Mulla ei ole pihaa, kuten Iivarilla. Eikä jalkapalloa.
Mutta löysin sohvan alta tällaisen pakkauspaperin,
joka oli säästynyt, kun se ei mennyt silpuksi
ensimmäisessä erässä.
Kietouduin paperiin,
möyrin sen sisällä,
kierin sen kanssa matolla,
tönin paperikorin kumoon pari kertaa,
komensin lelulaatikolla ihmistä
noukkimaan minulle sopivan lelun.
Purin tyhjää rahkapurkkia niin että se
paukahteli kovaäänisesti.
Hönkäilin valkosipulikapselin
huuruja kohti herkkänenäistä ihmistä.
Kannoin sille myös
parhaan retuutusrättini.
Käytin mahtipontisinta
mäyräkoiran kurkkuääntä,
kurkotin kahdella jalalla ja siirtelin kuonolla
ihmisen väsynyttä hiirikättä
parempaan asentoon.
Ei mitään vaikutusta.
Ihminen istuu taas koneella
kuin umpikuuro.
