Kevät on kiireistä aikaa!
Olen vahtinut parvekkeella lentäviä itikoita ja varjoja.
(Kuten näkyy, meillä ei ole vielä kesäkukkia.
Ihminen odottaa hallaa tai muuta tekosyytä...)
Olen mennyt metsään.
Ja tullut sieltä pois :)
Haastavinta oli opettaa mammalle ja nallelle uusi temppu!
Näin se menee:
Mamman kuuluu heittää nalle mahdollisimman kauas (helppo juttu pienessä kaksiossa, mutta tarkoitus ei tietääkseni ollut osua koriste-esineisiin...) Niin, ja nallen saa heittää vain, jos kosken sitä kuonolla tai menen maahan. Jos mua siis huvittaa.
Ai, eikö mennyt noin? Mummiälestä!!
PS: Opetin Artun koskemaan kuonolla nallea (ei syöksähtämään kita avoinna nalle-paran kimppuun ja puremaan sitä tappomielialalla). Laitoin oman käteni harjoitusalustaksi, koska sitä ei purra. Ei koskaan. Lisäsin juttuun ärsykkeen ja samalla vihjeen heiluttamalla nallen päätä sivulta toiselle. Siitä tuli siis nallen antama sanaton käsky, "koske". Maltti on valttia (koiralla) ja aika pian oli vauhdikas noutoleikki opittu :) Palkkioksi kuonolla koskemisesta tuli siis aina nallen heittäminen eteiseen noudettavaksi. (Ja vain kerran koriste-esineisiin...)
Toinen harjoitus meni sitten niin, että Artun piti mennä maahan aina, kun nalle nyökkäili päätään. Tässäkin tarvittiin vähän tutulla käsimerkeillä avustamista aluksi, mutta tehtäväkin oli paljon vaikeampi. Päätään nyökyttävä nalle näytti nostavan koiran kierroksia, joten itsehillintää ja keskittymistä koeteltiin aika mukavasti. Nyökyttäminen oli ilmeisesti jotenkin haastavaa, koska maahan menoa edelsi aina valehyökkäyksiä ja mörähdyksiä. Tämänkin tempun lopulta opimme :)
Vau...hienoja temppuja! Mulla oes suattanna aevot jo nyrjähtee enkä oes oppinna tuommosta :D Vaekka eepä kyllä äet oes älynnäkkää nuin hienoja temppuja opettoo. Sillä ku on jo aevot jotennii nyrjähtännä :)
VastaaPoistaSulla on kamu viksu mamma ku oppi nuin äkkijä tuommosen! Taekka kumpiko se nyt sittä kumpoo opettikkaa...Mukavija temppuiluja kuitennii! :)
Kova hommahan siinä oli, kun mammaa koulutin. Ja nallea samalla =D Taidettiin nyrjähtää molemmat, kun päivä on menny enempi loikoillessa, sateen ropinaa kuunnellen :)
PoistaKokeilepas vaan Iivari, kyllä se sinunkin äet voi yllättää ;)
Täällä Rasavili toteaa Artun olevan komeuden lisäksi myös selkeästi fiksu.
VastaaPoistaRasavilillä on juoksu ja se tietää aina kestomurjotusta. Mieluisin paikka kotona on torkkupeiton alla. Pöksyt ahdistaa ja ulkonakin olo on tylsää, kun kaikki änkää nuuskimaan. Voi kurjuutta!
Malttia on tullut iän mukana, siitä nuo onnistuneet leikkihetket johtuu :)
PoistaToivottavasti Rasavili voi jo nauttia kesästä ja murjotus on kohta loppu ;)
Voi eikä, onko Arttu taas ötökkäjahdissa? Voin kuvitella, se ei näe eikä kuule mitään muuta :D
VastaaPoistaVau, hienosti on Arttu kouluttanut emäntäänsä, aivan mahtavan hieno leikki. Ainakin jos toinen suostuu noutamaan sen heitetyn lelun ;) Valehyökkäykset on meilläkin tuttuja juttuja Ellin paremmilta päiviltä. Hmm, mites koriste-esineiden kävi?
Alkukesästä noita jahdataan hulluna parvekkeella, mutta nyt siellä jo maltetaan loikoilla auringossa :)
PoistaEn oikein tykkää tosta ötökkätranssista. Onneksi se pystyy lopettamaankin varjojen ja heijastusten jahtaamisen.
Koriste-esineitä ei onneks meillä ole paljon, eikä nallesta osuman saanutkaan hajonnut :)
Respektiä! Ei kestäis meikäpojan käämit tuollaista menoa. Minä hypin ja hihkun kybällä, kun Palvelijattarella on jotakin heitettävää, ollaan suljettua ovea avaamassa, kuulen tutun auton äänen pihalta jne. Olet kyllä mahtava tyyppi, Arttu!
VastaaPoistaPalvelijattarellasi ei tainnut olla niin kova koulutusääni kun meidän ihmisellä, kun olit nuori koirapoika... mutta toisaalta... olenhan mä aika mahtava mäyräkoira ;) Terv. Aatu
PoistaOhos! Sulla on, Arttu, viksu äippä.
VastaaPoistaNiin oonki :)
PoistaTuo varjojen vahtiminen se vasta onkin vaativaa hommaa :)
VastaaPoistaVäsyttää se, ainakin auringonpaisteessa :)
PoistaOlette te olleet molemmat kärsivällisiä. Arttu ainaskin osoittaa hienoa esimerkkiä mäyriksen oppimiskyvyistä, jotka ovat varmaan aika rajattomat. Terkut Ossilasta.
VastaaPoistaRajatonta olis, kun ihminen osaisi hyödyntää sitä oppimiskykyä. Ja selvästi aivojaan käyttänyt koira on tyytyväisempi oloonsa.
PoistaHauskoja temppuja! Ihmisen kanssa puuhailu on aina mukavaa. Kaikkea ne keksivätkin. :)
VastaaPoistaArtulla on tapana hakea mua katsomaan, jos se on keksinyt jotain mukavaa, mitä voitais yhdessä katsoa tai tehdä. Viimeksi parvekkeen oven eteen laitettu matto oli niin kiva paikka leluille, kun siihen paisto aurinko, että minut haettiin katsomaan tätä suurta ihmettä :D
Poista