Lumi tuli ja meni. Toinenkin lumi tuli, ja tuolla se nyt liottaa varpaitaan vetisessä maassa, kuten mekin.
Viime viikkoina ollaan opittu se, että mitään ei kannata odottaa. Ei ainakaan sitä parempaa huomista, koska kaikki hyvä ja mukava on tehtävä just ja nyt. Muuten voi käydä niin, että selkä napsahtaa, eikä hetkeen (lue: pitkään aikaan) voi tehdä yhtään mitään muuta kuin yrittää hengitellä ja olla olemassa, kunnes kipu hellittää ja jalat taas kantaa kunnolla.
Se pelätty välilevynpullistuma iski vaisumman viikonlopun jälkeen toissa viikon maanantaina. Lääkärin opioidipiikki ei pahemmin asiaa auttanut. Kävimme seuraavana päivänä neurologilla, ja pääsin magneettikuviin. Siellä se vihollinen paljastui, rintarangan rajalta. Palattiin kotiin koppihoitoon. Vaikka ei minua tarvinnut kahteen viikkoon kopittaa, kun en halunnut liikkua kuin muutaman askeleen. Aluksi takajalat tahtoi jäädä kokonaan kyydistä. Ihmishissi toimii lääkärin ohjeen mukaan ulos asioille ja takaisin sisälle, vähintään 2–3 viikkoa.
Meikäpojalla on hyvä ihmishissi-kotisairaanhoitaja. Vai mitä tuumitte siitä, kun ensin se oli vähällä tainnuttaa minut lääkkeillä ja soitti sitten paniikissa keskellä yötä ainakin kahdelle eri eläinlääkärille ennen kuin uskalsi mennä nukkumaan. Ehkä autoin asiaa, kun nostin pääni ja pyöräytin silmää. En ollutkaan ihan koomassa.
Ainut hyvä puoli asiassa on se, että tämä vaiva iski sen verran ajoissa, että saadaan tuo henkilökohtainen hoitaja taas paniikkimoodista järkevien kirjoihin jouluksi. Tämähän meiltä käy jo rutiinilla: kaksi vuotta sitten paukahti silmä, nyt selkä, juuri joulun alla.
Ei haluttu tulla pahimpina hetkinä pilaamaan muiden joulunodotusta. Eikä kirjuri kyennyt näppäilemäänkään. Nyt joka päivä on parempi edellistä. Kivut on hallinnassa, jalatkin alkaa toimia pikku hiljaa paremmin. Voin arvata, että fyssarin ovi käy tiuhaan, kun saadaan lääkäriltä lupa aloittaa. Nyt pitää pullistuman parantua ja selän rauhoittua kunnolla.
Pitäkää selkänikamistanne huolta, kamut. Yksikään loikka sohvalta tai takitta kylmässä tehty lenkki ei ole tämän kaiken arvoista. Vaiva tulee, kenelle on tullakseen, mutta jos selkä vähänkin oireilee, varottehan niitä loikkauksia alas ja kylmää, joka jumittaa.
Hirmuisen ikävää, että selkävaiva löysi sinnekin. :( Maltti on valttia tuossa asiassa, mutta paluu terveiden koirien kirjoihin on ihan mahdollinen.
VastaaPoistaMeillähän jahkailtiin pitkään, että kisattaisiinko rally-tokossa vai ei. Lucyn ensimmäinen mäykkyhalvaus ratkaisi sen asian ja heti kun selkä oli taas kunnossa, ilmoittauduttiin ensimmäsiin kisoihin. Jos jotain haluaa tehdä, niin paras vain tehdä eikä haaveilla. Elämä on parasta aikaa kaiken tekemiselle! :)
Toivotaan teille paranemista ja kivutonta ja muutenkin mukavaa joulun aikaa! :)
Joo, ei täällä pahemmin kahteen viikkoon hymyilyttänyt. Eikä nukuttu.
PoistaLääkärikin sanoi heti, että paraneminen on ihan mahdollista. Ja onhan tässä jo iso harppaus (vaikkakin pienin askelin...) otettu parissa viikossa.
Mukavaa joulua teillekin, Artulta muiskaus Lucylle ja terkut Ronille :)
Meiltä pitkä jono virtuaalisia haleja ja peukutusta, että pian pääset kuntoon, Arttu-kamu! Välilevyjutut on keljuja, ihmiselläkin. Sen tietää Palvelijatar, joka on vuosia taiteillut levyluiskahduksen kanssa. Välillä on keljut tuntemukset sitten taas siedettävää eloa. Ei enää auta asiantuntijan neuvomat lempeän sitkeät venyttelyliikkeet, jotka muutama vuosi sitten saivat nikamien välistä kurkistavan levynnurkan asettumaan taas paikoilleen. Sellaista se on ihmisen välilevyn kanssa. Minusta eukko voisi kokeilla koppihoitoa ;)
VastaaPoistaKivutonta jatkoa ja lupsakkaa joulun odottelua teille.
Voi ei, kuulostaa kyllä ikävältä vaivalta. Onneksi Palvelijatar osaa säännöstellä liikkeitään ilman koppiakin ;) mutta toista se on näiden nelijalkaisten kanssa.
