Yhtä tyhjän kanssa

Mitäänsanomaton viikonloppu. Sulaudun tähän marraskuuhun kuin koira patjaansa...

Ihminen perui multa kahdet treffit! Systeri- ja kaveritapaaminen meni pilalle. Ja olis jotain mäykkyjen kokoontumisiakin kuulemma ollut tarjolla. Mutta mitä meillä tehdään? Vedetään peittoa niskaan ja syödään särkylääkkeitä! Hullua...

Eikä ulkoilusta olla selvitty ilman vaatteita.

Näitähän meikäläisellä nyt riittää...

Tarpeellista turhuutta

Mihin näitä tarvitaan? Ihminen hehkuttaa ihanaa materiaalia, maastovärejä ja "tipunkeltaista trikoovuoria", jota ei ole joka koirapojan sademanttelissa. Entäs sitten noi "limenvihreät käänteet" fleecetöppösissä! Sanahelinää, turhaa humpuukia, kun meikäpoika ulkoilee!

Eikä ne vielä tähän loppuneet...

PS: Kiitos Monna ihanista ompelutöistä, ehkä saamme edustavampia kuvia mäyräkoiran vaatemallistosta, kun kevätaurinko ilmestyy...

Täräytettiin pari kuvaa

Laitettiin tämä kuva näytille vaan sen takia, ettei tartte Párekin mollata Palvelijatarta enää.

Tästä voi ottaa mallia tärähtäneeseen kuvaan!

Tämän keltaisuudesta taas voi olla sanoinkuvaamattoman ylpeä.

Ihan näin marraskuun pimeänä iltana, lampunvalossa.

Kyllä täälläkin osataan kuvata, heh-hee!!!

Kirkastuvaa

Ensin joutuu lyhkäsillä jaloilla sateeseen ja märkään. Sitten pestään maha ja kainalot. Ja kuivataan. Pälyillään rasvatuubin suuntaan. Sorkitaan korvat puhtaiksi. Aikataulutetaan ensi viikolle kynsien leikkuuta ja vaatteiden sovitusta...

Mutta lopulta emäntä keksi, mikä mäyräkoiraa oikeesti kiinnostaa ja huvittaa sateella:

Namipallon jälkeen meitä soitettiin vielä kyläilemään. Saattaa tästä päivästä vielä tulla ihan hyväkin. 

Ahkera aamupäivä

Ihan alkuun toiminnallinen kuva, ainut minkä emäntä on tänä aamuna ehtinyt ottaa:

Taitaa tuo "ahkeruus" olla liikaa luvattu... Mutta kun puoleen päivään mennessä on ehditty nähdä heinikossa supikoira MÄYRÄ (kuollut) ja hakea Kalle-kamu meille harjoittelemaan painia, onhan sitä siinä. Ihminen vasta värkkäilee aamupalaansa, mutta me pojat keksitään tekemistä!

Se (ilmeisesti mäyrä) oli varmaan jäänyt auton alle. Pehmeä ruohopatja ja levollinen asento antoivat vaikutelman nukkuvasta karvapallosta. Onneksi ei ollut näkyvissä mitään onnettomuuden jälkiä, saimme ihan rauhassa Artun kanssa katsella ja ihmetellä kaunista otusta. Arttua jännitti, pelotti ja kiinnosti. Oli hankala nostaa jalkaa pissalle, kun piti koko ajan kuikuilla selän takana olevaa otusta, jonka mahtavaa turkkia tuulenpuuska heilutti pelottavasti.

Pyykki-Pertta kuuluu pysähtyneen... niin saattaa käydä meillekin, kun aamupäivän ahkeruus laantuu. Hullu viikko takana, joten onhan tässä lupa ottaa lunkisti. Heittäytyä vaikka sohvalle lukemaan mainosposteja...

Elokuva liikkumattomista koirista

Olipa hauska kokeilla videopostausta.

Vielä pitäis saada jotain toimintaa...

Valoja ja varjoja

Niistähän se elämä koostuu, vaihtelevista valoista ja varjoista. Ilman toista ei olisi toista.

Tänä viikonloppuna on valoisaa. Meillä ja muualla.

Ja meikäpoika vahtaa niitä valon aiheuttamia varjoja seinillä, eikä emäntä tykkää. Menee kuulemma sohva huonoksi, kun sinkoan yhtäkkiä kynsineni sen selkänojalle varjojahtiin. Vastahan ne kynnet eilen leikattiin, kahden ihmisen voimin. 

Kuulin samalla jostain ajanvarauksesta. Menen kuulemma ihotautilääkärille. Kainaloitani en kyllä sille näytä...