Tämä on se kaikkein vaikein postaus, joka on kuitenkin pakko kirjoittaa. Mitä pidemmälle odotan, sen vaikeammaksi tulee kertoa blogia seuranneille, että Artun tassunpainallukset ovat hiljenneet. Perjantaina 17.9. oli aika sanoa hyvästit, koska rakkaan ystävän selkä petti uudelleen.
Kiitos kaikista vuosista, jotka seurasitte meitä ja ilahdutitte kommenteillanne. Arttu oli päähenkilö, niin blogissa kuin elämässä, nyt kirjurilla on tyhjää ja paljon opeteltavaa uudessa tilanteessa.
Menetin paljon – melkein tekisi mieleni sanoa kaiken. Toivottavasti en kuitenkaan kokonaan yhteyttä blogikamuihin, aika näyttää.
