tiistai 13. lokakuuta 2020

Nikkarit

Tuosta pitäisi saada jotain järkevää koottua. 
Mitään käsitystä ei tässä vaiheessa ole lopputuloksesta, pistää kyllä miettimään.

Jaahas, tässä on piirustukset. Jonkinlainen pöytä näyttäisi olevan kyseessä. Onkohan kaikki osat tallella, ja osaako ihminen liittää ne oikein toisiinsa.

Hae äkkiä apua, ei tästä taida tulla mitään...

Kuules pehmokaima, voisitko herätä ja tulla auttamaan? 
Päiväunet seis ja rakentamaan, tässä menee muuten koko viikko...

Huh-huijaa, kyllä raksamiehen homma on aika rankkaa!

Kaulakas hyppäsi pöydälle. 
Tämä oli Minun ja mamman projekti, voisitko väistyä!
Pöytä ei ole kummoinen, mutta eiköhän sille käyttöä löydy.
Pyörät on ainakin kätevät, kun ihminen muuttaa mielensä
ja rullaa pöydän taas eri paikkaan.

12 kommenttia:

  1. Mikäs ihmisen on kokoillessa tavaroita,kun on noin hyvää apua tarjolla. Näppärä ja tyylikäs pöytähän siitä tuli. Erityismaininta pyöreistä kulmista. Palvelijatar manailee aina imuroidessaan,kolhii itsensä mustelmille kalusteiden teräviin kulmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä vaan arvostettu apua, kuono oli tiellä ja liikaa pehmoja muka työmaalla. Turha puhista sitten, kun apu ei kelpaa.
      Täällä tarvittaisiin varmaan pyöreä huone. Ihmisellä kuuluu olevan kuhmu otsassakin, kun laittoi vaan astioita kaappiin. En edes halua kuulla, miten se on mahdollista.

      Poista
  2. Arttu♥, hyvä sinä. Voimakaverit mukana niin työ sujuu rivakasti. Ei tuo ihminen olisi ilman sinua saanut pöytää kasatuksi, usko pois;) Siitähän sai mainion liikkumisavun jos ei viitsi siirtyä paikasta toiseen jalkaisin.Hieno muuten tuo sinun Kaulakas -kaveri. Kutituksia kainalolle hieno herra.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa ♥ kiitos vinkistä! Voisinkin mennä pöydän alahyllylle ja pyytää ihmistä kärräämään minut ruokakupille ;)
      Tämäkin viesti oli jäänyt Bloggerin roskapostikansioon :( onneksi huomattiin.

      Poista
  3. No jos ei noin pätevän kaverin kanssa saa pöytää aikaiseksi, niin ei sitten millään. Kyllä niin tarkasti tutkit piirustuksia ja haalit apuvoimia paikalle. Tuonne pöydän alle voisi laittaa patjan, niin siinähän sulla ja kaulakkaalla olisi loistava petipaikka. Päälle suuri pöytäliina, jonka liepeet roikkuu lattialle asti, niin samalla olisi piilopaikka taattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, eihän tuosta olis tullut ilman minua mitään.
      Hyvä idea, tuosta saisi hyvän piilon, oikean majan! Ja arvaan jo, mihin ihminen piilottaisi silloin herkkuja, kun alkaisi virikkeistää minun kuonotyöskentelyäni ;)
      Kiva kuulla sinusta, Elli. Toivottavasti silmäsi on paremmassa kunnossa jo. Olet vissiin huomannut, että minulle kävi vähän heikommin, mutta hyvin tässä on elo sujunut yhdelläkin linssillä.

      Poista
    2. Juu, muistan tuon sun karmean silmäoperaatiosi, taisin silloin kommentoidakin jotain.
      Kyllä mun silmäni jo paremmin voi, kauluriakaan ei enää ole pidetty. Äippä vielä kaavailee soittavansa ell:lle saadakseen vielä jatkohoito-ohjeet. Minun mielestäni se on jo tarpeeksi hyvä. Toisaalta herkkuja se vain tietää, kun silmään ängetään jotain voidetta / tippaa. Mites sä muuten olet pärjännyt yhdellä silmällä? Sanoit, että hyvin, mutta pitääkö esim. kuonoa kääntää jotenkin enemmän jossain huomionarvoisessa asiassa?

      Poista
    3. No niinpä, siitä on vaan jo aikaa, kun teidän blogissa oli viimeksi postaus, niin ei muistettu heti, että teiltä tuli silloin kommentti.

      Pärjään kyllä mainiosti, enkä ole pahemmin törmäillyt mihinkään, ihan aluksi ovenkarmit tuppas tulemaan liian lähelle... Kuonoa käännän lenkillä mamman mielestä ihan hassusti, eli käännän päätä olemattoman silmän suuntaan, kun kuikuilen, pysyykö mamma messissä. Toista kautta näkisi paremmin, mutta pysyypä niska vetreänä ;) Ja joskus kyllä pelästyttää, kun joku tulee yllättäen siltä puolelta, millä en näe. Ja kun lapset piirittää puistolenkillä paijaamaan, niitä pieniä käsiä tulee sitten yllättäen joka puolelta, mutta olen tottunut enkä ainakaan hermostu niille.
      Mamma on sitä mieltä, että en menettänyt puolta näkökyvystä. Meneehän silmien näkökentät osittain päällekkäin, joten 2/3 taitaa olla tallella.

      Hyvä, että olet parantunut. Ota vaan kaikki hoito (herkkujen kera) vastaan, näet sitten terävästi kaikki tärkeät jutut ulkonakin <3

      Poista
  4. No johan tuo oes ollunna jos ee oes pöötä kassaatunna ku on noheva määräkoera apuna! Apukuono on paekalla sillonku tarvitaan :) Kyllä se rankkoo on tuo immeesten hommiin valavominen. Ja sittä eevät vielä tarpeeks arvosta apuja. Muka ollaan haettana ja tiellä...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-in! Apukuono on ehdottoman tärkeä joka työmaalla. Valvomista kyllä riitti. Ensin piti saada se pahvilaatikko auki ja jokainen pöydän osa tarkastettua. Onneksi Kaulakas ja Pehmokaima tulivat apuun. Ihminen oli vähän siinä kyllä tiellä... ;)

      Poista
  5. Mäyräkoiran katse osaa aina olla niin arvioiva ja paljon puhuva! :D Kolmannessa kuvassa esittämäsi epäilys saisi kenet tahansa tarkistamaan aikeensa ja piirrustuksensa vielä kerran. Varmuuden vuoksi, koska mäyräkoira ei ole tyytyväinen. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On viisainta olla niin selkokatseinen, että ihmiset varmasti tajuavat jotakin olevan vialla ;)

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)