Vihersimpukka-villitys

Maria, Mäyräkoirien ihminen muistutti blogissaan (tai kommenteissa, muistaakseni...) vihersimpukkavalmisteesta. Kun olin juuri puhunut tuttavani, hevosihmisen kanssa samasta asiasta, päätin hankkia pitkäselkäisille tappijaloille nivelien ja nikamien suojaksi ja vahvistukseksi vihersimpukkaa. Ensin kävin Makanan sivuilla, josta hevosenomistajat tilaavat vihersimpukkaa jauheena. Mutta jatkoin etsimistä, ja löysin varta vasten koirille tehdyn valmisteen Yumegan sivuilta.

Laatuvaatimukset ovat nettisivujen mukaan korkeammat kuin ihmisille tarkoitetuissa ravintolisissä. Vihersimpukat ovat kasvaneet Uuden-Seelannin kirkkaissa vesissä, jotka ovat maailman puhtaimmat.  Raaka-aineet kerätään uusiutuvista luonnonvaroista eikä tuotteessa ole käytetty epäeettisiä ainesosia (kuten haineviä). Vihersimpukat kylmäpuristetaan ja niiden Omega-3-pitoisuus on kolminkertainen verrattuna muihin vastaaviin tuotteisiin. Tuotteen pitäisi olla ensimmäinen kolmitehoinen nivelvalmiste koirille. Lisäksi sivuilla luvataan, että tabletti on maukas koiran mielestä :)

Yksi tabletti sisältää:

Glukosamiini HCl                250mg

Vihersimpukka                   150mg

Hyaluronihappo                  1.5mg

Mangaani                            3mg

C-vitamiini                         12.5mg

E-vitamiini                          0.5mg

Mikä koira hyötyy vihersimpukkavalmisteesta?

-aktiivinen koira, joka liikkuu ja harrastaa paljon: nivelten liikkuvuuden ja terveyden ylläpitoon

-työkoira: nivelten toipumiseen ja palautumiseen

-vanhempi koira: nivelten liikkuvuuden ylläpitoon

-tavallinen koira: nivelten liikkuvuus ja notkeus ovat aina hyvä asia samoin kuin niitä suojaavan ruston rakentuminen

Miltä vihersimpukka koirien mielestä maistui?

Tarjosin ensin kummallekin yhden tabletin, joka sylkäistiin epäluuloisena lattialle. Tabletti tuoksui voimakkaasti kalalta, mutta sitähän koirat syövät muutenkin. Viimeksi lohikeiton jämät :)

Taitoin tabletin puoliksi, jolloin tuoksu tuli erittäin voimakkaana esiin, ja työnsin kummankin suuhun puolikkaan. Maiskutus ja toinen puolikas. Jonka jälkeen kerjäämisestä ei ole tullut loppua!! Tämän ravintolisän syöttäminen ei siis ole ongelma. Herkkukaappinsa vaiheilla notkuvat koirat muistuttavat varmasti päivittäin itse tabletista, jos en huomaa sitä tarjota. Uusi, luonnonmukainen herkkupala on siis keksitty, Jos tuon maun saisi siirrettyä palkintonameihin, koirat oppisivat ilmeisesti kiipeämään vaikka kerrostalon katolle. Niin sinnikkäitä kiipeily-yrityksiä on nyt nähty hellan päälle, jossa purkki oli ollut vain hetken. 

PS: Suunnittelen jo jäynää. Huomenna laitankin kerjäläisen suuhun kalkkitabletin ;) Turha luulo, että näitä koiria voi hämätä, mutta hetken hämmennyskin tuottaa jo ilkikuriselle emännälle iloa tämän päivän kerjäämisen jälkeen.

Tätä se taas on

Tänään Artun piti osallistua eka kertaa mätsäreihin. Se kokemus jäi taas aikeeksi. Kuvasta huolimatta, ei ole jalkoja poikki tai muutakaan draamaa. Tassussa on tosi kipeä tulehtunut kohta ja rakkula, kainaloihin roihahti kunnon punotus, ja molempien järsimistä yritän estää. Tassu liotettiin lämpimässä hoitopesunesteessä, kuivattiin, suihkutettiin desinfiointiainetta, rasvattiin ja laitettiin tukkoon. Pari tuntia kulunut, ja tukko on yhä paikallaan...

Viime yö meni jo kainaloiden järsimistä vahtien... Kuskasin koiran petin makuuhuoneeseen, ja heräsin joka kerta, kun mussutus alkoi! Vauvan tutin lutkutusta muistuttava ääni kantautui vaimeana peiton uumenista, jonka alle koira oli taas hautautunut salaa mielipuuhansa kanssa. Neljä juuri-nukahtamisen-jälkeen herätystä riitti, raahasin aamulla koiran petin takaisin olkkariin ja nukuin vielä pari tuntia.

