Olen viettänyt melko tiiviisti kuusi viikkoa kotona koirapojan toipumista toivoen. Pikaiset kauppatavaroiden noudot ja peräti yksi vartin lenkki ilman koiraa – tuntui muuten oudolta ja syylliseltäkin – ja pari pistäytymistä ulko-ovelle ystävien joulumuistamisia varten ovat olleet ainoat hetket omaa aikaa. Tänään olin reilun tunnin verran asioilla, kun luvattu kireä pakkanen edellytti vähän toimenpiteitä auton suhteen. Nokkapelti ei suostu enää aukeamaan, jos ei toinen vedä vivusta ja toinen nosta peltiä, joten edes pissapojan täyttäminen ei onnistunut omatoimisesti :/ Siispä nokka suosikkihuoltamolle, ja reissulla vaihtui myös palanut ajovalon polttimo.
Kotiin palatessani koirapoika esitti häkissään mielenosoituksellisen ja mielenkiintoisen serenadin. Aika oli kuvasta päätellen tullut pitkäksi heti, kun ulko-ovi painui kiinni. Jossakin päin taloa porattiin seinää, ehkä se oli hämmentänyt. Enemmän kyllä uskon toipumisen tekevän tehtävänsä, ja siitä näkökulmasta yksi hajalle purtu jumppamatto on sivuseikka. Jos se on merkki paremmasta voinnista, antaa mennä vaan! Häkin asukas näytti todella pitkästä aikaa taas uhmakkaalta mäyräkoiralta, ja nappasi hampaillaan kiinni matosta malliksi, miten askartelu oli sujunut. Eipä käynyt mielessäkään torua.
Lisää uhmaa oli havaittavissa katseessa, kun laitoin ikuisuusprojektin, lopultakin valmistuneen neuleen näytille. Viimeisiä kerroksia neuloessani kävi kyllä mielessä, löytyykö puvulle vielä käyttäjää. Aika näyttää. Tänään kaikki on paremmin kuin kuuteen edelliseen viikkoon. Artun vointi on vaihdellut jo niin monta kertaa, että on pakko olla vain varovaisen toiveikas. Mutta samalla tosi onnellinen näistä parista hyvästä päivästä. Jospa niitä tulisi lisää. Monta.
Mielenosoittaminen on ihan hyvä merkki sairaiden lemmikkien ja lasten kohdalla. Niin kauan kuin jaksaa potkia ja huutaa, niin toivoa on vielä. :D Toivotaan teille edelleen terveempiä päiviä! :)
VastaaPoistaOn kyllä hassua, miten iloiseksi voi tulla jääräpäisen mäyräkoiran luonteesta silloin, kun se on ollut hetken hukassa. Viikkojen patoutunut energia alkaa tulla matto kerrallaan ulos :D
PoistaPaljon, oikein paljon, teille terveitä päiviä!
VastaaPoistaKiitos, kamut. Sellaiset päivät kuulostaa oikein hyviltä :)
PoistaArttu mietti, että silppuanpa tuosta jumppamaton siitä hyvästä, että jätetään yksin kotiin. ;)
VastaaPoistaMekin toivotaan teille edelleen terveitä ja mukavia päiviä!
Edistystä sekin, että häkissä liikutaan ja tehdään remonttia ajan kuluksi :D Kyllä kummallisista asioista saa nykyään olla onnellinen. Tässä oppii arvostamaan koiransa ominaisuuksia ihan uudella tavalla.
PoistaJippii...tuo näätästää jo tolokun määräkoeran tekosilta! :D Ja samaten tuo epäluulonen katanta tuolle villapaejjalle. Semmosija parempiin aekoen merkkijä.
VastaaPoistaIhan hirveesti toevotaan kamulle vielähhii parempija päevijä satoja lissee <3 Joka päevä on laetettu teelle uamutuulen matkaan niitä paranemisterveesijä.
Kiitos Iivari ja äet <3 ilmankos joka aamu on ollut nyt vähän parempi meininki täälläkin, kun teiltäkin on tullut tuulen mukana apuajatuksia.
PoistaNaamakirjasta löytyi keskusteluketju, joka olisi rauhoittanut mieltä paljon, jos se olisi löytynyt aiemmin. Tosissaan tässä paranemishommassa on joillakin mennyt kolmekin kuukautta, ehkä kauemminkin. Meno on meilläkin jo sitä luokkaa, että ulkona ihminen yrittää jarrutella pienen puhvelin voimilla vetävää "toipilasta". Vetäminen ja pomppiminen lopetetaan alkuunsa, mutta yritys on kova.
Toivotamme Hipun ja Mytön kanssa Artulle paljon terveitä ja mukavia päiviä, hyvää vointia ja kaikkea iloa elämään.
VastaaPoistaHipun ja Mytön emäntä
Kiitos :) Iloisia talvipäiviä teillekin ulkoilun ja leikin merkeissä.
Poista