihän siihen sitten hankkia pehmeämpi memoryfoam-levy lisäksi. Ja vielä Ikean muovitettu froteelakana suojaksi, ettei arvokkaaksi muodostunut nivelystävällinen peti likaantuisi. Että näin minä nukun. Paitsi silloin, kun en nuku, vaan vaellan ympäri huushollia ja teen ihmisen hulluksi, kun se ei tiedä, onko minulla joku hätänä, kipuna vai harrastanko vaan mäyrämäisiä rasittavuuksia.

Välillä uusi peti siirretään varastoon, kun ihminen siivoaa ja kyllästyy nostelemaan 2-3 mäyräkoiran kokoista patjaa paikasta toiseen. Silloin sukellan mylläämään vanhaan vankkuuriini, ja joku älypää ottaa kuvia...

Nukkuminen on yliarvostettua. Sitä tehdään meillä ihan liikaa tai ainakin aina silloin, kun haluaisin leikkiä. Vaikka tällä hiirellä. Saisinko sinusta kaverin?

Tämä on pehmo-Kongi. Aluksi sen kanssa riitti ajankulua, mutta kun tarranauhat menettivät tehonsa, on ihan helppo onkia herkut Kongista ja juosta pyytämään lisää. Kongia kannankin ahkerasti ympäri kotia ihmisen kannoilla.

Ihminen on tehnyt vaan töitä ja välillä harrastanut omia juttujaan. Yhdet porkkanasämpylät onnistui, mutta seuraavat ja sitä seuraavat jäivät kuulemma mataliksi. Jos joku osaa neuvoa, mikä meni pieleen, meillä olisi ehkä keittiön lattialla vielä enemmän jauhoja, mutta ilmassa hieman vähemmän tulikiven katkua. Ei mulla nyt muuta, ihminen voi jatkaa. Moro!

- - - -

Sämpylöiden leipomisen lisäksi olen testannut uutta haudutuspataa ja polttanut pizzan karrelle. Syntymäpäiväkakkukin tuli tehtyä ihan vahingossa, kun iski kääretortun nälkä. Torttutaikina jäi pellille epätasaisesti, eikä siitä ollut käärittäväksi, joten kolmeen osaan leikattuna siitä tuli kakku.

Suht terveitä olemme olleet. Jos ei oteta huomioon niitä etätöiden ensimmäisten 4 viikon ajan (ja muuten taas tänään palanneiden) flunssan oireiden seilaamista. Ja Artun perinteistä kevään pissatulehdusta, jota varten mentiin hurmaavan taksikuskin kyydillä eläinlääkäriin ja takaisin. Kohta on kontrollikäynnin aika, nyt ihan karusti omalla autolla, joka on vihdoin katsastettu ja saanut kesärenkaat. Artun selkä on pysynyt suht rauhallisena, ja lenkillä laukataankin, mutta välillä alaselän karvojen pörhistely ilman syytä paljastaa, että ajoittain on kipuja. Nyt kun antibioottikuuri on ohi, pitää kokeilla, miten säännöllisempi lääkitys auttaa. Ja kun virusaika on ohi, päästään vihdoin kokeilemaan laserhoitoa, joka jäi nyt aikomukseksi.

Me käydään teidän blogeissa ahkerasti. Mutta saamattomuus iskee, kun pitäisi keksiä jotain kertomisen arvoista tästä omasta tylsästä arjesta. Voikaa hyvin ja pysykää terveinä.

Teknologiaa tulossa

Et oo tosissas...

Meinaatko lähettää minut avaruuteen?!

Leppoisa päivä

Tuumailen tässä sitä, että meillä oli mukava päivä. Mamma-ihminen teki kotona töitä, ja aamukin aloitettiin leppoisasti ja kiirehtimättä. Saisi olla useammin täällä minun kanssani. Ensi vuonna aikoo ollakin, mutta siihen on pitkä aika. Joskus syksyllä kuulemma vaihtaa jokapäiväisen päivätyön etäpainotteiseksi. Saa nähdä, mutta odotan kyllä sitä jo kovasti.