PoistaLeppoisia päiviä kohti joulua teille.
Voe kamuhyvä.... kyllä kävj kurja homma nyt tuon sinun selekäsj kansa :( Onneks sulla on kuitennii sielä asijantuntova ja paras mahollinen hoetaja. Ja tuntuu nuo hoetokonstittii olovan kohillaan että kyllä sinä kamu siitä vielä koppeovvut kuntoon.
VastaaPoistaTuota selekäkippeetä sitä meelläe on pelätty. Vuan minkäpä tiet vaekka mittee tekisj ni tulloo jos on kerta tullakseen.
Äet sano että kyllä ossoo uatella mittee sielä emäntäsj piässä liikkuu ja miltee tuntuu. Muistaa sen minun eeltäjän kohalta.
Voemoo ja jaksamista sinne teelle kummallehhii. Ja tietennii sitä selän paranemista toevottaan oekeen syvämmiin pohjasta <3 Paljo laetettaan kaaniita ja lämpimijä uatoksija teelle sinne!
Kyllä tässä on oltu kovilla, eikä takeita, onko potilas vai hoitaja kärsinyt enemmän, henkisesti varsinkin.
PoistaMiten voikin noin ihana rotu joutua niin helposti ahtaalle terveytensä puolesta...
Kiitos teillekin kauniista ja lämpimistä sanoista. Yritämme pysyä tolkussa ja tervehtyä.
Voi ei, selkävaivat on viheliäinen vaiva. Toivottavasti maltatte nyt toipua kunnolla, liian aikaisin ei saa lähteä riehumaan. Rauhallista joulun odotusta ja hyvin etenevää toipumista!
VastaaPoistaKyllä täällä on malttia löytynyt yhden pienen takapakin jälkeen varsinkin. Kipulääkettä ei nyt käytetä yhtään turhaan, koska se antaa liian aikaisin liian ketterän olon, ja mäyräkoira kiepsahtaa 180 asteen käännöksen – mistä selkä ei tykkää.
PoistaIloista joulun tuloa teille myös.
Voi ei, joko taas, eikös Artulla oo aiemminkin ollut selkävaivaa? Onpa tosi kurjaa ja niin lamauttavaa. Voin saman kokeneena sanoa, että tuntuu kuin sydän repeäisi, kun näkee lemmikin kivun. Kun sen on kerran kokenut, pelko uusimisesta ei lähde enää ikinä pois. Muuten, mikäs lääke sut koomaan vajotti? Ellillä on ollut Rimadyl sellainen.
VastaaPoistaOnhan se selkä ollut välillä kipeä, nyt kuvattiin ensimmäisen kerran. Välilevynpullistumaa lukuun ottamatta neurologi oli sitä mieltä, että selkä on muuten hyvässä kunnossa. Pari vanhaa, kuivunutta pullistumaakin näkyi. Eli jos niitä on taipumuksena tulla yhä uusia, en uskalla ajatella tulevaisuutta.
PoistaLääke-cocktail ennemminkin... ihan lääkärin ohjeiden rajoissa annettu, mutta Tramal oli vähän turhan tuhti maksimiannoksella muiden nappien kanssa. Huh, onneksi tolkku palasi, ja siitä kyllä lähti kivutkin helpottamaan.
Joo, muistin heti Ellin, kun tämä tilanne tuli. Vertaistukea olisikin kaivattu, mutta ei olla tohdittu vaivata monia saman kokeneita kysymyksillä.
Hirmuisen kurjia uutisia... paljon tsemppiä Arttu! Tuollaiset selkävaivat ovat piinallisia mutta toivottavasti lepo auttaa. Maltti on varmaankin valttia noissa asioissa. Isännän veljen kääpiösnautserilla on sama vaiva. Viime lauantaina lähti taas takajalat alta.
VastaaPoistaParane pian ja isot muiskuset meidän likoilta. Hoitajahan sinulla on ihan kärkivalioluokkaa.
Hipun ja Mytön emäntä
Kurja kuulla, että sielläkin lähipiirissä samaa vaivaa potee toinen pieni koira.
PoistaYritämme malttaa kaikin tavoin. Emäntä yrittää olla soittamatta lääkärille liian usein. Arttu yrittää kulkea pienet jalkeilla olot emännän ohjeen mukaan. Molemmilla tekee tiukkaa ;)
Paranemista, kuomahyvä! Oot meijän ajatuksissa ja äippäs myäs.
VastaaPoistaKiitos. Bloggeri oli tehnyt kurjan tempun ja jemmannut monta kommenttia johonkin roskapostikansioon :/ Onneks huomattiin.
PoistaHyvää ja rauhallista joulua Artulle ja emännälle <3
VastaaPoistaKiitos, hyvää joulua myös sinne.
PoistaHyvää joulua 💖
VastaaPoistaHyvää joulun jatkoa.
PoistaOi, onpa ollut ikävä tapaturma, mutta onneksi ilmeisesti vähän parempaan suuntaan menossa.
VastaaPoistaMitään tapaturmaa ei sattunut, yhtenä aamuna vaan välilevynpullistuma veti maton jalkojemme alta. Olihan se oireillut vähän aikaa, mutta syy selvisi vasta magneettikuvista.
Poista