Koville otti Artullakin... Heräsi klo 12 päivällä, pienen lenkin ja ruuan jälkeen oli valmis nukkumaan. Olin poissa pari tuntia, ja kun palasin, koira tuli syliin ja alkoi kuorsata!

Nyt siis nukutaan taas eri huoneissa, kainalot on putsattu, tukko kipeässä jalassa. Katsotaan mitä huomenna keksitään. Lääkäriin vissiin. Ainakin uusi kaupan muona menee ylähyllylle edellisten kanssa, ja meillä tuuletetaan Yrjölän puurolle ehkä lopun ikämme. Jos se auttaa, en valita... Nyt väsyttää, harmittaa ja kaduttaa. Miksi uskon mainoksiin, ja testaan koira-reppanalla mitään uusia juttuja.

Laskuri sökönä

En tiedä mikä laskuria vaivaa, piti asentaa uudelleen ja kymppitonni pieneni aika rajusti :(

Enkä tiedä mikä koiraa vaivaa! Taas on alkanut hinku-vinku... Mikähän siihen keväällä auttoi. Juoksulenkiltä tullut koira seisoo ovensuussa ja vinkuu, menee petille ja hinkuu (kun en puoleen tuntiin noteerannut muita mielenilmauksia). Toki sille pitää nyt keksiä jotain aivoja rasittavaa, että unohtuu hinkumiset, mutta kesken hinkumisen en voi palkita huomioimalla. Ja hinkumisen taukoa odotellessa tulee jo tuska ja haukotus!!

Taloudenhoitajalla on luupiikki ja joku jänteen tulehdus jalkapohjassa. Aamu- ja iltapissat mennään hitaasti ja varovasti, päivälenkille on värvätty ystävällisiä tuttavia, jotka jaksavat jopa juosta. Saa nähdä mikä tästä syksystä kehittyy. Talvesta toivon lumista, että kävelytiet pehmenee. Jalka on pilalla liian matalien, kovapohjaisten kenkien takia. Nyt ei auta geelipohjallisetkaan. Täydellinen lepo auttaa, mutta siihen ei hinku-vinku-talossa ole aikaa :)

Palataan pian blogiin mannekiiniesityksellä. Arttu ja Saimi saivat uusia tamineita, ja tarkoitus on kerääntyä sovittelemaan niitä kameran kanssa lähipäivinä. Artun kanssa eka sovitus tehtiin leppoisasti makupaloilla ja iloisilla juoksuspurteilla hauskutettuna, heti kun paketti tuli. Seuraavaksi tulossa ensi-ilta, jossa Arttu jahtaa Saimia ja Saimi jahtaa vaatteita, jotka on sen päällä ja joita se ei saa kiemurtelusta huolimatta pois...

Jarruja kaivataan!

Eilen ostin uusimman Koirat-lehden, jonka sivuilla se oli. Siis JOS olis tarkoitus hankkia Artulle kaveri, niin siinä se oli, sinapinvärisenä (väri näyttää paljon paremmalta kuin kuullostaa!), matalana, lyhytjalkaisena ja niin ihanan pehmeäkarvaisena. Dandiedinmontinterrieri!

Mutta ei, ei uutta pentuaikaa ja moppausta ja kaiken opettelua alusta... Itse olisin paljon viisaampi nyt, mutta aikaa ja kärsivällisyyttä ei voi silti ostaa. Ja jos mäyräkoira on luonteeltaan haasteellinen, tuo DDT ei olisi yhtään helpompi, kuvauksen perusteella. Mutta ihana se on, ja kiehtoo tuo mäyräkoiramainen ruumiinrakenne ja koko:) Yksilöiden väliset erot sitten kuvausten mukaan ovat täydellisestä sohvaperunasta himolenkkeilijään! Huh... mäykystä ei tule koskaan täys soffapottua, mutta jos tuo toinen yksilö olisi vielä innokkaampi liikkumaan, ehkä sitten vain Artun seura(llisuus) vois hiukan purkaa ylienergioita kummaltakin. Tai sitten jäisin kokopäväiseksi lenkkiseuraksi kahdelle energiapatukalle... ;D)))

Nyt stop. Odottelen seuraavaa Koirat-lehteä, joka ilmestyy ensi viikolla. Siinä on juttua sinkusta koiranomistajana :) Siitä yhdistelmästähän tämä koirakaverin hankkimisajatus lähtikin. Siitähän se oli, eihän siihen nyt Dandien kuvat tehneet mitään vaikutusta, eihän?