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava päivä, taidammekin käydä lukemassa muiden kuulumisia ennen kuin lähdemme tuonne inhaan vesisateeseen asioille.

Unta ja terveellistä ruokaa

Kyllä uni maistuu makelta, kun nappaa särkylääkkeen, käy ulkona asioilla ja yrittää hetken riehata... Ihminen on koko ajan peittelemässä, mutta kerkesin hiukan tuulettamaan, kun silmä vältti.

Selkäterveyden lisäksi meillä intoillaan muutakin. Mikro sai lähtöpassin, ja tilalle tuli tämmöinen härveli. Sillä on tehty jo lihapullia, munakasta, pannaria, suklaakakkua... eiköhän se terveys tule siitä, mitä tuonne masiinaan laittaa kypsymään. 

Tekemistä vailla

Tässä olisi vaihteeksi yksi koira ja pallo vailla leikkikaveria. Taloudessa asuva pallonheittokädellinen tekee koko ajan töitä, paras leikkikamu muutti kauas toiseen päähän Suomea, ja ulkona keli ei ole suunniteltu mäyräkoiralle. Jotain tekemistä on siis keksittävä, heti.

Tämän blogin ihminen muistaa aina, kuinka sai ammatinvalintatestissä suositukseksi esinesuunnittelijan. No, tulipahan tuossa muina mäyräkoirina rakennettua luola, ilman mitään testejä ja ammattia. Se tekee, joka osaa ;)

Täys kymppi

Mikäs kumma sinä olet, minun tuolillani!?

Ei kai sinustakin vaan varise karvoja... kohta meinaan imuri ja tarraharja taas heiluu ;)

Jos olen unohtanut kertoa, mulla oli synttärit pari viikkoa sitten. Nyt olen ihmisen mielestä täys kymppi kahdella eri merkityksellä ;) Luu ei ole synttärilahja, vaan kaappiin unohtunut jemma. Mummu – siis minun ihmiseni äiti – oli kirjoittanut siihen paketin päälle: "Pikku Arttu". Höh... tulisko tuosta tippa silmään vai näytteliskö olevansa jo iso jätkä. Sitäpä en kerro teille.

Koiran arkea

Hei, tämä on takuulla mun paketti! Nyt vilkkaasti tänne auttamaan, ruokasäkki painaa enemmän kuin minä!

Mitä nostit pöydälle, anna heti takaisin minulle tilatut herkut!

Noni, nyt alan maistella valita mieluisinta laatua iltaruuaksi.

Eipä tämä elo pelkkää juhlaa ja herkuttelua ole ollut... Syyttäisikö näistä tamineista säätä vai sitä ihmistä, joka minulle on tähän talouteen riesaksi annettu ;) Kaikesta huolimatta onnistuin niillä kovilla pakkasilla pudottamaan melkein joka ulkoilulla yhden tossun. Harmi vaan, että ihmisellä on väärässä paikassa hoksottimet tallella, ja kaikki pudottamani tossut napattiin talteen.

Pitääkö kynsien leikkuukin kuvata... Minulla ei ole enempää kommentoitavaa.

Otan nyt unet, jos sopii. Ei kiitos, en halua tossuja, palttoita, silmätippoja, kainalorasvaa, korvanpuhdistusta enkä edes välipalaa nyt hetkeen. Mene näpyttelemään vaikka kauppalistaa ja kirjoita sinne, että paljon herkkuja kiusaamallesi koiralle. Valmista myös joutessasi niistä uusista ruokalaaduista maistuva illallinen. zzzZZZZZZZ!

Palvelu on kohdallaan

No nyt kelpaa! Koko pehmovarasto tuotiin sohvalle. Tuo ärsyttävin pehmo roikkuu kaulassa vielä pari päivää.

