Tämä on se kaikkein vaikein postaus, joka on kuitenkin pakko kirjoittaa. Mitä pidemmälle odotan, sen vaikeammaksi tulee kertoa blogia seuranneille, että Artun tassunpainallukset ovat hiljenneet. Perjantaina 17.9. oli aika sanoa hyvästit, koska rakkaan ystävän selkä petti uudelleen.
Kiitos kaikista vuosista, jotka seurasitte meitä ja ilahdutitte kommenteillanne. Arttu oli päähenkilö, niin blogissa kuin elämässä, nyt kirjurilla on tyhjää ja paljon opeteltavaa uudessa tilanteessa.
Menetin paljon – melkein tekisi mieleni sanoa kaiken. Toivottavasti en kuitenkaan kokonaan yhteyttä blogikamuihin, aika näyttää.
Lämmin osanottomme, kyynelsilmin luettiin suruviesti. Arttu jätti tassunjälkensä sydämiin. Kiitos yhteisestä matkasta blogissa ja voimahalaus. Yhteys toivottavasti säilyy, olemme täällä.
VastaaPoistaVoi ei...näitä uutisia ei koskaan haluaisi lukea. Kyyneleet silmissä ja sanaton. Olet ajatuksissani näinä päivinä ja toivotan paljon voimia sinulle.
VastaaPoistaIso osanotto valtaisaan suruusi, ihanaa Arttua lämpimästi muistaen ja blogikaveruudesta kiittäen. Nyt Arttu saa temmeltää tuolla paremmilla mailla iloisena ja ilman kipuja.
Hipun ja Mytön emäntä
Voi ei miten surullinen uutinen. Koiran jättämää tyhjyyttä ei täytä mikään, mutta muistot elävät ikuisesti.
VastaaPoistaOtan osaa suureen suruusi ja kiitos kun on saatu seurata Arttua. Vaikka en ole kommentoinut, niin pitkän aikaa olen seurannut.Mäyräkoirat kun on vaan niin ihania.
VastaaPoistaTähän ee löövvy sanoja... muuta ku että lämmin hallaas ja osanotto.Tassunpaenallukset on hilijennä muanpiällä mutta syvämmissä neon ikkuisesti <3 <3 Äet laetto postija...
VastaaPoistaOlen kovasti pahoillani. Voimia sinulle.
VastaaPoistaItku tuli. Arttua olen seurannut, vaikka en ole kommentoinut. Kovasti voimia sinne.
VastaaPoistaIlman kyyneleitä ei selvitty täälläkään. Rakas Archie💙 jaksoi kaikista koettelemuksista huolimatta olla iloinen. Olette olleet rakkaat blogikaverit jo vuosikymmenet. ARTULLE hyvää matkaa. Sano meidän Kustille, Roosalle,Kilalle ja Jessille terveiset. Leikkikää yhdessä, teitä on suunnaton ikävä.Maikkuli Rakas, sinua halaan ja voimia jatkaa eteenpäin.
VastaaPoistaArtulle, mainiolle plokikamulle, hyvät matkat tuanilmasiin. Siäl sua oottaa monta hyvää plokikamua, niiku ny vaikka Pyry-pappa. Äippä lähettää sulle halit.
VastaaPoistaVoi miten ikävää... kyynelsilmin yritän kirjoitella. Lämmin osanottoni ja halaus suureen suruusi. Artulle hyvää matkaa sateenkaarisillalle, vie terveisiä Tiitulle <3
VastaaPoistaAstuin kyytiin iltasoihdun
avaruuteen kulkemaan.
Anteeks anna, että poistun
Luokses jää sydämeni asumaan.
Avaruuden tähtihaasta
tassullani vilkutan
ikiunen ihmemaasta
viestin kerron rauhaisan.
EI!!! Syvälle sydämmeen sattuu!
VastaaPoistaLämmin osanotto ja halaus!
T: Ellieli ja Elli
Kiitos lämpimistä viesteistä ja osanotosta jokaiselle.
VastaaPoista– Mai –
On mennyt monta viikkoa, ettemme ole ehtineet seurata blogikavereiden kuulumisia ja tämä pelko vähän oli, että joku iäkäs toveri on saattanut jo tällä aikaa poistuakin... Oli sellainen etiäinen, niin kuin sanotaan.
VastaaPoistaLämmin osanotto suureen suruun! Paljon kaikkea ehditte Artun kanssa kokea ja kiitos, että jaoitte niitä asioita täällä blogissakin, että me muutkin saimme iloita (ja välillä vähän pelätä ja surrakin) teidän kanssanne. <3
Kiitos osanotosta.
PoistaSehän tässä on niin surullista, että Artun ei ikänsä ja yleiskuntonsa puolesta olisi odottanut vielä lähtevän. Vaikka monenlaista terveyshaastetta matkalla kohdattiin, muut krempat voitettiin paitsi selkävaivat.
Paljon enemmän olisi ollut blogissa kerrottavaksi iloisiakin asioita. Mutta on ollut tosi tärkeää voida jakaa myös ne harmaat ja ikävät asiat. Vertaistukea ja -iloa on riittänyt, kiitos siitä.