Artun loma 1.

Kävin lomalla erilaisissa paikoissa, matkustin paljon autossa, päivystin autossa, kun ihmiset kävi kaupassa, nukuin sohvalla, matolla, sängyssä, tuolissa, sylissä... Huomatkaa muuten näissä matkakuvissa, kuinka hyvin sisustus sointuu mun kuosiin.

Hauskinta oli olla huomion kohteena. Kotona kiitinkäinen tahtoo omia emännän, tai tunkee ainakin väliin juuri, kun olen saamassa päivän rapsutusannosta, joka on muuten pienentynyt viime aikoina. Emäntä puhuu jostakin tottelevaisuuden tarpeesta, ja ettei koiralle (mulle?) voi höpöttää eikä sitä saa huomioida ihan joka sekunti... Miksei? Kertokaa joku, mistä noi uudet hömpötykset tulee, eihän tässä uskalla lähteä rentoutumaan, kun emäntä sekoilee heti.

Tässä lomakuvassa lepään rullalla. Toi sohva oli Mun päivälepopaikka.

Bassen seikkailut osa kax

Tein matkalla ihan oikeita töitäkin. Heti melkein kun päästiin palveluskotiin, mun työvuoro alko. Hyvä, etten myöhästyny, kun olin tosi tarpeellinen. Yks sellanen hoitotäti tahto viedä mut isoon huoneeseen, jossa oli paljon taputtelijoita. Ne oli just sitä varten siellä, kun mä tulin. Mä olin siellä ihan rohkeena, vaikka mamma oli muualla. Ne hoitotädit luki nimilaatasta mun nimenki, ja sillai me päästiin hyvin jutun alkuun. Mä olin vaan oma itteni ja sain paljon kehuja. Mamma tuumi, että mun itsetuno kasvo sillä reissulla. Mitä lie, mut en kulje enää joka hetki kotona mamman perässä. Mulla on ihan omiaki juttuja, niinku toi työ :)

Toisen kerran yks hoitotäti sanoi, että musta vois tulla kamelikoira. Se on semmonen, joka saa oman huivin ja käy usein palveluskodissa. Mä tahtoisin olla sillai töissä, kun se on kivaa. Olen kuulemma vielä liian nuori. Mut siihen asti voin käydä mamman kans harjottelemassa aika usein :)

---

PS: Kameli = kaveri... Ja edelleen en pysty vastaamaan tällä lainamasiinalla teidän kivoihin kommentteihinne, kiitos niistä silti tosi paljon :)

EDIT: "oikeat" työt oli B:n mielipide, epävirallisestihan me siellä ihmisiä viihdytettiin.

Arttu muutosten keskellä

Tulin kotiin. Siis Minun kotiini, jossa tuo kiitinkäinen on ilmeisesti asustanut koko ajan poissa ollessanikin. Ainakin päätellen siitä, että se on jättänyt tassujen, kuonon ja vähän pyllynkin hajuja lähes kaikkialle. Onneksi se on tajunnut jättää Minun kuljetuskoppani eteisessä rauhaan. Olen nyt lepäillyt siinä aina, kun siltä tuntuu, yövynkin siinä, koska se on riittävän iso Minulle. Aamuisin tosin menen herättyäni vankkuripetiin, tungen itseni sinne kiitinkäisen luolaan ja olemukseni saa sen lähtemään yöpesästään ihan suosiolla. Useimmiten emännän jalkoihin nojailemaan... vauva ;/

Tarkoitus oli aloittaa matkakertomus, mutta nämä Minun kotipesäni muutokset sekoittivat pääni siinä määrin, että aloitankin niistä. Tuon vajaamittaisen karvaipanan kaikkialle laajentuneen reviirin lisäksi löysin jotain tyrmistyttävää. Osoituksen emäntäni todella vähäisestä älykkyydestä ja lähes kyvyttömyydestä koirien kanssa elämiseen. Makuuhuoneen ovelle on ilmestynyt jokin valkoinen, jossa on ovi, ja toisinaan se suljetaan. Portti lienee ihmisten käyttämä sana, minusta se on eläinsuojelurikos, kulkulupani rajoittamista ja sinällään henkistä nöyryytystä.

No, oletan että se on hankittu tuota pikku-apinaa varten. Onhan täällä vieraillut poissa ollessani ihmisiä, myös sellaisia jotka pelkäävät Minua ja kiitinnkäistäkin. (Sohvalla oli vielä melko hyvin havaittavia aromeja hajuvedestä, nahkalaukusta, ripaus jostain herkusta mitä oli tarjottu kahvin kanssa...)