Palvelu pelaa täällä muutenkin, ainakin mitä sohvalle menemiseen tulee. Kerran hyppäsin vaivattomasti sinne itse, kun silmä vältti. Alas en saa mennä, kompastuisin kuulemma. Mikäs siinä, jos ihmisellä on aika pitkää monien pyhien jälkeen ;)

Näillä konsteilla ihminen yrittää pitää orastavan flunssan loitolla. Kysyisin vaan, tehoaako pöpöihin hienostelu paremmin kuin rehellinen mustaviinimarjamehu muovimukista? Raastettu inkivääri oli niin vahvaa, että sen annostelu taisi mennä pieleen jättimukiinkin. Eikös lääke ole silloin tehokasta, kun se on pahaa :D

Kolminkertainen treeni

Esittelen tässä tehokkaan tavan järsiä luuta. Samalla treenaan reisilihaksia ja lankutan ja punnerran. Eikös tätä yhdistelmää voisi jo kutsua mäyräkoira-triathloniksi, kun uinti ei oikein sovi hipiälle, tassut ei yllä pyörän polkimille ja juoksu rajoittuu varisten jahtaamiseen.

Tuumailtavaa

Joka puolelta kuuluu nykyään vauvauutisia...

eikä tämä hassumpaa hommaa olekaan!

Ihmettelen vaan, miksi vain emokoirat

muka saisivat hautoa ;)

Rapubileet

Meillä alkoi tällainen luontoystävällinen ravustuskausi.

Pehmorapu oli paras ostos vuosiin. Se olisi väkisin viety lenkillekin, mutta kieroudella saatiin jätettyä kotiin. Lenkillä tavallisesti hyvin säästeliäästi merkkaileva koira teki asiansa hirveällä kiireellä,  juoksi lenkin mahdotonta vauhtia kotiin, kiskoi ihmistä perässään, ja pääsi takaisin rakkaan ravun luo! Illalla ei tahtonut uni maistua, kun ravun raato jäi olohuoneen matolle. Sitä piti käydä vielä katsomassa ennen nukkumaan kömpimistä.

Tänään tuli Kalle-kamu viettämään viikonloppua kanssamme, joten rapubileet jatkuu! Siskonpeti laitetaan olkkariin, luita järsitään, ja kaikilla on ihan hyvä mieli. 

Mukavaa viikonvaihdetta sinulle myös.

Verryttelystä pelin pyörteisiin

Mikä nyt on homman nimi?

Au-au, tämä sattuu herkkiin anturoihin!

No ei kuule auta, vaikka vaihtaa tassua, hoopo...

Se olikin alkuverryttely kotitekoiselle pelituokiolle! Joka palloon ja puruluuhun oli tungettu herkkuja, ja olin kyllä vähän aikaa pyörällä päästäni, mistä aloittaisin. Mutta kun vauhtiin pääsin, häntäkin meni ihan näkymättömäksi :D Kokeilkaas, tuossa hommassa kuluu aika mukavasti. Pallomeri vaan puuttui. Oli kuulemma liian työlästä hakea kevythäkki varastosta ja pallot vaatehuoneen ylähyllyltä.

Hei vaan, hei

 

Pistäydyttiin moikkaamaan, mäykky ja minä. Toi kaveri on ihan mun kaksoisolento, ja onkin saanut sen vuoksi pitää vanut mahassaan. Pehmomäykyn sain Kalle-kamulta joululahjaksi.

Ei olla hetkeen kirjoiteltu, kun meillä on aina niin kiire. Joskus on niin kova kiire, ettei ehdi tulla pois peiton alta ennen kuin lähtee hakemaan aamupalaa...

On ollut myös kiire testata uutta unipussia, johon mamma ompeli päälliset. Kettukangasta mäykyille!

Tässä mä vähän huilaan ja toivun. Otin nimittäin pasillin kennelyskää matkaani, ja sitä piti köhiä hetki peiton alla pois. Sen jälkeen onkin taas virtaa riittänyt, tassuissa ja päänupissa. Voitte kuvitella, että taas meillä on kiire. Minä ohjaan ja mamma tulee perässä, jos kerkee.