Mutta miksi portti suljetaan aamulla, kun olen virkeä rauhallisten yöunien jälkeen ja haluan ehdottomasti valvoa emännän pukeutumista. Sukkien jalkaan vetäminenhän on selvä merkki lenkille lähtemisestä. Sen vuoksi on minusta asiallista juosta ulko-oven ja sukkien kanssa hidastelevan ihmisen välillä. Hypin hänen polviaan vasten, pyörin matolla selälläni, urisen ja olen kaikin puolin miellyttävä koira. Minusta portti on aivan väärässä paikassa. Se pitäisi laittaa vessan oveen. On nimittäin ajan haaskausta poiketa aina sinne ennen Minun lenkille lähtöäni!

Tämä tästä. Toivottavasti ensi kerralla pääsen asiaan, matkamuistelmiini.

Bassen terapeuttisen reissun osa yx

Olin sellasessa paikassa, missä Arttuki on kuulemma ollu jo ennen kun mua oli haettu meille asumaan. Nimittäin palveluskodissa. Se on sellanen paikka, mihin vanhat ihmiset menee asumaan ja sitte koirat käy niitten luona huvittamassa ihmisiä.

Ekana taputtelin ne ihmiset etutassuillani, joitten luo mentiin kylään. Tai siis ketä mentiin hoitamaan. Me oltiin mamman kans hyviä hoitsuja, saatiin paljo kehuja. Ainaski mää. Ne oikeet hoitsut rupes heti haaveilemaan omasta koirasta sinne palveluskotiin.

Seuraavaks kaikki taputteli mua. Tykkäsin.

Sitte juostiin mamman kanssa pitkin käytävää pallon perässä. Mä rupesin riehumaan ja otin mammaa sukasta kii, kun ei sen olis tarttenu juosta... Muuten meni käytäväjuoksut oikein hyvin, sain taas paljon taputuksia, hyppäsin monen syliin ja poikkesin kylään kaikkiin huoneisiin, joitten ovi oli unohtunu auki. Mä vähän luulen, että ne oli jättäny ne tahallaan auki mua varten... Ainaki mua sanottiin tervetulleeks vieraaks.

Paitsi että mamma haki mua aina pois niistä huoneista, se unohti kameran koko reissusta. Niin että nyt saatte uskoa vaan mun kertomisiin. Tänään en jaksa enempiä, tassut on vielä vähä hellät, ku iltalenkuralla jotain valkosta jääty mun varpien väleihin. Mamma sulatteli niitä sen käsillä kesken lenkuran, mut loput otettiin yhdessä sit kotona eteisen lattialla. Söin ne tassuja kiusanneet valkoset, mitäs tekivät mulle kipeetä.

Haukotus, mä meen mun lattiatyynylle ja taljalle nukkuun...

Kotona!

Reissusta on palattu, koko porukka :) Mutta en pystykään näköjään tällä lainakoneella kommentoimaan omia postauksiani eli vastaamaan muiden jättämiin kommentteihin OMASSA blogissani, muiden kylläkin. Joten kiitos edellisen postaukseni kivoista kommenteista, vaikka en saa niihin vastausta kirjoitettua.

Annan bloggausvuoron reissuapinoille heti, kun aika antaa myöden. Toinen niistä yrittää jo nukkua matkaväsymystä eteisessä, kuljetuskopassa. Toinen, jo päivän kotona levännyt härnää ja närppii pallon kanssa väsynyttä hereille, häkin etuovella sekä takaseinän verkon takaa...

Nyt on muutama päivä nakutettava konetta tosissaan työn tahtiin, rästiin jääneitä hommia kertyi viikossa melkoisesti. Palaamme kertomaan kuulumisia pian.

Älkää palelluttako tassujanne, nauttikaa lumisista lenkeistä ja toisistanne :)

Basse tiedottaa

Bassen harakanvarpaista suomentanut mamma:

Olemme reissussa viikon. Palattuamme Arttukin mahdollisesti kotiutuu pian, ja saamme uusia ideoita blogiin pojan reissukuvista :)

Kaiken kukkuraksi mamma juotti mehua kotitietokoneelle... Koneelle kävi kurjasti, mutta kumma kyllä, näppäimistön alla vilistävä pieni hiiri (tai tonttu?) jolla on taskulamppu, se ei ollut moksiskaan, siellä se valaisee yhä. Yritämme saada ensi viikolla lainakoneen koska oma on huollossa, kun emme voi elää ilman blogikamujen kuulumisia (joita poikettiin lukemaan iltalenkillä työpaikalle, onko mamma vähän addikti... perusteli kyllä että päivällä töissä on liian kiire.) (Niin ja perusteli lainakonetta silläkin, että jollakin niitä töitä on tehtävä, reissussakin. Tylsää...)

Mukavaa Loppiaista ja viikonloppua!

Ulkoilija

Tämä sinapinvärinen ;D) talvikolttu ei sopinut Artun rintakehälle, mutta Basselle koko on ihan sopiva. Pimeisiin iltoihin, kun kaikki muut kurasuojapuvut on pesussa ;)

Keväänvihreä matto ja sinappitonttu valmiina uuteen vuoteen :)